keskiviikko 6. tammikuuta 2010

Martin Scorsese: The Departed

Tämä on Scorsesen myöhäiskauden parhaita elokuvia. Hongkongilaisen Infernal Affairs -nimellä tunnetun trillerin inspiroitunut siirto Bostonin irlantilaisgangsterien ympäristöön. Paikallistuntuma ei ole yhtä vahva kuin Scorsesen varhaisissa New York -leffoissa, mutta Boston-elokuvana tämä lähestyy jopa Peter Yatesin mestarillista 70-luvun alun Higgins-tulkintaa The Friends of Eddie Coyle. Rolling Stonesin musiikkia Scorsesen tuttuun tyyliin. Matt Damon ja Leonardo Di Caprio ovat dynaaminen duo, joka pystyy tuhoamaan minkä tahansa elokuvan, mutta tässä he eivät täysin siihen kykene. Tuntemattomaksi jäänyt Vera Farmiga hämmästyttävän luonteva naispääosassa, yhtä sujuvaa suoritusta en tiedä modernissa jenkkileffassa. Jopa Jack Nicholson onnistuu kohtuullisesti. Mutta kaikki ei todellakaan toimi, juoni ei ole kaksinen, symmetrinen tuplasoluttautumiskuvio on todella väkinäisen keinotekoinen ja siihen kaatuu lähes koko leffa. Tässä suhteessa elokuva jää pahasti selvän esikuvansa The Big Clock varjoon. Suspensen rakentelu on kohtuullista, mutta simpukkakännyköiden product placement on aivan liian räikeää. Loppu pelastaa paljon, aluksi näyttää tulevan ryhdikkään kyyninen ratkaisu, sitten seuraa upea The Third Man -kunnianosoitus hautausmaalla ja kaiken huipuksi Scorsese heittää pokkana partiopoikamaisen idealistisen loppukevennyksen. Todella upeaa.

Ei kommentteja: