torstai 19. elokuuta 2010

Phil Parkin: Beertickers - Beyond the Ale

Lisää bockumenttia, nyt Englannista. Ns. normaalien ihmisten on ehkä vaikea ymmärtää, että on tyyppejä, jotka maistelevat koko ajan uusia oluita. Vielä uskomattomampaa on, että näistä tyypeistä on tehty elokuva. Ja ehkä vielä uskomattomampaa on, että joku tilaa sellaisen elokuvan netistä ja katsoo sen. Mutta ehkä tämän blogin lukijat eivät sitä ihmettele. Nyt siis fokuksessa englantilaiset alan miehet (ja naiset, kyllä, elokuvan ekstroista löytyy feminiinikaksoset, jotka ovat juoneet yli 15 000 eri olutta). Yksi elokuvan päähenkilöistä Brian Moore saa elokuvassa täyteen 40 000 eri real alea. Mies väittää, ettei ole koskaan kokeillut lager-olutta. Mick Baker on aloittanut beertickingin ensimmäisenä 1970-luvulla, mutta on sittemmin jäänyt Mooren tahdista. Ilmiö ei ole vieras Suomessakaan, kaksi kaveria sai tänä vuonna täyteen 10 000 olutta ja he ovat myös arvioineet oluet, eivät pelkästään identifioineet niitä.

Onneksi elokuva ei pysähdy pelkästään pakkomielteisen keräilyvietin kuvaukseen. Pete Brown kertoo lyhyesti brittialen historiasta, Melissa Cole oluen terveysvaikutuksista ja Thornbridgen panimolla perehdytään real alen valmistukseen. Elokuva on hyvin Sheffield-keskeinen, tätä hieman nuhjuista suurkaupunkia voikin pitää Britannian olutpääkaupunkina. Itsellekin tuli haikeita muistoja mieleen vuodelta 2002 Fat Cat -pubin kohtauksissa. Näppärästi vieraillaan Englannin vanhimmassa pubissa Nottinghamissa, historiallisessa olutkeskuksessa Burton-upon-Trentissä ja Lontoon suuressa olutfestivaalissa. Itselleni oli hämmentävää huomata, että tickerit siirtävät tuoretta real alea muovipulloissa kotiin joskus hamassa tulevaisuudessa juotavaksi. Törkeää väärinkäyttöä. Henkilökohtaisesti en hyväksy edes puolikaspinttien juomista, real alesta saa kunnon tuntuman vain koko pintin nauttimisella. Elokuva on hyvin Englanti-keskeinen, monet tickerit eivät ole ollenkaan kiinnostuneita muiden maiden oluista. Poikkeuksena Scoopergen-nettisivustostaan tunnettu Gazza Prescott, joka nähdään Japanissa tickaamassa. Hilpeä kepeä musiikki hieman häiritsee, mutta elokuva rullaa melko mukavasti. Ei ehkä kovin syvällinen luotaus englantilaiseen  olutkulttuuriin, mutta itse nautin elokuvasta täysin siemauksin. Oluen juonnin hauskuus ja sosiaalisuus tulevat hyvin esille, ehkä enemmän olisi voinut tunnelmoida olutnautinnon tuomalla seesteisellä mielihyvällä ja kirkastuneella näkemyksellä elämän tarkoituksesta.

Ei kommentteja: