sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Tanker Manipulation


Tällä kertaa ehdin Koht-baariin, joka aukeaa hankalasti vasta noin klo 17. Nyt jäi Põrgu pois, joten Tallinnan parhaita olutbaareja ei oikein yhdessä päivässä ehdi kiertämään. Kohtin hanaoluet viestitetään nyt asiakkaille sivuseinällä olevilla A4-lappusilla, enpä ole tämmöiseen ennen törmännyt. Päivän päätteeksi turneen vahvinta olutta, Tankerin barleywinessa  12%. Tarjoilu Trappe-lasista, kypsää hedelmää tuoksussa. Luumua, alkoholia, ei kovin miellyttävä, liikaa alkoholisuutta tässäkin. Tallinnaan ennustettiin sadetta koko päiväksi, mutta loppujen lopuksi pisaraakaan ei tullut. Tallinna, Koht, 18.11.2017.

Anderson’s Trickle Rick!

Lehellä tehty triple IPA, 10,1%, sinkkuhumalana Simcoe. Melko punaruskeaa, luumuista hedelmää tuoksussa. Maussa samaa vetoa, hedelmää ja kieltämättä alkoholiakin. Ei juuri muuta. Kevyt jälkimaku, mutta näin vahvassa oluessa voisi odottaa tanakampaakin jälkeä. Simcoelle tulee tappio etanolia vastaan. Tallinna, Drink, 18.11.2017.

Tanker Cloud Computing

Hieman samea, 5,5%, belgihiivaa. Hedelmää, pippuria, pihkaa, täyteläistä. Hieman katkeroa, ryhdikäs belgiale, hyvin kuiva. Tykkäsin. Tätä juodessa Drinkissä tuli viesti Malcolm Youngin kuolemasta, nyt iski huono uutinen poikkeuksellisen lujaa. Vakuutuin todella vahvasti tämän vanhemman veljen rytmikitaroinnista ainoalla näkemälläni AC/DC-keikalla. Tallinna, Drink, 18.11.2017.

BrewDog Prototype Double IPA


Harmittavasti Tallinnan BrewDogin kaikki vierashanat tyhjiä, koska baari valmistautui Tuusulan Cool Headin tap takeoveriin klo 19. Prototyyppi-DIPA 8,5%, sameahko , kissanpissaa, sitrusta , kuivaa katkeroa, erittäin hyvää, harmittavan geneerinen nimi, tässä olisi tulevaisuudessa hyvä korvaajaehdokas Hardcorelle. Tasapainoinen, eri osa-alueet hyvin mukana. Tallinna, BrewDog, 18.11.2017.

Lehe St. Erhard Endspiel

Nyt sitten myöhäinen lounas Tallinnan suosikkibaarissani Hell Huntissa, fish & chips. Kalan painikkeeksi barleywinea saksalais-virolaisyhteistyönä. St. Erhard näkyy olevan kiertolaispanimo Bambergista. 9,5%, pehmeän maltainen, hedelmää, todella hillitty, alkoholi peittyy, ei katkeroa. Pullossa oluen taustatiedot vain viroksi ja saksaksi. Shakkiviittauksia, kuten etiketin kuvastakin ilmenee. Tallinna, Hell Hunt, 18.11.2017.

Sakiškių India Pale Ale

Liettualainen IPA, 7,2%, Summit, Mosaic, Centennial. Hieman funkynen tuoksu tässäkin. Maku on neutraalimman hedelmäinen, mutta myös jauhoisuutta mukana. Ei erityisen raikas, mutta ei maku täysin tunkkainenkaan ole. Katkeruus hyvin heikkoa. Mielenkiintoista, että Pudel näyttää panostavan naapurimaiden oluisiin virolaisten asemasta. Tallinna, Pudel, 18.11.2017.

Malduguns Zaļā Bise HBC 431

Olin suunnitellut seuraavaksi liikkeeksi lounaan Hell Huntissa, mutta syötyäni uzbekkiläisen taikinanyytin päätin siirtää lounasta eteenpäin ja piipahtaa Telliskiven Pudelissa. Latviasta single hop IPAa, 6,3%, HBC 431 tuntematon humalalajike Yakima Valleysta. Olen aikaisemmin juonut saman sarjan Pekko-versiota. Hapan tuoksu,  maku samoin, intensiivisen etikkainen, jälkimaussa kevyesti katkeroa. Ehkä jonkinlainen hapan belgi-IPA. Itse voisin pitää tätä pilaantuneena, mutta happamuus löytyy joistakin nettiarvioista. Joka tapauksessa erittäin huonoa olutta. Ei muita asiakkaita, takka lämmittää mukavasti marraskuun koleudessa. Tallinna, Pudel, 18.11.2017.

Kolk Humalakoda Humalast Lahe






Suunnittelin viettäväni koko marraskuun Suomessa, mutta sitten ajauduin Tallinkin sivuille ja huomasin äkkilähdön Tallinnaan lauantaiaamuna kahdella eurolla. Kun paluu onnistui samana iltana kahdeksalla eurolla, en pystynyt vastustamaan, liha on heikko. Näin suuntasin Espoon metrobakkanaaleja pakoon tuulisen Suomenlahden taakse. Perillä jo 9:30, löntystelin hitaasti terminaalista, jotta Uba ja Humal ehtii aueta klo 10. Hanassa tarjolla ennen kokeillut Amagerin Winter in Bangalore ja Emelissen vahva stout. Päädyin Emelisseen, varsin ravitseva aamiaisolut, täyteläisesti kahvia, tummaa suklaata ja paahteisuutta, kuiva miellyttävä kokonaisuus. Myyjätär kertoi, että asiakas voi juoda vain yhden oluen, koska kyseessä kauppa. Virossakin siis on jonkinasteista säätelyä. Näköjään olisi voinut valita myös pulloista nautittavan juoman, tämä oli minulle uutinen. Se olisi ehkä ollut kiinnostavampaa, tarjolla mm. paljon Amagerin kokeilemattomia IPOja.

Siirryin Balti Jaam Turg -ostoskeskukseen, josta nyt löysin Humalakoda-ravintolan yläkerrasta. Viime elokuussahan en älynnyt sinne asti nousta. Ravintola kuitenkin aukesi vasta klo 12, joten nautin pale alen samasta kioskista kuin elokuussakin. Ilmeisesti edelleen Kolkilla tehty,  5%. Kirkas olut, perushedelmäinen, aika ohut. Ei kärryä. Viereisellä tiskillä uzbekkiruokaa, ehkä neuvostoajasta Virolle oli jotain hyötyäkin, eksoottisia ruokakuvioita. Kokeilin vegan samsan, mukavaa välipalaa. Sorin Pyry Hurula oli ehtinyt poistua paikalta viitisen minuuttia aiemmin. Tallinna, Humalakoda, 18.11.2017.

perjantai 17. marraskuuta 2017

Plevna Tropic Bomb


Kotiseudulle suuntautuvaa kulkuvälinettä lähestyessä piipahdin vielä Keskuskadun gastropubissa, jossa näytti olevan suhteellisen väljää perjantai-illan sesonkiaikaan. Uusi tamperelainen hanassa, New Zealand IPA, 6,5%. Kirkas ulkonäkö. Trooppishedelmäinen tuoksu, ehkä hieman yrttejä. Liian kylmä tarjoilu. Maussa tuntuu maltaisuus voimakkaalta, vieressä syödään tiskillä etikkaista fish & chipsiä, häiritsee hieman. Hedelmää on enemmän oluen lämmetessä ja hyvä peräkärry, katkeruutta pitkäkestoisesti, varsin voimakkaastikin (IBU 100). Ei kuitenkaan kohtuuttomasti. Kohtuullisen maistuva olut, mutta hieman puolitiehen tässä oli nyt jääty, en innostunut erityisemmin. Stone's, 17.11.2017.

Amundsen Apocalyptic Thunder Juice

Siirtyminen Tyynismaan kanssa Bier-Bieriin, jossa tiivistyvää sosiaalista kontaktipintaa eri suuntiin. Paikalla Hiisi/Donut Islandin Mika Oksanen, Level Eleven -henkilöstöä, monia muitakin, joita en täysin kyennyt identifioimaan. Oslolainen olut oli nimestä helposti pääteltävästi NEIPA, 6,5%, kauraa ja Mosaic-humalaa. Suunniteltu näköjään viimeiseksi olueksi ennen maailmanloppua. Itselleni tämä ei jäänyt edes illan viimeiseksi, vaikka juodessa niin ehkä suunnittelinkin. Hillityn samea, kissanpissaa ja appelsiinia, varsin kuiva. Ei kuitenkaan kovin katkera. Hyvin puhdas, jopa nautinnollinen juoma, tykkäsin kovasti. Bier-Bier, 17.11.2017.

BrewDog Make Earth Great Again


Skottisaison, 7,5%, nimessä ehkä viittaus USA:n nykyisen presidentin vaalikampanjaan. Poikkeuksellisen kirkas olut, lähes häikäisevää läpinäkyvyyttä. Belgihiivaisuutta tuntuvasti,  pippurista mausteisuutta, hedelmää, pehmeyttä. Sosiaalinen tilanne tiivistyi Viiskulmassa, Vuosaaren Jaakko Tuominen saapui paikalle, samoin Helsingin yöelämässä rymyämään valmistautuva Sonnisaaren Timo Tyynismaa. Timo tilasi pöytään paahdettuja kotisirkkoja, näitähän söin jo hieman eri reseptillä valmistettuna pari päivää aiemmin One Pintissa. BrewDog, 17.11.2017.

To Øl The Haze Craze IPA

NEIPAa Kööpenhaminasta, 6%, Citra ja Mosaic.  Sameaa, aika laimea mehuisuus, hedelmäisyys kuitenkin leimaa-antavin aistimus. Ei katkeruutta, heikko mallasrunko, varsin masentava kokonaisuus. Sivuhuomautuksena satuin havaitsemaan baarin hanalistalla Cool Headin Mango Chili Gosen. En kokeillut juomaa, mutta jo pelkkä nimi kertoo, mikä on eniten vialla tämän hetken oluttrendeissä. BrewDog, 17.11.2017.

BrewDog Hello My Name Is Sari

Skottipanimo BrewDog on taas lanseerannut eri maissa etunimillä brändättyjä oluita. Viimeksihän Suomessa kunnian sai Päivi, nyt sitten vuorossa Sari. Mitään esikuvaa ei näille nimille ole esitetty, mutta Suomessa tietysti voi tutkia vaikkapa olueen vieroksuvasti suhtautuvan kristillisdemokraattisen puolueen puheenjohtajia. Pohjaolut on tutusti tupla-IPA, 8,2, mausteeksi ilmoitettu eksoottisen kuuloinen bilberry, joka tarkoittaa tuttua suomalaista luonnonvaraista mustikkaa. Ei juurikaan vaahtoa, kirpeän mausteinen olut, mustikan makua en löydä. Katkera jälkimaku, mutta sama ikävä karkeus kuin muissa tämän sarjan oluissa. Kertaluonteinen tapaus, tätä ei todellakaan halua juoda enää uudelleen. BrewDog, 17.11.2017.

torstai 16. marraskuuta 2017

Vallila Dark Sour

Vallilan Panimon toistaiseksi vahvin olut tarjolla Kustaa Vaasassa, 7%, tumman ruskea. Tuoksu hapan, maltaisen täyteläinen, puumainen, lievästi hapan, miellyttävä, kevyesti mausteinen. Palanutta kumiakin sosiaalisessa tilanteessa kuulemani kommentin mukaan, varmaan niinkin. Pehmeä, mielenkiintoinen, ei huono. Paljon huonompiakin soureja on ns. suuressa maailmassa hypetetty. Itse en oikein näiden päälle ymmärrä. Kustaa Vaasa, 16.11.2017.  

Etko Full Nelson


Oulun Maistilan tuotekehitysvaiheen protoissa oli esillä Puolinelson-niminen olut, mutta nyt Herttoniemen Etko on päästänyt ulos Full Nelsonin. 4,7%, kölsch-style ale, odotetusti humalana Nelson Sauvin. Hunajaa, hedelmää, mallasta, aika voimakkaasti hyvin toisistaan erottuvia makuja. Ei klassisen kölschin tyylinen, mutta humalointi vaikuttaa. Tykkään kyllä, ei katkeroa, IBU-lukema vaatimaton 20. Hyvä juotavuus, ei virheitä, silti makuja runsaasti. Erittäin lupaavaa. Kustaa Vaasa, 16.11.2017.  

Etko Random IPA


Kävelin kotikulmillani Harjun puolella Aleksis Kiven kadulta ylös Kustaankatua ja huomasin entisen Pelmenit-ravintolan paikalla Tappen-nimisen premium-olutta mainostavan baarin. Poikkesin sisälle, siisti viihtyisä paikka, mutta olutvalikoimassa ei mitään ihmeellisempää. Jatkoin kulman taakse Vaasankadulle, jossa Kustaa Vaasa -gastropubissa oli jo useamman tunnin ollut käynnissä uuden helsinkiläispanimon Etkon oluiden lanseeraus.
 
Kohtuullisesti jengiä sisällä, läheisestä sijainnista huolimatta vasta toinen vierailuni paikkaan, runsas vuosi sitten kävin täällä tsekkaamassa Vallilan hamppuoluen. Vallilan panimo esillä jo baarin ulkopuolen graffiteissa ja oluita tarjolla sisälläkin, joten tämä anniskelupaikka on ehkä hieman mystisen lähipanimoni yleisempi jakelupiste. Mutta Etko siis tänään fokuksessa ja kaksi hanaolutta näyttikin olevan tarjolla. Hanalätkissä huomattavaa samankaltaisuutta tallinnalaisen Põhjalan kanssa, kuten Simosen Jani ehti havainnoimaan.

Aloitin IPAlla, 5,5%. Hieman samea, oikea APAn väri, sillä APAhan tämän täytyy olla nimestä huolimatta. Sitrusta, pihkaa, varsin pehmeää. Jälkimakuakin on katkerassa loppuunviennissä. Puhdas ja maukas, varsin hyväähän tämä on. Mutta haittapuolena tietysti erottuminen muista vastaavista oluista. Panimon nettisivujen mukaan humalina Amarillo, Centennial, Mosaic ja Chinook, 65 IBU. Sen tapaiselta tämä maistuukin. Sosiaalisen kaverini Ari Nyforsin kautta pääsin jututtamaan panimon edustajaakin, joka kertoi panimon sijaitsevan Herttoniemessä, ensimmäiset oluet ulos pari kuukautta sitten. Ehdin jo epäillä Etkon olevan mustalaisvalmistajan, mutta näin ei siis ole. Varsin matalalla markkinointiprofiililla ollaan liikkeellä, mutta oluthan on kunnossa, se on tärkeintä. Kustaa Vaasa, 16.11.2017.

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Thornbridge Secale


Sade pääsi yllättämään One Pintista poistuessa ja tuli valittua metro kulkuvälineeksi kohti kotiseutua. Hilpeässä Hauessa kokeilematonta Thornbridgea, imperial rye ESB, 7,4%. Ilmoitetulle olutttyylille voi nauraa räkäisesti, mutta kyllä se kieltämättä osoittaa varsin selvää suuntaa, mihin on pyritty. Maku on sitten eri asia, en nyt rauhallisemmassa ympäristössä One Pintin karnevaalin jälkeen oikein saanut enää otetta olueen. Kuiva olut, hedelmät taustalla, selvää karamellisuutta, jopa hieman alkoholin pistävyyttä. Kevyesti katkeroa, muutenkin tyypillinen Thornbridgen hillitty ote, hyvä juotavuus. Päivän ainoa kirkas olut. Hilpeä Hauki, 15.11.2017.