sunnuntai 27. toukokuuta 2007

Film Noir Reader 4

Luin kesällä 1983 Matti Salon suppean mutta uskomattoman tiheän johdatuksen film noiriin: Seinä vastassa. Tajusin ensi kerran, että monilla suosikkielokuvillani on yhteisiä piirteitä, joita en ollut itse selvästi pystynyt erittelemään. Film noir tarkoittaa Salon mukaan suunnilleen 1941-1958 Hollywoodissa valmistuneita jyrkästi valaistuja melodramaattisia elokuvia. Muitakin määritelmiä on, mutta se ei ole olennaista. Suurin osa noireista on mustavalkoharmaita, mutta on useampivärisiäkin. Suurin osa rikosfilmejä, mutta on sotanoireja, kauhunoireja, noir-westernejä, noir-musikaaleja jne. Tykkään noirista niin paljon, että joskus tuntuu, etten muita elokuvia halua nähdäkään.

Joku muukin tykkää, film noirista kirjoitetaan edelleen paljon. Alan perusteoksia ovat noir-työmyyrien Silver ja Ursini kokoamat esseepaketit, joista tämä siis jo neljäs nide. Osa jutuista liikuttaa raskasta tylsää teoreettista käsitekoneistoa, osassa yllättävän naiivia college-pedagogiikkaa, osa on yhtä nautittavia kuin itse elokuvatkin. Jälleen kerran pureudutaan suurten perusklassikoiden ääreen ja välillä tutkitaan vähän tuntemattomampaa tuotantoa, kuten The Unsuspected ja The Big Night. Historiallinen konteksti, toinen maailmansota, ns. epäamerikkalaisen toiminnan tutkinta, jne, on ehkä tavallistakin enemmän mukana tässä tarkastelussa. Double Indemnity korostuu jälleen kerran, ehkä se todellakin on aivan ylittämätön benchmark tällä alueella. Paljon tutkittavaa ja tulkittavaa jää edelleen jäljelle. Itseäni kiinnostaisi mm. elokuvien tapahtumien maantieteellisen sijainnin, monet noirit kuvattiin studioiden ulkopuolella, tarkempi analysointi.

Ei kommentteja: