sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Hiroshi Teshigahara: Suna no onna

Japanilainen mustavalkodraama vuodelta 1964. Suomalaiselta nimeltään Dyynien daami, mutta osuvampi nimi olisi Hiekkakuopan hupakko. Hiipivästi hiostava hiekkapainajainen, tunkkaisen ahdistava tunnelma. Raskasta symboliikkaa yhteiskunnan ulkopuolelle jättäytymisestä. Pahasti ylipitkä, mutta jonkinlainen ohut jännite kyllä kantaa koko keston. Beckett-mallista absurdismia ja Buňuelin tyyliin erotiikkaa ja hyönteistutkimusta. Perustuu suomennettuunkin Kōbō Aben romaaniin. En erityisemmin innostunut, mutta ymmärrän hyvin, miksi monet tämmöistä arvostavat.

Ei kommentteja: