keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

Zack Snyder: Watchmen

Nyt tärähti oikeastaan ensimmäisen kerran toimiva sarjakuvafilmatisointi. Satun tuntemaan Alan Mooren haltioittavan alkuperäisteoksen kohtuullisen hyvin ja tämä tulkinta oli nautittava. Homma toimii nimenomaan elokuvallisilla keinoilla eikä sarjakuvan matkimisella. Laajaa tarinaa on supistettu, mutta hallitusti. Saattaa olla, että sarjakuvaa tuntematon on melko ymmällä monikerroksisessa ja aikatasoja vaihtelevassa kerronnassa. Tarinahan on jo sinällään upea, toisen maailmansodan jälkeinen USA:n historia projisoidaan moniulotteiseen fantasia/supersankari/scifi-perinteeseen. Nixonin rooli menee farssin puolelle, mutta Kissinger-tulkinta on hyytävä. Dr. Strangelove -vaikutteet selvempia kuin sarjakuvassa. Hahmot ovat suhteellisen yksiulotteisia, mutta eivät kuitenkaan pahvisia. Huumori on ujutettu taitavasti osaksi muuta kokonaisuutta. Epärealistiset väkivalta/toiminta-ainekset eivät ole minun makuun, mutta eivät ne tässä liikaa häiritse. Ruotsalainen Malin Akerman naispääroolissa on herkullinen. Musiikki oivaltavaa, Dylanin The Times They Are A'Changin' käynnistää homman, välillä on niin Nenaa, Hendrixiä, Leonard Cohenia kuin Simon & Garfunkeliakin ja lopputekstien päälle jyrähtää raskas rock-versio Dylanin Desolation Row'sta. Loistavaa New York -kuvastoa.

Ei kommentteja: