keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

James Lee Burke: Sunset Limited

1990-luvun alussa luin tiiviisti James Lee Burken Louisianaan sijoittuvia Dave Robicheaux -rikosromaaneja. Jossain vaiheessa jutut alkoivat kiertää samaa kehää ja kyllästyin. Vuosien tauon jälkeen tartuin uudestaan Burkeen, tässä välissä olen ehtinyt tutustua mm. hänen tyttärensä Alafair Burken tuotantoon. Sunset Limited on kymmenes Robicheaux-tarina vuodelta 1998 ja kaikki tyypilliset ainekset ovat mukana. Ensimmäiset Robicheaux-jutut ovat modernin rikoskirjallisuuden huippuja, Robicheaux on kaikkien traumatisoitujen poliisien tihentymä, taustalta löytyy esim. Vietnamin sotaa, alkoholismia ja murhattu vaimo. Burken tyyli ei ole tavallisin, lause on pitkää ja kuvailevaa, varsinkin Louisianan monipuolinen luonto ja sääilmiöt ovat Burken alituisen tarkkailun kohteena. Rikokset ovat brutaaleja ja taustoittuvat seudun värikkääseen historiaan. Robicheaux on entinen NOPD-poliisi, joka on monien skandaalien kautta päätynyt apulaisšeriffiksi entiselle kotiseudulleen New Iberian pikkukaupunkiin ranskankieliselle cajun-alueelle.

Sunset Limitedin tapahtumaketjun taustalla on 50-luvulla sattunut suomalaisintensiivisen IWW-järjestön agitaattorin ristiinnaulitseminen ladonseinään Bayou Techen rannalla. Tavanomainen historiallinen Burke-tunnelmapala ja vainajan jälkeläiset sotkeutuvat nyt uuteen väkivaltakierteeseen. Mukana on seksuaalista hyväksikäyttöä, roturistiriitoja, poliisiorganisaatioiden välisiä kahnauksia, mafiajärjestöjä Hongkongista ja lähempää, Hollywood-kuvausryhmä, kalastusta (Rapala mainitaan), käärmeitä, kohtalokkaita naisia ja toistuvia trooppisia myrskyjä. Henkilöhahmoja on varsin paljon ja aluksi irrallisilta näyttäviä osajuonia riittää, aina sisällissotaan ja orjakuvioihin asti. Sarjan alkupuolella tapahtumat laajenivat mm. Burken toiselle kotiseudulle Montanaan, nyt käydään Louisianan ulkopuolella Etelä-Coloradon Trinidadissa ja Teksasin San Antoniossa. Burke kuvaa hyvin alueen suurkaupunkia New Orleansia, mutta parhaimmillaan hän on Bayou Countryn höyryävillä rämeillä. En muista onko Robicheauxin räväkkä naispartneri Helen Soileau ollut mukana aiemmissa osissa, ainakin tässä hyvin mieleenjäävä hahmo. Tarina on ehkä hieman rapeampi kuin pari edellistä Robicheaux-tarinaa, mutta aivan parhaaseen vetoonsa Burke ei yllä tässäkään. Burke on nautittavan illuusioton, mitään helppoja ratkaisuja hän ei tarjoa. Nyt jo reilusti yli 70-vuotias Burke on pukannut ulos tämän jälkeen seitsemän Robicheaux-romaania, joten luettavaa riittää.

Ei kommentteja: