keskiviikko 18. helmikuuta 2009

Kim Ki-duk: Shi gan

Toinen tyyppaus Korean Kimin tuotannosta, täysin erilainen kuin viimeviikkoinen munkkitarina. Moderneja neuroottisia ihmissuhdekuvioita, hysteeristä kevytkomediaa, plastiikkakirurgiaa. Intensiteetti reippaasti löysempää kuin aiemmassa leffassa, tyhjäkäyntiä pitkin matkaa, jännite ei millään jaksa kantaa. Näyttelijäsuoritukset hienoja ja periaatteessa syvällistä identiteettipohdiskelua, mutta ei toimi kunnolla. Jos kuvattu Soulissa, ihmetyttää ihmisten vähäinen määrä ja muunkin ruuhkaisuuden puute. Toistuvasti käydään lautalla saaressa modernissa veistospuistossa, nämä jaksot ehkä tyylikkäimpiä. Myös sama kahvilamiljöö toistuu loputtomasti. Vuodenajat vaihtuu aavistuksen samaan tyyliin kuin munkkiteoksessa.

Ei kommentteja: