torstai 25. marraskuuta 2010

Norman McLeod: It's a Gift

Joskus 80-luvun puolivälissä osuin Oulun Heinäpään Urheilutalon sivusiiven minimaaliseen elokuvateatteriin, jossa esitettiin 16 millin kopioina sikermä W.C. Fieldsin lyhytelokuvia. Tiesin Fieldsin jonkinlaiseksi omalaatuiseksi koomikoksi, mutta absurdin anarkistinen ote äänielokuvan ensimetriltä pääsi yllättämään perusteellisesti. Marx-veljesten systeemi on etäinen sukulainen, mutta Fields on poliittisesti vieläkin epäkorrektimpi. Fieldsin varieteetaustainen nerous pääsee parhaimmilleen sketsinomaisissa lyhäreissä, mutta jännite kantaa hyvin tässä hieman yli tunnin mittaisessa saagassa, jossa Fields vaihtaa maisemaa New Jerseystä Kaliforniaan ja siirtyy sekatavarakauppiaasta appelsiinifarmariksi. Helposti se ei käy, hyväntahtoisen miehen elämää häiritsevät naiset, lapset, koirat, alaiset, asiakkaat, näkövammaiset, maitomiehet, vakuutusmyyjät jne. Pokeri pitää, sikari palaa ja tähtäin säilyy tavoitteessa, vaikka vastoinkäymiset saavat miehen tarttumaan pulloonkin aika ajoin.

Ei kommentteja: