lauantai 20. tammikuuta 2018

Austmann Boxfresh IPA Mk.IV Cryotherapy

Hieman samea, sitruksinen tuoksu. Maku hedelmäinen, hieman kalkkisuutta, kohtuullisen raikasta, pieni peräkärrykin seuraa takamatkalla. Hedelmäistä kirpeyttä myös, joka jatkuu katkeruutena. Hyvähän tämä on, 6,5%. Oslo, Håndverkerstuene, 20.1.2018.

Eik & Tid Sorbus


Tämän oluen nimi ei viittaa suomalaiseen marjaviiniin Sorbusiin, tässä on baarin brosyyrin mukaan legendaarista kveik-hiivaa. 5,6%, sameaa, äärimmäisen hapan tuoksu. Maku on hapan ja hedelmäinen, aivan liian kylmää hanaoluena. Kirpeää marjaisuutta, ei jälkimakua. Intensiivisyyttä on, ryhdikästä kamaa. 17 hanaa tutussa laatubaarissa. Oslo, Håndverkerstuene, 20.1.2018.

Dronebrygg Rug Pale Ale



Oslolaista olutta jo edelliseltä Oslon reissulta tutussa pelivaikutteisessa Tilt-baarissa. 6%, eipä paljoa maistu millekään, mallasvoittoinen, hedelmä jää taaemmas. Ei katkeroa, varsin vaisu kaikin puolin. Oslo, Tilt, 20.1.2018.

Crowbar Yohakeem Black IPA




Oslon ydinkeskustan pohjoispuolella panimobaari Crow, 21 hanaa baarissa, yhdeksän omaa olutta. Modernia perusmeininkiä, mustassa IPAssa 6,2%, maitoisuutta, paahteisuutta, hieman katkeroakin. Hyvää kamaa, kuiva olut, miellyttävä. 40 cl, 84 NOK, siis aika halpaa. Oslo, Crowbar, 20.1.2018. .

Founders Canadian Breakfast Stout

Päädyin juomaan tätä somessa Janne Keskisarjan yllyttämänä. Michiganistä vahvaa stoutia, 11,7%. Vaahterasiirappia, hyvin makea tuoksu. Pehmeää imperial stoutia, ei niin makeaa kuin tuoksu. Mallaskin tuntuu, mutta vaniljaa on liikaa, ei tämä kuitenkaan kunnon olutta ole, ei mitään jälkimakua. Jostain syystä tällaiset vahvat makeat imperial stoutit ovat aina olleet nyt keski-ikäistyneiden reittaajien suosiossa. En ole koskaan ymmärtänyt syytä. Oslo, RØØR, 20.1.2018.

Graff Hopfalong Keller IPA




Siisti baari, 60 hanaa, muistuttaa Kööpenhaminan Taphousea, paljon Cervesiamin oluita. Tromssasta NEIPAa, 6,2%, 126 NOK, nyt siis jo varsin kallista. Sameaa, liian makea NEIPA, ei tarpeeksi katkeroa. Mehuisuus ei tarpeeksi raikas. Jotain kellerbier-hybridin vivahteita kai tavoiteltu, mutta lopputulos ei kovin toimiva. Baarissa caskissa Vibrant Forestia, täälläkin Frydenlundin pilsiä. Oslo, RØØR, 20.1.2018.

Cervisiam Prince of Dankness


Neliskulmainen pieni baari, 25 hanaa, Cervisiam-panimon jakelupaikka. Vain kaksi muuta asiakasta paikalla. 11 Cervisiamin olutta hanassa. Frydenlund Pilsner tarjolla sekä täällä että Bryggissa, se on ehkä craft-hörhöjen suosiossa. Dankkiprinsssissä 7%, NEIPA, todella samea, mehuinen, mutta melko karkeahko. Dank todellakin, jos ymmärrän termin oikein. Humalina Galaxy, Mosaic,  Nelson Sauvin ja Citra. Tykkäsin kyllä. Oslo, Oculus, 20.1.2018. 

Sleeping Village Bright Green Mountain Covered in Snakes

Baarimestari luuli tätä olutta amerikkalaiseksi, ja suositteli Brewskia ja Duggesia norjalaisina. En kysellyt enempää häneltä. Jokin Grimstad & Oslo -tyyppinen hanke tässä on kyseessä, varsinaista panimoa en Googlella nopeasti saanut selville. 8,4 %, DIPA, 109 NOK. Kauraa, Rakau, Motueka ja Citra. Sameaa, hyvin mehuinen, pehmeää, karamellinen, liian makea. Silti mukava. Melko hiljaista baarissa keskipäivällä. Yhdessä pöydässä kolme ihmistä, ei muita. Oslo, Brygg, 20.1.2018.

Geiranger Bølga IPA




Norwegian tarjosi Oslon lentoja Tallinnan laivalippujen hinnalla, joten tartuin tilaisuuteen ja ponnahdin Osloon viikonlopuksi. Edellisestä ja ainoasta Oslon-reissustani on vierähtänyt yli viisi vuotta, joten skene on ehtinyt mukavasti uusiutua. Silloinkin olin liikkeellä keskellä talvea joulukuussa ja jotenkin tuntuu luontevalta käydä Norjassa talvella.

Talvinen viehätykseni Norjaan varmaan takautuu 1970-luvun alkuun, jolloin norjalaishiihtäjät Ivar Formo ja Oddvar Brå olivat suuria suosikkejani. Sapporon olympialaisissa junttimainen Juha Mieto hävisi mielestäni täysin ansaitusti 15 kilometrin pronssimitalin seitsemällä sadasosasekunnilla tyylikkäälle Formolle. Formo voitti sitten 1976 olympiakultaa 50 kilometrillä ja hukkui jäihin traagisesti 2006. Brå oli maailman ykköshiihtäjä välivuonna 1973, mutta voitti maailmanmestaruuden vasta 1982. Mieto tunnetusti ei voittanut koskaan mitään, toisin kuin vaikka nyttemmin varsin unohdettu Kainuun Ristijärven Kari Härkönen, maailmanmestari 1985.

Gardermoenin kentälle saavuttuani eteen tuli pieni ongelma, lähes kaikki junat Oslon keskustaan oli peruutettu. Suunniteltuja korjaustöitä koko lauantaipäivän ajan. Tämä tieto ei ollut minua saavuttanut, mutta puolen tunnin päästä yksi juna kuitenkin liikahti kohti Osloa, juna eteni Lillestrømin taakse pienelle asemalle ja sieltä lyhyen odotuksen jälkeen jatkettiin bussilla Oslon keskustaan. Varsin vaikuttavia tunnelirakenteita, öljyrahalla on saatu homma toimimaan hienosti.

Käytännössä kaikki vuonna 2012 käymäni baarit näyttävät olevan edelleen hengissä. Paljon uusia mielenkiintoisia ravintoloita on kuitenkin avautunut. Aikaa ei nyt käytettävissä kovin paljon, joten luonnollisesti priorisoin aiemmin käymättömät baarit etusijalle. Heitin kamat hotelliin ja suuntasin kohti uusia seikkailuja. 

Brygg iso monitoimitila, 35 hanaa. Geirangerin oluessa sitrusta, katkeroa, mukava  runko. Erinomaiselta tuntuu. Pihkaa, mutta hieman raikkaampi voisi olla. 35 cl,  99 NOK eli noin 9,60€. Punavuoren hintatasoa. Ulkomaalaisia ja makrojakin tarjolla, mutta silti siistiä. Lunta reippaasti seudulla, Gardermoenissa varmaan metri, Oslon keskustassakin paljon. Oslo, Brygg, 20.1.2018.

perjantai 19. tammikuuta 2018

Cool Head Donut Island Juicy Lucy

Perjantai-illan session päätteeksi Tuusulan Cool Headin ja Jyväskylän Hiisin (sinne kai Donut Island -brändi nykyään voidaan jo luokitella) yhteistyönä syntynyt tupla-NEIPA, 10%. Miksei melkein triplakin. Hyvin samea, mehua, ei alkoholia, mutta hieman katkeroa. Karkeutta mehun taustalla, suhteellisen samanlainen kuin Sonnisaaren äskettäinen Juan (jonka vahvuudeksi laboratoriossa oli tarkentunut 12,53%), vaikka nyt sameampi. Ei tarpeeksi pehmeyttä. BrewDog, 19.1.2018.

Mikkeller Weird Weather

Siirryimme Vaaralan Harrin kanssa Black Doorista Viiskulman skottibaariin. Mikkellerin uutuus seinätaululla oli NEIPA-luonnehdinnalla, mutta netissä oluen tyyliksi on määritelty laktoosi-dipa, 8,3%. Miten vain, hyvin samea olut, erittäin mehuinen. Katkeroa sentään vähän mukana. Hedelmäpastillisuutta, hieman makea. Crispiys-tyylinen raikkaus tai rapeus puuttuu useimpien NEIPOjen tapaan, vaikka ihan mukava juoma tämä onkin. Kuivempia ja katkerampia oluita odotellessa tällaisiakin voi juoda, ainakin jos rahaa riittää. Melkoisen kallista tämäkin nimittäin taisi olla. BrewDog, 19.1.2018.

Hiisi Maistila Ryedler

Jyväskylän ja Oulun laatuvalmistamot ovat yhdistäneet voimansa olueen, joka nimen sanaleikin mukaisesti voisi olla ruis-radler, mutta tämä onkin ruisneipa, rye NEIPA, 6,2%.  Samea, hyvä hedelmäisyys, mehua. Ruis ei tunnu, ei katkeroa, ei ollenkaan. Tyylipuhdas maltillinen NEIPA, puhdasta kamaa, mutta kun ruista korostetaan, niin siitä olisi toivonut jotain elonmerkkiäkin. Black Door, 19.1.2018.

Plevna Tomahawk Indian Pale Ale

Jos olut nimetään Tomahawkiksi, niin sitten IPAa voi kutsua ansaitusti Indian Pale Aleksi, Tampereella on tämä tajuttu. Kyseessä on tunnetumman Columbus-humalan variaatio tai alias-nimi, en enää tarkemmin muista. Ilmeisesti siis Tomahawkilla sinkkuhopitettu olut, 5,6%. Maltainen, trooppishedelmäinen, pihkaa, hieman karamellia. Katkeroa nykykatsannossa ihan kohtuullisesti. Taattua Plevnan laatua, mutta hillittyä maltillisuutta, ei mitään korkeaprofiilisempaa särmää, ei ehkä sitten persoonallisuuttakaan. Miellyttävää kamaa, mutta uhkana Matti Vanhasen tyyliin tapettiin hukkautuminen. Black Door, 19.1.2018.

Thornbridge Wild Holly, cask ale



Sonnisaaren kolmas päähenkilö Harri Vaarala ei ehtinyt viime viikonloppuna mukaan Sonnisaaren pääkaupunkitapahtumiin, mutta nyt mies oli liikkeellä Helsingissä. Sovimme tapaamisen 22 kuukauden tauon jälkeen Iso-Roobertinkadulla avautuneeseen Black Dooriin. Väistöpaikka Kaisaniemessä oli ihan näppärä kuvio, mutta kyllä alkuperäinen on silti se oikea. Sama tila, mutta uusi lattia, uusi tiski, uusia kalusteita. Erittäin hyvältä vaikuttaa, tiskillä muuan asiakas totesi fiiliksen muistuttavan vanhoja osuuskaupan maitobaareja. Ehkä niin, mutta ilman muuta positiivisessa mielessä. Ennen Harrin saapumista ehdin tyypata Thornbridgen winter alen, 4,8%. Pehmeää mausteisuutta, kevyesti makea, ei peräkärryä. Viereisessä pöydässä pari vanhan liiton miestä kehuivat Andechsin doppelbockia ja valittelivat vitun IPA-buumia, aivan loistavaa. Black Door, 19.1.2018.

torstai 18. tammikuuta 2018

Oliver Hirschbiegel: Elser

Hitler-saaga Der Untergangista tuttu Hirschbiegel on tarttunut tuoreessa elokuvassaan vuodelta 2015 Hitlerin murhayritykseen. Kyse ei nyt tunnetuimmasta Stauffenberg-attentaatista kesältä 1944. Marraskuussa 1939 Stalinin viritellessä hyökkäystä Suomeen Georg Elser yritti murhata Hitlerin Münchenin Bürgerbräukellerissä natsien juhliessa vuoden 1923 putschinsa vuosipäivää. Ajastettu räjähde surmasi kahdeksan, mutta puhettaan lyhentänyt Hitler poistui paikalta 13 minuuttia aiemmin.
 
Hirschbiegelin leffa alkaa trillerimäisesti, mutta muuttuu sitten nopeasti jahkailevaksi draamaksi. Elserin hahmo ei ole kovin kiinnostava, ei varsinkaan hänen romanttiset naissuhteensa. Kuulustelijoina sivurooleissa poliisijohtajat Arthur Nebe ja Heinrich Müller. Elokuvan ehkä dramaattisin kohtaus on hieman omituisesti pitkään kuvattu Neben hirttoteloitus 1945, Nebeä epäiltiin sekaantumisesta Stauffenbergin salaliittoon. Kieltämättä Neben kohtalossa on ironista kierrettä, mutta aika epäoleelliselta se tässä elokuvassa tuntuu. Itse Elser teloitettiin myös vasta 1945 mutkallisten vaiheiden jälkeen. Elokuvasta puuttuu valitettavasti tehoa ja intensiteettiä.

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Jonathan Teplitzky: The Railway Man

Huippukiinnostava uusi elokuva toisen maailmansodan Burman rintamalta, tarkemmin vielä Kwai-joen suunnalta Thaimaassa. Singaporen antautumisen yhteydessä vangitut brittisotilaat joutuvat orjatyönä rakentamaan rataa läpi viidakon. Sotatarina nähdään skottisotilaan takaumana, varsinainen kehyskertomus tapahtuu Britanniassa paljon myöhemmin, ilmeisesti 1970-luvulla. Todellisiin henkilöihin pohjautuva australialaisrahoitteinen elokuva vuodelta 2013 on kovin raskassoutuinen. Kerronta on melko laahaavaa, dynamiikkaa ja intensiivisyyttä ei australialainen Teplitzky ole saanut elokuvaan. Glamoröösi Nicole Kidman hukataan tässä varsin arkiseen rooliin. Tosiaan samoilla vesillä kalastellaan kuin David Leanin klassinen Kwai-leffa, mutta ei päästä lähellekään samaa tehoa.

Nómada Petricor IPA, pulloversio

Työpaikan kirjapiirin kokous Cellassa, yleensä näissä yhteyksissä harvoin pääsee uusia oluita testaamaan. Tämäkin tuttu jo aiemmin hanassa, mutta tosiaan barcelonalaista ei ennen ole tullut pullossa vastaan. 6% siis, hieman samea. Kissanpissaa, joten herukkaisuus todella hyvin esillä, ehkä siis Mosaic-humalaa. Sitrusta hyvin, katkeroakin, vaikka kokonaisuus hieman ohut. Yllättävän raikas pulloversiona ja vielä yllättävämmin näyttää olevan gluteeniton olut. Taatusti parasta mahdollista olutta, jota Pyreneiden niemimaalta on Suomeen asti saatu. Cella, 16.1.2018.