Toistuvaa katselua kestävä helmeilevä älykäs hauska romanttinen komedia, Hollywoodin huipentumavuodelta 1939. Ehkä Neuvostoliiton hajoaminen vei tästä poliittista terää, mutta käytännössä teos on ajaton. Wilderin ja Brackettin tapaista latautunutta dialogia ei kukaan enää tunnu osaavan kirjoittaa ja Lubitschin ”kosketukset” ovat tässä uran muistettavimpia.
Ninotchkan uusintakierrosta tiettävästi käytettiin ”Marshall-apuna”/propaganda-aseena Italian kireissä vaaleissa 1948, jotkin kommunistit syyttivät niukasta tappiosta elokuvaa. Itse asiassa Neuvostoliitto-kritiikki on tässä lempeän hillittyä, verrattuna kylmän sodan tuotoksiin. Perustuisikohan Melvyn Douglasin gigolo-hahmo Billy Wilderin omiin kokemuksiin 20-luvun Berliinissä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti