keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Portugali - Chile 0-0, rpk 0-3

Confederations Cupin semifinaalissa Kazanissa molemmat lähes parhailla miehistöillä, Portugalilla Raphael loukkaantuneena, Chilellä Claudio Bravo nyt maalilla. Aivan alussa molemmilla maalintekomahdollisuus, Eduardo Vargasin tilanteen maalivahti Rui Patricio torjui, samoin Bravo esti toisessa päädyssä Andre Silvan yrityksen. Tempo laski jatkossa, ehkä paineet hieman kangistivat joukkueita, varovaisuus korostui. Chile aavistuksen virkeämpi, Charles Aranguizilla pari puolittaista tilannetta.  Toinen jakso samaa vääntöä, Portugali puolusti tarkasti, Chile ei löytänyt ratkaisun avainta. Vargasilta jakson alussa terävä kääntölaukaus, mutta maalivahti selvitti. Tylsää peliä, mutta näinhän Portugali menestyy. 

Jatko-ottelussa sama väsynyt vääntö jatkui, pientä eloa 95. minuutilla, kun Sanchez pääsi puskemaan, tolppaa viistäen ohi. Aivan lopussa 118. minuutilla sitten ottelun ensimmäinen todellinen maalintekotilanne, Vidalin veto osui pystypuuhun ja reboundista vaihtomies Rodriguez poikkipuuhun. Tässä vaiheessa olin varma, että Chile häviää rangaistuspotkukilpailun, yleensä niin käy, joukkue on hyvin lähellä voittoa ennen pilkkuja. Toisin kävi, Vidal, Aranguiz ja Sanchez onnistuivat kaikki. Claudio Bravo torjui kaiken, Quaresma, Moutinho ja Nani epäonnistujat. Nautinnollinen hetki, kaikki Cristiano Ronaldoa kohtaavat vastoinkäymiset otetaan tervetulleina vastaan.

Mean Sardine Voragem Black IPA

Toinen portugalilainen näyte, nyt black IPA ja 7%. Lakritsaa tuoksussa, maussa maitohappoa ja paahteisuutta. Heikosti luumuista hedelmää, lievästi katkeruutta, peräkärry kuitenkin on. Ei tarpeeksi raikas, nyt melkein flättikin. Ihan ok, mutta ei säväyttävää.  Stadin Panimobaari, 28.6.2017.

Dois Corvos Fuzeta Double IPA

Stadin baarissa portugalilaista suoratuontia, Dois Corvos tulee Lissabonista. Tupla-IPAssa 9%, kiihkeää kuohuvuutta, olutta oli vaikea saada siirrettyä pullosta lasiin. Maussakin sitten aivan liikaa hiilihappoa. Pihkaista hedelmäisyyttä, mutta myös alkoholin poltetta. Katkeroa ei tietenkään tarpeeksi, sinänsä puhdas, mutta kovin tuttu vaisu eteläeurooppalainen ote amerikkalaisesta oluttyylistä.  Stadin Panimobaari, 28.6.2017.

Stadin Imperial Pilsner

Tätä Stadin olutta tuli juotua kaoottisessa tilanteessa panimolla aiemmin tässä kuussa. Nyt  rauhallisempi maistelutilanne. Kirkas kultainen ulkoasu, vaikka suodattamaton. Mukava pienikuplainen vaahto, trooppisen hedelmän tuoksu. Samaa hedelmäistä vetoa maussa, vihreää herukkaa, matalat hiilihapot. Maltaisuuttakin löytyy ja takatilassa kevyt, mutta tuntuva peräkärry. Hyvin raikasta ja tasapainoista. Mainio olut, Stadin parasta tarjontaa. Stadin Panimobaari, 28.6.2017.

Ohrana IPA 7%


Etelä-Helsingin panimon IPAa saatu roudattua kauas pohjoiseen Kurviin. Talvella pääkallopaikalla juodun IPAn vahvuus oli peräti 8,5%, joten tässä nyt käsillä varmaankin uusi versio, kun bofooreja vain 7%.  Tumman punainen tai keskiruskea, pienikuplainen vaahto, maltainen makea tuoksu. Maku on makean leipäinen, jotain ruismaista karvautta, jopa katkeruutta jo suutuntumassa. Jälkimakuunkin sitä riittää, mutta suhteellisen laimea jälkimaku on. Varsin samantyyppinen kuin vahvempi tapaus, mutta ei tämä oikein millään tavalla maistu sellaiselta kuin IPAn pitäisi maistua. Siis sitrusta, mallasta ja katkeroa balanssissa. Ei se vaikeaa pitäisi olla, mutta harvoin Suomesta sellaista löytää.  William K Kurvi, 28.6.2017. 

Cool Head Riekko IPA

En ole ennen ajatellut, että sisarbaarit Maltainen Metso ja Maltainen Riekko ovat julkisella liikenteellä niin lähekkäin. Hyppäsin Tikkurilassa R-junaan, joka hurautti pysähtymättä Pasilan tilapäisasemalle, siitä heti 9-raitiovaunulla Alppilaan Riekon eteen. Taisi mennä alle 15 minuutin. Näillä baareilla on aiemmin ollut Suomenlinnan tekemä nimikko-APA, jonka vahvuus 7%. Nyt paradoksaalisesti kevyempi 6-prosenttinen olut, joka nimetty IPAksi. Valmistajana Tuusulan Cool Head, samaa olutta oli tarjolla Tikkurilassakin Metso IPA -nimellä. Hieman samea, raikas makeahko sitruksinen tuoksu, erittäin lupaavaa. Maku ei täysin lupauksia täytä, edelleen sitruksisuutta, mutta mukana myös karamellisia hedelmäpastilleja. Pihkaakin mukana, mutta peräkärry puuttuu harmittavasti. Tai ei se aivan kokonaan puutu, mutta liian heiveröinen se on. Ei paljoa pielessä, mutta kovin keskinkertainen tuotos tämä on APA/IPA-tarjonnassa. Maltainen Riekko, 27.6.2017.

Fuller's 170th Anniversary Ale

Lentokenttäjunalla voi pysähtyä Tikkurilassa ja juoda Maltaisessa Metsossa oluen tai pari saman lipun voimassaoloajalla. Kajaanista palatessa tein juuri näin. Hanassa Lontoon perinnepanimon juhlaolutta, 170 vuotta taisi tulla täyteen pari vuotta sitten (perustamisvuoden mukaan nimetty 1845 on yksi panimon perustuotteista), mutta en ole aiemmin törmännyt tuotteeseen.  7,0%, kirkas meripihkainen väri. Maltaisuutta, kuivaa hedelmää, keksiä, pähkinää. Hieman karkeutta hedelmässä, jotain ylikypsää vivahdetta, joka ei kovin miellyttävä. Hyvä kapea brittityylinen peräkärry. Talon makuhan tässä on kaikin puolin esillä, positiivisessa mielessä. Caskina tietysti vivahteet olisivat monimuotoisempia. Vantaa, Maltainen Metso, 27.6.2017.

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Craig Russell: The Carnival Master

Neljännessä Jan Fabel -romaanissaan Craig Russell vaihtaa yllättäen näyttämöä. Päähenkilöt ovat edelleen hampurilaiset poliisit Fabel ja Maria Klee, mutta miljöö on Köln. Hampurin protestanttinen pidättyvyys vaihtuu Reininmaan katolisen alueen estottomuuteen ja romaanin tapahtumat huipentuvat Kölnin karnevaaliin ennen paastonaikaa. Olen kuullut Kölnin karnevaalista aiemminkin, mutta en niin perusteellisesti kuin tässä romaanissa. Hommahan näyttää muistuttavan New Orleansin Mardi Gras -meininkiä. Russell taustoittaa romaanejaan kauas historiaan ja tällä kertaa karuna teemana on ihmissyönti kautta vuosisatojen. Tuttuun tyyliin Ukraina on taas keitossa mukana ja kannibalismin kautta viitataan lyhyesti Holodomoriin, Stalinin järjestämään Ukrainan kansanmurhaan 1930-luvun alussa. Tarina jatkaa suoraan siitä, mihin edellisessä Eternal-romaanissa jäätiin. Fabel tekee lähtöä poliisiuraltaan ja häiriintynyt Klee jatkaa henkilökohtaista kostoretkeään saatanallista ukrainalaista gangsteria Vasyl Vitrenkoa kohtaan. Kölnin miljöökuvaus on varsin täyteläistä, mutta aivan samanlaiseen intensiivisyyteen kuin Hampurin kohdalla Russell ei yllä. Aiemmin Jeveriä kiskonut friisiläinen Fabel kokeilee nyt kölschiä. Gaffel mainitaan merkeistä ja ilmeisesti Fabel käy katedraalin kupeessa Früh am Domin panimoravintolassa. Juoni kulkee sutjakkaasti, Russellilla alkaa olla jo rutiinia, mutta ehkä tehokeinot ovat jo hieman tuttuja. Lievä ylikypsyyden vaikutelma leijuu mukana, aivan Eternalin tasoa Russell ei nyt tavoita. Erittäin nautinnollinen lukukokemus silti jälleen ja jatkoa on luvassa.

Saksa - Kamerun 3-1

Melko laiskavauhtista vetelää peliä Sotšissa, Kamerun oli yritteliäämpi ensimmäisellä jaksolla, mutta ei pystynyt luomaan todellisia maalintekotilanteita. Bassogogin heikko tekniikka oikealla laidalla kiinnitti taas huomiota. Ehkä paras paikka Anguissalla, mutta Ter Stegen nosti helposti pallon yli. Saksa tuntui pelaavan käsijarru päällä, Canin terävä veto meni ohi, juuri muuta ei Saksakaan saanut aikaan.

Löw kai kertoi tauolla, että nyt voitaisiin tehdä pari maalia. 48. minuutilla Draxler rakensi hyvin tilaa Demirbaylle, joka kiskaisi tyylillä 16. rajalta lähelle ylänurkkaa. Saksa hallitsi tapahtumia suvereenisti, syntyi useita hyviä tilanteita. Tunnin kohdalla nähtiin toistaiseksi naurettavin videotarkistusfarssi. Mabouka päällekarkasi kengänpohja edellä päin saksalaista. Tuomari Roldan antoi keltaisen Sianille, joka ei osallistunut tapahtumiin. Sitten pitkällä viiveellä Roldan hölkkäsi katsomaan videota, jonka perusteella syvensi Sianin oikeusmurhaa antamalla suoran punaisen. Pöllämystynyt Siani lähti suihkuun, mutta jossain vaiheessa Roldan saatiin vakuuttuneeksi, että oikea rikollinen on Mabouka. Maboukallekin punainen ja hetken luulin, että Kamerun menetti molemmat pelaajat. Siani saatiin kuitenkin takaisin peliin. Saksa rankaisi välittömästi kaaoksen jälkeen, Kimmichin keskityksen Werner syöksypuski häkkiin, lopullinen ratkaisu. Lopussa vielä avointa peliä ja nähtiin kaksi maalia, Aboubakar puski Ter Stegenin edestä kavennuksen ja Werner viimeisteli loppunumerot vaihtomiesten Brandtin ja Henrichsin kauniista esityöstä.

Richard Fleischer: Fantastic Voyage

1960-luvun scifileffassa nerokas idea, sukellusvene miehistöineen pienennetään ja lähetetään kommunistidiktatuurista loikanneen tiedemiehen verisuonistoon aivohyytymää laserilla hajottamaan. Startti on kuin kylmän sodan vakoilutrillerissä, mutta operaation valmisteluvaihe on turhan pitkä ja tylsä. Näyttelijätyö on varsin kankeaa, pientä hilpeyttä vanhan noirstaran Edmond O'Brienin sikarin röyhyttelyssä ohjausryhmän puheenjohtajana. Kirkkaat värit, Ernest Laszlon kuvaus muutenkin hauskan pop-taiteellista. Toiminnalliset ja jännitykselliset osuudet varsin kekseliäitä, mutta nykykatsannossa tragikoomisuus korostuu. Elokuvan kohokohtana voitaneen pitää kohtausta, jossa viileänä toimistoapulaisena leffan aloittava Raquel Welch vaihtaa pilkkihaalarimaisen asusteensa vartalonmyötäiseen sukelluslateksiin. Fleischerin ohjaus yhtä elastista kuin aiemmassa Verne-leffassa 20 000 Leagues Under the Sea.

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Venäjä - Meksiko 1-2

Kazanissa isännät virittelivät ennen avausta iso tifon, jossa takavuosien neuvostoliittolaissuuruuksia, ehdin tunnistaa Lev Jašinin ja Eduard Streltsovin, ehkä myös Igor Netton. Meksikolla taas ykkösmiehistö jalkeilla karmean Uusi-Seelanti -sekoilun jälkeen, laidalla uusi tähti Hirving Lozano. Venäjä alussa todella aktiivinen, pystyi luomaan useita vaarallisia tilanteita, jopa kaksi rangaistuspotkua lähestynyttä tapausta. Ensimmäisessä Žirkov kaadettiin selvännäköisesti, ei tuomiota, ei videotarkistusta. Smolovin myöhemmässä kaatumisessa videotarkistus tuli pahalla viiveellä, mutta Smolovin joutsenhyppy oli niin röyhkeä, että ei siitä viitsitty pilkkua puhaltaa. Meksikon kapteeni Guardado otti keltaisella pelikiellon mahdolliseen semifinaaliin.

Venäjä sai hyvän pyörityksen aikaan Meksikon rangaistusalueella 25 minuutin tienoilla. Smolov kiskoi tolppaan, reboundin hukkasi Glušakov, pallo pysyi venäläisillä, Jerohin veti siitä naurettavan hudin, pallo siirtyi Samedoville, joka lopulta rankaisi meksikolaisia kaapituksella. Venäläisten hyvän otteen mokasi Golovin tyhmällä käsivirheellään. Vapaapotkun jälkitilanteesta Herrera antoi pitkän syötön luukulle, Araujo yllättävällä päälakipukkauksella hassutti Akinfejevin ja tasoitus verkossa. Avuton Jerohin hukkasi vielä läpiajonsa ja Meksikon loukkaantunutta oikeaa pakkia Salcedoa paikannut Diego Reyes loukkaantui. Meksikon valmentaja Osorion ylle alkoi kerääntyä liikaa tummia pilviä.

Venäjä ei kuitenkaan hyödyntänyt tilaisuuttaan. Kentän ammattitaidottomin pelaaja Buharov mokasi päästämällä hyvässä paikassa pallon paitsioasemassa olleelle Samedoville, joka teki hylätyn maali. Varsinainen emämokaus seurasi kuitenkin vasta 52. minuutilla. Herrera nosti Venäjän maalille korkean roikun, pomppuun Lozano ryntäsi päättäväisesti, Akinfejev pudotti Venäjän turnauksesta yrittämällä arvoituksellisesti pelata korkeaa palloa jalalla. Lozano puski pallon verkkoon. Armonisku oli tulla 59. minuutilla, Meksiko rakensi tyylikkään maalin, maalintekijä Moreno kuitenkin havaittiin olleen paitsiossa videotarkistuksella. Oikea tuomio, mutta normaalituomiotyökaluilla siis olisi ollut puhdas maali. 67. minuutilla sitten lopullinen mokaus, Žirkov kyynärpääiskulla otti toisella keltaisella ulosajon ja Venäjän toiveet romahtivat. Vaihtomies Igor Smolnikoville tuli vielä avopaikka, mutta tyypilliseen venäläiseen tyyliin karkeasti yli. Lopussa Meksiko piti rauhallisesti palloa, väsyneet venäläiset köysissä. Jälleen siis täydellinen turnauspannukakku Venäjälle ja omat kisat vain vuoden päässä. Tässä ottelussa näkyi lieviä lupauksia paremmasta, mutta tuskin vuodessa ehditään ihmeitä tehdä.

Maku APA

Tuusulan tuotantolaitokselta uutta APAa, 5,6%. New England -tyyppinen sameus, heikkoa vaahdon muodostusta. Hieman vihanneksinen tuoksu, ikävä kyllä. Maussa on paremmin trooppista hedelmää, jopa ananasta, mutta raikkaampi aromaattisuus saisi olla. Miellyttävän matalat hiilihapot, mutta makeus leviää liikaa maussa. Perätila on jokseenkin tyhjä nykymuodin mukaisesti. Ei Makun heikoimpia, mutta liian monella osa-alueella tuli nyt sanomista. Hellämielisyydestään tunnettu silkkihansikkainen Ilkka Sysilä tykkäsi kuitenkin tästä Ulkohuoneessaan. Ostopaikka Kajaani, Citymarketin Alko.

Flying Dutchman Skinny Legged Sun Burned Freckle Faced White Boy Wheat IPA

Vantaan lentävän hollantilaisen oluiden nimet tuntuvat pitenevän entisestäänkin. Sehän ei haittaa, jos kama on kunnossa. Uusin tuote valikoitui juhannusaaton juomaksi Puolangan aurinkoisessa koleudessa. Samea ulkonäkö, runsaasti vaahtoava.  Belgihiivainen mausteinen maku, ainakin korianteria.  Kuiva hedelmäinen päätuntuma ja lievä peräkärry. Raikas wit IPA, tällainenhan sen pitää ollakin. 5,6%, se takaa riittävän rungon. Humalina Cascade, Centennial, Equinox, Citra, Galaxy, 55 EBU. Uuden suomenkielisen Ulkohuone-blogin avannut Ilkka Sysiläkin näkyy tykänneen. Ostopaikka Kajaani, Citymarketin Alko.

Atik Ismail: Vihreän veran vieraat


Atik Ismailin nimeen törmäsin viimeistään kesällä 1975, kun Suomi sensaatiomaisesti selvisi Sveitsissä alle 18-vuotiaiden EM-kisoissa finaaliin. Ray Wilkins, Glenn Hoddle ja kumppanit kaatoivat suomalaiset loppuottelussa, mutta tapaus herätti Suomessa valtaisaa huomiota. Tataaritaustainen Ismail oli yksi joukkueen tähdistä ja hän loi näyttävän uran jatkossakin, vaikka ulkomailla läpilyönti epäonnistuikin. Livenä miehen taisin nähdä ensi kerran Hyrynsalmen suopotkupallon MM-kisoissa joskus 00-luvun alkupuolella. Nyt sitten olin mukana uusimman kirjan julkistustilaisuudessa ja sain kirjan omistuskirjoituksella mukaani.

Kirjan aiheena on Suomessa pelanneet ulkomaalaiset jalkapalloilijat. Kirjan liitteenä oleva luettelo käynnistyy saksalaisesta Otto Jägeristä, joka debytoi VIFKin riveissä 12.5.1935, mutta mikään kattava teos tämä ei ole, niin kuin Ismail jo julkistuksessa totesi. Kirjan lähteenä on pääosin haastattelut ja itse kirjan rakennekin koostuu niistä, välillä on hieman vaikeaa tunnistaa kertojaa. Ismail heittää väliin omia muistojaan ja kommenttejaan, ne ovatkin kirjan mielenkiintoisinta antia. Rakenne on hyvin löysä, aiheesta poukkoillaan toiseen lähes tajunnanvirtaisesti. Se tekee lukemisesta hieman tylsää, anekdoottikokoelmaa en aivan odottanut, ikävästi anekdootit eivät ole edes kovin hauskoja.

Kirjan painotus on noin vuosissa 1980-2003 ja muutamissa kaupungeissa, kuten Kuopio, Mikkeli, Lahti, Helsinki, Seinäjoki, Pori. Tibor Gruborovics ja Valeri Popovitš pääsevät lähikuvaan, samaa olisi toivonut useammista persoonista. Kiffenin alasarjoissa pelanneet jamaikalaiset ja Ismailin jotkin omat valmennettavat tuntuvat hieman marginaalisilta tässä joukossa. Kirja on pahasti viimeistelemättä, lähes jokaisen pelaajan nimessä tuntuu olevan kirjoitusvirheitä. Tämä on harmittavaa, kun kohteena ovat juuri he. Muutamat huippupelaajat, kuten Brian Greenhoff ja Gordon Hill, jäävät kokonaan mainitsematta. Ferenc Benen saavutukset huomioidaan, mutta enemmän Benestäkin olisin toivonut tarinaa. Itselleni tämä oli aikamoinen pettymys, mutta viihdyttävänä tarinatallenteena voittanee kannattajiakin puolelleen.

torstai 22. kesäkuuta 2017

Saksa - Chile 1-1

Vuoden 1974 MM-kisojen ikimuistoisen alkulohkon joukkueet taas vastakkain Kazanissa. Australia oli myös 1974 samassa lohkossa. Silloin oli kovimmat nimet Elias Figueroa ja Franz Beckenbauer, nyt kapteeneina Gary Medel ja Julian Draxler. Löwin tyypillisen taktiikan mukaisesti Saksan reservijoukkueen avauksessa ei yhtään oikeaa hyökkääjää. Chilen kuuluisa korkea prässi puri heti kuudennella minuutilla, Mustafi menetti pallon, Alexis Sanchezille pallo, pallo maaliin tolpan kautta kärkipotkulla. Saksa pysyi pelissä, mutta itsevarma Chile vaikutti koko ajan vahvemmalta. Energistä hyvätempoista peliä, Eduardo Vargas kiskaisi poikkipuuhun. 41. minuutilla Chilen prässi sitten purkautui kohtalokkaasti, Can pääsi tuomaan pallon nopeasti ylös, syöttö Hectorille vasemmalle, tarkka matala keskitys luukulle ja Stindl kaapitti. Kaunis suoritus, Saksan voimavarat ovat kadehdittavat.

Toinen jakso edelleen eläväistä vaihtelevaa peliä, ehkä aavistuksen hitaammalla tempolla. Chile siirteli palloa laatikossa liikaa, ei ratkaisuyrityksiä. Medel loukkaantui, toivottavasti turnaus ei katkennut tähän. Yksi räikeä väärä tuomio nähtiin, Kimmich oli paitsiossa, mutta tilanteesta Beausejour sai varoituksen. Onneksi vapaapotkusta ei tullut maalia. Chile oli lähempänä voittoa, mutta terävämpi pitäisi olla hyökkäyksissä.

Kamerun - Australia 1-1

Tasaista vääntöä Pietarissa avausotteluiden häviäjien kesken, heikkoa tasoa, ei paljoa maalitilanteita. Erityisen avuttomalta vaikutti Kamerunin Bassogog, joka valittiin Afrikan mestaruuskisojen parhaaksi. Kamerun aavistuksen aktiivisempi ehkä ja se palkittiin jakson yliajalla, kun Anguissa pääsi nostamaan johtomaalin yli Australian maalivahdin. Australia toisella jaksolla hallitsevampi ja heti alussa Juric hukkasi avopaikan. Kamerun sai aikaan vastahyökkäyksiä, mutta ei tulosta. Tunnin kohdalla Australia sai rangaistuspotkun videotarkistuksen jälkeen, Milligan sai pallon sisään. Lopussa taas Kamerun aktiivisempi, mutta kokonaisuutena tämä oli vaatimaton tapahtuma.

Munkebo Balder

Vantaan lentokenttäbaarin Stallhagen-hanassa jo kolmatta kuukautta Rooster-hirvitys. Valitsin preflight-olueksi pullosta tanskalaista gluteenitonta agave-IPAa, 7,6%. Hyvin ruma ulkonäkö, limaista pienikuplaista vaahtoa. Makeahko hedelmäinen tuoksu, diasetyylin leyhähdys myös. Maussa paljon hiilihappoa, kermatoffee on hyvin esillä, diasetyyliä täytynee olla, tuskin agave-siirappi tältä maistuu. Karvaan kitkerää, ei kunnolla katkeraa. Maltaisuus taustalla hyvin heikkoa. Balder on Ruotsi-Tanskassa hyvin suosittu taruhahmo, siihen törmää usein eri yhteyksissä. On tässä oikea peräkärrykin, mutta hillitön karbonointi ja toffeisuus heikentää kokemusta. Vantaa, Oak Barrel, 22.6.2017.