torstai 31. heinäkuuta 2008

Stieg Larsson: Flickan som lekte med elden

Larssonin kakkoskirja käynnistyy Grenadalta, Lisbeth Salander on selvemmin päähenkilö kuin sarjan avauksessa. Salanderin tausta tulee nyt selväksi ja henkilöhahmo on muutenkin syvempi ja uskottavampi kuin ensimmäisessä kirjassa, vaikka hieman on edelleen Peppi Pitkätossu -tyyppisiä aineksia mukana. Äärimmäisen hitaasti vauhtia keräävä tarina kiertyy aluksi ihmiskaupan ympärille, taustoitus johtaa kylmän sodan vakoilukuvioihin. Larssonin feminisminäkemyksiä tulee enemmän esille kuin avausosassa, lähes opetuksellisessa hengessä. Sovinistisiat ovat todella sikoja, modernimpia miehen muuttuvaa roolia yhteiskunnassa vivahteikkaammin heijastelevia hahmoja ei juurikaan ole esillä. Kirjan positiivisten henkilöiden seksielämän kuvaus on jotenkin huvittavaa, jonkinlainen kasvatuksellinen aspekti lyö läpi tälläkin alueella.

Juonessa on mielenkiintoinen korrelaatio Larssonin omaan kohtaloon, journalisti ei ehdi julkaista kirjaansa ennen kuolemaansa. Suurin osa tapahtumista sijoittuu Tukholman Söderiin, tällä kertaa Larsson saa jonkinlaista tuntumaa ympäristöön, vaikka miljöökuvaus ei ole hänen vahva alueensa. Jos Larssonin ensimmäinen romaani oli arvoitusdekkarin ja sarjamurhaajatarinan yhdistelmä, niin tässä on takaa-ajotrillerin ja poliisiproseduraalin aineksia. Vauhti kiihtyy lopussa alan ennätyslukemiin, se ei ole välttämättä hyvä asia, aiemmin kehitellyt teemat jäävät hurjastelun alle. Jonkinlaista hiomattomuutta on kirjassa havaittavissa. Muutama ärsyttävä ilmaus, kuten "spritt språngande galen", toistuu romaanissa liian monta kertaa, sama ilmaus esiintyi liikaa ensimmäisessäkin osassa. Muutama selvä asiavirhekin, Stalingrad ei sijainnut Ukrainassa. Hieman erikoisia väitteitä KGB:stä, Larssonin mukaan suurimman osan ulkomaantiedustelusta teki armeijan organisaatio GRU, eikä KGB. Laajuus nyt 630 sivua, vielä enemmän kuin avausromaanissa, se on aivan liikaa, taso olisi noussut vaikka muutaman sivuhahmon poistamalla. Erittäin hyvä romaani, mutta ei minusta niin intensiivinen ja hallittu kuin sarjan avaus.

Huvila Porter

Tässä Huvila näytti taas voimansa. Aivan musta, lakritsainen, mallasta, paahteisuutta, humalaa iskee jälkimaussa yllättävän kuivana päälle. Eli kaikkea on, tasapainoisen täyteläisessä paketissa. Savonlinna, Huvila, 28.7.2008.

Huvila Sahti

Pullosta peräti 10.4-prosenttista sahtia. Pullossa ei etikettiä, annos noin 25 cl. Hyvin makeaa, maltaisuutta, ei banaania, ei katajaa. Melko ohut kokonaisuus, mutta ei alkoholikaan maistu läpi. Jokin vaikeasti hahmotettava sivumaku, ei oikein miellyttävää. Savonlinna. Huvila, 28.7.2008.

Huvila Pale Ale

Kylläpä savolainen ale puraisee hyvin viikon saksalagerkuurin jälkeen. Todella voimakasta humaluutta, yhdessäkään pilsissä se ei näin reipasta ollut viikon aikana. Tuoreen makuinen, kaunis meripihkan väri. Järveltä puskeva viileä tuulikin tuntui taivaalliselta Würzburgin helvetillisen hornan jälkeen. Panimoravintolassakaan ei tunnu tapahtuneen viiden vuoden aikana muutoksia. Savonlinna, Huvila, 28.7.2008.

Silly La Divine

Savonlinnan ykkösbaari näyttää yhtä siistiltä kuin viisi vuotta aiemmalla vierailulla. Perustila hieman katutason yläpuolella ja lisäosa kellarissa. Hyvä idea pistää tarjolla olevien pullo-oluiden pullot seinälle hyllylle ja niiden yhteyteen lappu, jossa nimi, hinta ja lyhyt kuvaus oluesta. Tarjolla oli harvemmin Savossa tavattavaa belgiherkkua. 9.5%, halvallakin irtosi, 5.90€. Kultainen ale, kuiva mausteinen hienostunut, voisi luokitella tripeliksikin. Savonlinna, Sillansuu, 28.7.2008.

Würzburg


Pysähdyin kaupunkiin iltapäiväksi matkalla Bambergista Frankfurtin lentokentälle. Würzburg kuuluu nykyään Baijeriin, mutta on tunnelmaltaan enemmän jonkin Badenin kaupungin, vaikka Mannheimin kaltainen. Viinialuetta, olutmielessä ei juuri mielenkiintoa. Main-joesta ei ole pystytty paljoa ottamaan irti, rumia kanavasysteemejä on keskustan kohdalla. Silti vanha silta on näyttävä, jopa hieman kuin köyhän miehen versio Prahan Kaarlensillasta. Iso linna täälläkin joentörmällä. Hieno panimoravintola linnan juuressa, muuten perussaksalainen bisneshenkinen kauppakeskittymä. Kammottava sää, hiostava 30 asteen helle, ei lisännyt kaupungin viehätystä.

Kloster Urstoff Spezial-Märzen

Pullo-oluen etiketissä juhlitaan 1381 perustettua Klosterbrauerei Münnerstadtia, tosin olut pullotettu modernimmassa Rotherin panimossa. Meripihkan värinen, hieman makeutta, mallasta reippaasti, melko vaisuksi kuitenkin jää. Jälkimaussa on vähän humalaa ja tuote on varsin tuoretta pullo-olueksi. Würzburg, Cafe Marienplatz, 27.7.2008.

Herbsthäuser Pils

Standarditavaraa, tämäkin naapurivaltio Baden-Württembergistä, mutta silti nautittavan kuivaa. Tämäkin panimo jo melkoisen varttunut, perustettu 1581. Karu sporttibaari, muutama pöytä kadun varrella. Würzburg, Biertümpel, 27.7.2008.

Oechsner Pils

Viihtyisä patiopiha puiden varjossa Mainin vasemmalla rannalla, pilsiä Ochsenfurtista, ehkä tavallista paremmin humaloitua, hienoa tavaraa. Aromihumalointi Hallertaulla. Würzburg, Gasthaus zur Linde, 27.7.2008.

Würzburger Hofbräu Festbier

Onnekkaasti saavuin paikalle samana päivänä, kun panimon Festbier-tynnyrit avattiin. Varsin vaaleata, hieman pilsiä tummempaa, makeampaa ja maltaisempaa. Humalaakin on mukavasti jälkimaussa. Ehkä paikan oluista paras, alkoholipitoisuus ei tiedossa, tuskin kuitenkaan kovin korkea. Paikka alkoi hiljetä nopeasti puoli kolmen jälkeen. Würzburger Hofbräu Keller, 27.7.2008.

Würzburger Hofbräu Zwickelbier

Toista olutta saa odottaa jättitungoksessa odottaa pitkään, sain syödä ruoka-annoksen kuivin suin. Suodattamaton lager, ei aivan ungespundet-tasoa, silti tuoreempi ja maukkaampi kuin peruspils. Humalaa ei kovinkaan paljon, mutta toimii hyvin hedelmäisenä oluena. Würzburg, Würzburger Hofbräu Keller, 27.7.2008.

Würzburger Hofbräu Premium Pils

Tappavan tulisessa helteessä hidasta kapuamista Mainin toisella puolella paikallisen panimon massiiviselle jakelulaitokselle. Iso ravintola, iso biergarten, tarjolla pihalla pyörivästä vartaasta villisikaa ja härkää. Hillitön tungos, lähinnä varttuneempaa väkeä, ilmeinen merkkitapahtuma kysessä. Sisällä on hieman viilempää, ulkona aivan liian hikistä. Pils on melkoisen tavanomaista, kiskaisen sen ripeästi nestehukan kompensoimiseksi, hieman humalaa ehti maistua. Joen rannalla oli toinenkin panimobaari, Würzburg Brauhaus, ilmeisesti pienimuotoisempi modernimpi yritys, omituisesti sunnuntaisin päivällä kiinni. Würzburg, Würzburger Hofbräu Keller, 27.7.2008.

Distelhäuser Premium Pils

Baden-Württembergin puolelta tuleva pils näyttää olevan Würzburgissa standardioluen asemassa. Ei ihmeellistä, mutta massiivisessa tuopissa kuitenkin. Kevyen maltainen, kevyen humalainen. Reissun kallein olut, 3.40€. Mainin ylittävän vanhan sillan kupeessa ruokaravintola, joelle kurkottavia terasseja parissa kerroksessa. Vanhan Würzburg, Alte Mainmühle, 27.7.2008.

Bamberg



Bamberg on melkoisen tuntematon, mutta se on Saksan kauneimpia kaupunkeja, kestää vertailun hyvin vaikkapa Heidelbergin kanssa. Asukkaita vain noin 70 000, mutta keskusta on hyvin vilkas, nytkin lauantaina päivällä kauppakaduilla oli kyynärpäätuntumatungosta. Regnitz-joki kanavasysteemeineen halkoo kaupunkia, vettä on eri puolilla. Sota ei tuhonnut kaupungista oikeastaan mitään. Ehkä kaupungista puuttui vain jokin yksittäinen turismihoukutin, kuten musiikkijuhlat viereisessä Bayreuthissa. Olennaisinta kaupungissa on kuitenkin olut, Bamberg on Saksan parhaiten vanhat panimoperinteet säilyttänyt kaupunki. Olutkulttuuri on dynaamista, uusiakin panimoita on perustettu. Kaupunki oli minulle ennestään tuttu, joten en enää erityisemmin nähtävyyksiä ihmetellyt, keskityin nautittavimpien kokemusten uusjalostukseen. Juuri mikään ei tuntunut viidessä vuodessa muuttuneen.

Löwenbräu (Buttenheim) Lager Ungespundet

Edelleen Austrassella patiovierailu, en päässyt eteenpäin kuin tarjolle löytyi buttenheimilaista varjoungespundetia. Todella lostavaa olutta jälleen, kestää vertailun kilpailijoiden kanssa. Oluen analysointi jäi hieman puolinaiseksi, kun juutuin keskustelemaan paikan omistajan kanssa. Saksalaisamerikkalainen, Rick nimeltään. Ei ollut saanut rekisteröityä Casablanca-tyyliin baaria Rick's -nimelle, joten oli valinnut muodon Rixx. Entisiä it-ihmisiä, ollut mm. SAP-koodaajana, mutta oli hypännyt oravanpyörästä ravintolabisnekseen. Erikoistunut innovatiivisiin currywurst-variaatioihin, yli 20 erilaista täytettä normaaliin berliiniläismakkara-annokseen lisättynä. Ilmeisesti saavuttanut jo kansallistakin kuuluisuutta tv-spoteillaan, joita löytyy paikan nettisivuilta. Suuria suunnitelmia, kimpassa Buttenheimin Löwenbräun omistajan kanssa oli tutustunut intialaiseen bisnesmoguliin, joka aikoo avata Intiassa joukon Franken-teemaravintoloita, joissa Löwenbräun oluet ja Rickin currywurstit. Ei ollut Pohjois-Euroopassa käynyt, vaikka tunnisti härmäläisen aksentin, tykkää viettää lomat Gran Canarialla viiden tähden hotellissa. Rick myös talviurheiluespertti, intoili Janne Ahosesta, Hannu Mannisesta ja norjalaisesta ampumähiihtäjä Bjørkdalenista. Tunsi hyvin jalkapalloakin, keskusteltiin suomalaisen jalkapallon menestymisedellytyksistä. Kovin ruusuista ei yrittäjän elämäkään tuntunut olevan, kuusi päivää töissä ja sitten sunnuntaina Buttenheimiin vetämään Löwenbräussa lärvit. Vaimo oli tarjoilijana viikonloppuisin, mutta arkisin normaalissa päivätyössä. Huvittavasti Rick toivoi ohikulkijoiden painuvan ohi, ei halunnut enää vääntää wursteja, kuulemma päivällä oli tullut jo tienattua tarpeeksi. Halusi välttämättä tarjota toisen ungespundetin, tämä näytti aluksi hieman sotkevan loppuillan agendaani, kun tarkoitus oli päättää Bamberg-sessiot Spezialin rauchbieriin. Spezial kuitenkin oli lauantaina mennyt kiinni jo iltapäivällä, joten loppujen lopuksi mitään ongelmaa ei muodostunut. Toinen ungespundet maistui yhtä hyvältä kuin ensimmäinenkin. Bamberg, Rixx, 26.7.2008.

Polster Kellerbier

Bambergin yliopiston läheisyydessä Austrassella katukahvio, näppärästi Nankendorfista kellarikamaa. Taas laatutuote, perinteiden mukaan tehtyä moitteetonta olutta, avituoppejakin näköjään alkaa riittää tarjoiluun. Tämä on ehkä hieman makeampi kuin aiemmat vastaavat, jälkimaku jälleen pitkä ja kuiva. Väristähän ei saa mitäänselvää, mutta se lienee samean kellertävä. Bamberg, Café Esspress, 26.7.2008.

Hartmann Kellerbier

Patio Bambergin ydinkeskustassa, siltojen välisen suihkulähteen äärellä. Würgausta kellariolutta, hieman vajaassa tuopissa saapui. Aavistus mausteisuutta, silti tasapainoinen tuote, hyvä kuiva jälkimaku. Ei kuitenkaan mikään lajinsa valio. Bamberg, Zeis, 26.7.2008.

Maisel Kellerbier

En jaksanut tällä kertaa kävellä vehnäoluisiin erikoistuneen Bambergin Maisel-panimon pääjakelupisteeseen, mutta tämä hieno baari keskustassa käy hyvästä korvikkeesta. Täälläkin tutustuminen jäi nyt ääriolosuhteissa ulkotiloihin biergartenissa. Paikka on kai kaupungin vanhin baari, muistan tykänneeni kovasti aiemmilla vierailuilla. Maiselin keller-olut toimii hyvin helleolosuhteissa keraamisessa tuopissa. Hieman ohuempi kuin Mahr's U tai St.Georgen Keller, mutta hyvin maukas kuitenkin. Hedelmäisyys hallitsevaa, hyvin kuiva humalainen jälkimaku. Frankenilainen sika-pekoni-peruna-kananmuna-annos melkein tuhosi massiivisuudellaan illan jatkosuunnitelmat, vatsa tuli liian täyteen. Bamberg, Zum Sternla, 26.7.2008.

Heller Schlenkerla Rauchweizen

Pullosta savuvehnää. Hyvin tummanruskea, tuttu tervainen savu tulvii heti aluksi esiin. Vehnäoluen ominaisuudet lähes peittyvät savuisuuteen, mutta kyllä ne silti taustalta tuntuvat. Jälkimaussa ne päsevät paremmin esiin estereinä, jopa hieman baanimaisuuttakin mukana. Hellerin ehkä kannattaisi harkita tämän hanamyyntiäkin, systeemi toimii ainakin pullossa niin hyvin. Nyt Domikaner Hof aivan täynnä, sain istumapaikan puuta kiertävältä penkiltä. Bamberg, Schlenkerla, 26.7.2008.

Krug Pils

Hassbergen luonnonpuistosta olutta, melkoisen vaisua, valitettavasti. Ei erityisen täyteläinen eikä humalaakaan voimakkaasti. Tämäkin olut tuli juotua helletankkauksessa. Bamberg, Griesgarten, 26.7.2008.

Löwenbräu (Buttenheim) Pils

Tämä ei kummoinen ollut, maltainen perusolut. Ei siis Münchenin Löwenbräuta, vaan Frankenin Buttenheimin kakkospanimosta, joka ei kovin ihmeellinen taida olla. Turvauduin tähän todella hikisellä kierroksella Bambergin mäkisellä luostarialueella. Bamberg, Schmitt's Cafe, 26.7.2008.

Klosterbräu Pils

Loistavaa humalaista pilsiä Bambergin vanhimmassa panimoravintolassa. Täyteläistä, ehkä hieman maltaisempi kuin Keesmannin pils. Tulikuumalla patiolla joen rannalla jokin tuhatjalkainen jättihyönteinen kiipesi seinää pitkin. Ehdin juuri maksaa oluen, ennen kuin valtava seurue valtasi biergartenin viimeistä paikkaa myöten ja tarjoilutilanne meni täysin tukkoon. Bamberg, Klosterbräu, 26.7.2008.

Heller Aecht Schlenkerla Rauchbier Märzen

Kylläpä se on tuoreena taas kerran pääkallonpaikalla syntisen hyvää. Massiivinen savuisuus, pukee on suksitervainen, kokonaisuus kuohkeaa ja samettisen pehmeää. Ei hiilihappoa, suoraan tynnyristä maan vetovoimalla lasiin. Schlenkerlan takapihalla Dominikaner Hofin biergartenissa savuolut maistuu erinomaisesti 30 asteen helteessäkin. Bamberg, Schlenkerla, 26.7.2008.

Grasser Huppendorfer Vollbier

Pelikan on periaatteessa Bambergin paras olutbaari, mutta nyt ei kovinkaan kummoinen tarjonta. Viimeksi käydessäni 2003 paikassa oli bock-festivaali. Täyteläinen hell-tyyppinen olut, pehmeää mallasta, hyvin vähän humalaa. Tuopin kyljessä jalkapallo. Hämmästyttävän söpö tarjoilijatar, perii nuudelikeitosta 40 senttiä enemmän kuin listalla on, mutta jättää pöydälle euron kolikon, tietenkin epähuomiossa. Nappaan sen ja häviän Bambergin kuumaan yöhön. Bamberg, Pelikan, 25.7.2008.

Ambräusianum Hell

Uudehko panimoravintola aivan Schlenkerlan vieressä, täällä en ole aikaisemmin käynyt. Tarjolla vähemmän mielikuvituksellisesti hell, dunkel ja weizen. Hieno tila, modernisti panimokalusto esillä, ei juuri muita asiakkaita. Helles on suodattamaton, tuore, hedelmäinenkin, mutta auttamatta päivän tarjonnassa kalpenee kovin vaisuksi. Paikka mainostaa olevansa "Erste Gasthausbrauerei in Bamberg", hehe. Varsin perusteellista ylläpitoa henkilökunnalta, pöytä vesipestään asiakkaiden poistuttua. Bamberg, Ambräusianum, 25.7.2008.