torstai 31. maaliskuuta 2011

Wadworth 6X

Real alena tuttu hyvin perinteinen eteläenglantilainen olut Kennet-Avon -kanavan varrelta nyt pullojakelussa maitokaupoissa. Kuparin väriä ja makeaa hedelmäistä pähkinämallasta. Humalointi tuntuu aluksi varsin maltilliselta, mutta voimistuu oluen lämmetessä. Ei mitenkään yllättäviä piirteitä, vanhanaikainen perusbitter kaikin puolin. Ostopaikka Oulu, Kaakkurin Citymarket.

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Dark Star Hophead Citra, real ale

Ilmaston lämpenemisen ärsyttämä julma talvi ei irrota vähääkään otettaan Oulusta, kaksinumeroisia pakkaslukemia ja hyytävää viimaa. Pientä keväistä tuulahdusta tuo Englannin etelärannikolta hedelmäinen olut. Vaikea oli matka Perämerelle jäiden puristuksessa, vain yksi tynnyri pääsi ehjänä perille. Kyseessä siis Citra-muotihumalalla ryyditetty spesiaaliversio panimon superlatiivisesta amerikkalaisvaikutteisesta humalapommista. Heti tuntuu selvä ero perus-Hopheadiin, sitrusmaisuus on lähes greippistä, ehkä greippisin olut, jota olen koskaan juonut. Kokonaisuus säilyy kuitenkin olutmaisena, greippi kääntyy ja laajenee nautinnolliseksi katkeroisuudeksi. Mallasrunko ei 3,8 -prosenttisessa oluessa voi kovin roteva olla, mutta humalasalko pysyy silti tanakasti pystyssä. Oluthuone Leskinen, 30.3.2011.

Portugali - Suomi 2-0

Harjoitusmatsi Aveirossa. Portugalilta pois Cristiano ja Nani, muuten melko hyvä edustus, selvänä uutena tähtenä taitava Carlos Martins. Suomella kokemattomampaa porukkaa, paljon virheitä, Kanervalta ei mitään taktisia uutuuksia. Portugali hallitsi selvästi, pallo maaliin 10. minuutilla, Quaresman epäonnistuneen laukauksen ohjasi verkkoon debytantti Ruben Micael. Suomella yksi tilanne, Roman Eremenko pystyyn, Väyrynen volleysta yli. Suomi näytti avuttomalta, eihän Portugali edes pelannut täysillä. Toisella jaksolla lisää samaa, Portugali hukkasi paikkoja läjäpäin. Suomen oma-aloitteinen pelinrakennus ei onnistunut ollenkaan. 71. minuutilla kentälle tullut Nani tarjoili Ruben Micaelille toisen maalin. Numerot imartelevat Suomea.

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Diamond Lente Blond

Jo varsin perinteikkään suomalaisfirman Belgiassa teettämä kevätolut, luultavasti asialla moneen suuntaan ehtivä Proef-panimo. Melko kirkkaankeltainen väri ja kevyesti vaahtoa. Maussa on välittömästi havaittavissa belgihiivaa ja raikasta hedelmää. Maltillisesti pistävää mausteisuutta ja ripaus ehkä humalaakin jälkimaussa. Tällaisissa oluissa vaivaa usein nahkea tunkkaisuus, mutta tässä se on vältetty näppärästi. Mukava raikas kevyt belgiolut, oikeastaan toimisi kuumana kesäpäivänäkin kohtuudella. Ostopaikka Oulu, Kaakkurin Citymarket.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Budels Lentebock

Hollannissa on säilynyt historiallinen saksalaistyyppinen kevätbock-perinne. Tämä Alkon pääsiäisoluiden joukossa maahan saapunut Budelsin tuote näyttää sisältävän vehnääkin. Kullankeltaisessa oluessa on merkillinen mausteisen pisteliäs maku, kuin jotain karvasta hedelmää saippualla steriloituna. Se kääntyy hieman katkeraksi humalaksi lopussa, mutta ei tarpeeksi. Maku ei ole raikkaan tuore, pikemmin nihkeä. Alkoholia on 6,5% ja se melkein tuntuu maussa, ikävä juttu näin kevyessä vahvuudessa. Ostopaikka Oulu, Välivainion Alko.

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Aki Kaurismäki: Varjoja paratiisissa

Kaurismäen ensimmäinen totaalisti hallittu elokuva vuodelta 1986. Alakuloinen, mutta pehmeän romanttinen tunnelma, ei iskenyt aikoinaan samalla tavalla kuin esikoistyrmäys Rikos ja rangaistus tai myöhempi Ariel. Kestänyt aikaa hyvin, proletaarinen pätkätyönäkemys edelleen ajankohtainen. Huumori on hienovaraista, ei ehkä niin hauskaa kuin Kaurismäellä parhaimmillaan. Roska-autokohtauksista nousee mieleen Peckinpahin The Getaway. Ylen kopio ei vaikuttanut parhaalta mahdolliselta, mutta Timo Salmisen Helsingin yön vangitseminen edelleen henkeäsalpaavaa. Esko Nikkarin lähdön hetkellä rapakon yli juokseva musta koira viitannee Tarkovskin Stalkeriin. Leone-leffaa katsoessa Pellonpään katse korreloi Lee Van Cleefiin. Muistettava kiteytys suomenruotsalaisuudesta Valtosen ja Järvenpään tulkitsemina. En edelleenkään pidä tätä aivan Kaurismäen ykkösluokan tuotteena.

Orkney Dragonhead

Orcadian stout Skotlannin pohjoissaarilta, hyvin kuiva, paahteisuutta vahvasti, kuiva loppuveto. Varsin vaikuttava makukirjo näin kevyellä (4%) alkoholipitoisuudella. Lämmetessä mukaan tulee hienolla vivahteella tummaa suklaata ja kahvia. Yllättävän tuorekin tuntuma pullo-oluessa, paljon parempi kuin muistin aiemmista kokemuksista. Laatuolutbaari Itä-Tuirassa tuntuu edelleen ristiriitaiselta konseptilta, asiakaskunta näyttää lähinnä hämmentyneeltä. Oluthuone Parkkinen, 26.3.2011.

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Stephen Woolley: Stoned

Huolella tehty epookkileffa Rolling Stonesin kitaristista Brian Jonesista, joka käynnisti rock-muusikoiden 27-kuolinvillityksen 1969. Elokuva tarjoaa kuolinsyylle yksiselitteisen ratkaisun, mutta se lienee vain yksi tulkinta. Ajankuva, miljöö ja näyttelijät loistavia. Niin tavallaan musiikkikin, vaikka pieni häiritsevä puute on Stonesin oma musiikki. Jaggerista ja Richardsista annetaan melko kylmä kuva, mutta ei Jonesiakaan puhtaaksi pestä. Toisella katselulla ei ehkä säväytä enää samalla tavalla, mutta silti rock-biopic-eliittiä kaikin puolin.

Budels Pils

Hollantilainen suuren panimon pilsner, aiemmin olen juonut vain pulloversion. Ruohoista mallasta, raikasta humalaakin. Lievästi positiivinen yllätys, varsinkin humalointi toimii ryhdikkäästi pohjoissaksalaiseen tyyliin. Ei sen kummempaa, mutta silti mukava olut. Helsinki, Kitty's, 24.3.2011.

Beer Hunter's Mufloni CCCCC Indian Pale Ale

Oregonilaisella New Old Lompoc -panimolla on C-Note -olut, jossa on seitsemää erilaista C-kirjaimella alkavaa humalalajiketta. Porin Beer Hunter's on nyt samoilla jäljillä, tosin vain viisi eri humalaa. Samoja on neljä, Cascade, Centennial, Chinook ja Columbus. Uusi trendihumala Citra on Muflonissa viidentenä. Olut ei valitettavasti ole kovin tuore, selvää etikkaisuutta havaittavissa, vaikka pullon säilyvyyttä luvataan heinäkuulle asti. Ehkä omituinen maku on sitten harkittua kissanpissaisuutta, jota monet tuntuvat IPOista aistivan. Temperamenttinen olut, vaahtoa muodostuu kaataessa massiivisesti. Erityisen miellyttävältä tämä ei siis maistu. Kypsä hedelmä on hyvin esillä, mutta katkeroisuus ei pääse kunnolla vauhtiin. Alkoholia on IPAlle ihanteelliset 7%, mutta ei tämäkään ole vielä se suomalainen IPA-täysosuma. Helsinki, Kitty's, 24.3.2011.

Moles Mole in 1, real ale

Varsin tummanruskea riili, pähkinää, luumua, humalaa. Jotenkin hieman kulahtanut yleisvaikutelma, ohuehko tietysti myös näillä vahvuuksilla (4,3%). Ei varmaan lähelläkään parasta iskuaan. Huomattavan makea brittiolut, hedelmäisyys kääntyy sokeriseksi. Helsinki, Angleterre, 24.3.2011.

Bockor Omer. Traditional Blond

One Pintissä yllättäen tapahtunut hieman siistiytymistä, ikkunat pesty ja pöytiäkin lisää, jokainen pöytä kuitenkin erilainen. Tunnelma ei tunnu kuitenkaan oleellisesti muuttuneen. Tarjonta ei juuri nyt kovin ihmeellinen, belgiblondi ei aluksi säväytä, mutta runsas humalointi jälkimaussa ilahduttaa. Belgihiiva ei kovin pinnalla, alkoholia 8% ja se peittyy tyystin. Kokonaisuus kuitenkin hieman vaisu. Upea jalankulkualikäytävä rakennettu baarista keskustan suuntaan. Helsinki, One Pint, 24.3.2011.

De Molen Revelation Cat Triple Hop Bock 2009

Italialaisfirman hollantilainen olut, 9,2%. Vaahtosi niin paljon, että tarvittiin kaksi lasia purkamaan pikkupulloa. Maku on varsin vienon puumainen. Vihannesmaista tupla-IPA -otetta, vaikka kyseessä kai bock-nimityksen perusteella pohjahiivaolut. Humalointi ei vahvaa, suhteellisen makea ja kirpeä perusmaku. Ei kovin miellyttävä kokonaisuus, North Coastin jälkeen tätä tulee väkisin pitäneeksi amatöörimäisenä tuotteena. Helsinki, Pikkulintu, 24.3.2011.

North Coast Old Rasputin

Fort Braggin imperial stoutia ensi kertaa hanamuodossa myrskytuulisessa Puotilassa. Paahtomallasta ja kahvia, kuohkeaa pehmeyttä, jälkimaussa on nautittavaa humalaa. Huippupanimon huippuolut, impstoutien sarjassa tälle on vaikea löytää haastajaa. Helsinki, Pikkulintu, 24.3.2011.

Stadin Ahtanum Ale

Yritin päästä Maltaiseen Riekkoon klo 15:03, mutta ovi pysyi kiinni ilmoitetusta aukeamisajasta klo 15 huolimatta. Ripaa oli kiskomassa oluiden toimittajiakin. Onkohan Olutkellari Helsingin kuopanneet taustavoimat vaikeuksissa tässäkin baarissa? En jäänyt asiaa ihmettelemään, vaan siirryin vahvassa myötätuulessa Alppilasta Sörnäisiin. En muista ennen kuulleeni Ahtanum-humalasta. Uusi Stadin sinkkuhumalakokeilu, jonkinlainen pale ale. Selvästi liian vähän hiilihappoa, liian löysä tuntuma, tämä piirre on vaivannut viime aikoina useita Stadin oluita. Hedelmäinen, mutta liian vähän humalaa ja loppuliuku tyssää nahkeuteen. Helsinki, Hilpeä Hauki, 24.3.2011.

Plevna Sam's Tout

Tampereelta maltaista tummaa pehmeää stoutia, 4,6%. Olut kirjoitettu VW-liitutaululla kahdella ässällä tyyliin Sam's Stout, mutta panimon omilla sivuilla yhdellä. Voisi olla kauraa mukana. Melko ohut, mutta makeutta ja katkeroa mukana tasapainoisesti. Selvästi jokin kevennetty versio Koskipanimon raskaammista tuotoksista, mutta toimii silti tyylikkäästi. Helsinki, Villi Wäinö, 23.3.2011.

Porterhouse Hop Head

Black Doorissakaan ei riiliä, mutta irlantilainen humalaolut on aika herkullinen. 5,3%, sitrusta ja katkeruutta, mutta erityisen tuoreelta ei kuitenkaan tunnu. Jälkimaku on todella pitkä, voimakkaan kuiva. Amerikkalaistyyppinen olut ilman muuta, toimii hyvin. Black Door on nykyään suhteellisen steriili, hyvin hiljaistakin myöhään keskiviikkoiltana. Pidin enemmän baarista ahtaampana ja nuhruisempana. Helsinki, Black Door, 23.3.2011.

Fingerpori IV

Angleterren realipumpuissa tarjolla vain ennestään tuttua Hewish IPAa. Tampereen Koskipanimossa tehty sarjakuvaolut on aika tavanomaista lageria. Suhteellisen tumma rusehtava väri, kohtuullinen mallasrunko, ei kuitenkaan kovin täyteläinen. Paras osa-alue ilman muuta jälkimaku, hienosti katkeroituvaa pils-tyyppistä humalaa. Kokonaisuutena nautinnollinen tuore lager. Helsinki, Angleterre, 23.3.2011.

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Anchor Old Foghorn

Pitkästä aikaa San Franciscon barleywinea. Pehmeän hedelmäinen runsas maku, todella herkullinen. Monissa barleywineissa rasittaa nahkea siirappipahvisuus, mutta tämä säilyy hienosti raikkaana ja täyteläisenä. Vahvuutta, 9,4%, sitä ei heti arvaisi, niin hyvä juotavuus tässä on. Humalointi ei ole päällekäyvää, se nivoutuu hienosti runkoon täydentämällä ja jatkamalla nautintoa lähes loppumattomiin. Perinteiset kalifornialaiset klassikot Anchor ja Sierra Nevada tuntuvat pitävän loistavasti pintansa modernissa kansainvälisessä kiristyneessä kilpailutilanteessa. Kokonaisuus on suhteellisen makea, mutta silti hedelmäisellä ja maltaisella otteella, ei vastenmielistä siirappisuutta missään vaiheessa. Oluthuone Leskinen, 22.3.2011.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Sierra Nevada Stout

Rakennustelineromahduksessa kevätmyrskyn kourissa äskettäin kovia kokenut oululaisbaari tarjoilee nyt Sierran Nevadan porterin jatkoksi saman kalifornialaispanimon stoutia. Stout on tyystin erilainen, hyvin tuoreen pehmeää ja kuohkeaa. Kypsää hedelmää todella täyteläisen runsaasti. Paahteisuutta ei oikeastaan ollenkaan ja humala nousee luontevasti esiin. Jos väriä ei huomioisi, tätä voisi luulla tanakaksi pale aleksi. Äärimmäisen nautittava kokonaisuus, kuinkas muutenkaan. St. Michael, 20.3.2011.

Ridgeway Bad King John, hanaversio

Aiemmin Alkossa vieraillut olut nyt hanajakelussa. Hyvin paahteinen, lakritsaa ja mausteita. Katkeroa melko vähän, mutta kyllä se lopussa nostaa päätään. Suhteellisen sama kokonaisvaikutelma kuin pullossa. Hyviä aineksia, mutta kokonaisuus ei nouse mitenkään omaleimaiseksi, makeus ehkä liikaa etualalla. Oluthuone Leskinen, 20.3.2011.

Fuller's Front Row, real ale

Uusi lontoolainen rugby-teemainen olut, vain 3,7%. Ohuesti hedelmäinen, ohuus on väistämätöntä, ei näin kevyt olut voi olla kovin täyteläinen. Jälkimaussa sitten oluen varsinainen koukku, hienosti puraiseva humalan katkeruus. Klassinen brittiläinen sessio-olut, tarkoitettu juotavaksi suuria määriä kohtuullisen pitkänä aikana. Suomalaisympäristössä jo hinnoittelu rajoittaa tällaisen käyttötapauksen toteuttamista. Kokonaisuutena siis nautinnollisesti humaloitu kevyt golden ale, real-käsittelykin kunnossa. Oluthuone Leskinen, 20.3.2011.

perjantai 18. maaliskuuta 2011

Viru Grønland Ice Cap Beer Ice Fjord Lager


Aiemmin maitokauppoja häiriköinyt virolainen grönlantilaisolut hämmentää nyt vahvemmalla vuonoversiolla Alkossa. 6%, hyvin tummanruskea olut, vaahtoa ei nimeksikään. Makeaa sokerisuutta, hentoista mausteisuutta. Maltaasta tai humalasta ei mitään havaintoa, maku pysähtyy sokerin jälkeen tyystin. Sympaattisen naapurimaan olutkulttuurin maine alkaa tällaisten tuotteiden vyöryssä olla nyt lähempänä pohjaa kuin epsilon. Surkeimpia juomiani "oluita" pitkään aikaan, tässä ei ole mitään ilahduttavaa. Ostopaikka Vaala, Alko.

torstai 17. maaliskuuta 2011

Nøgne Ø Dark Horizon 3. edition

Jo kolmas versio norjalaispanimon ehkä tunnetuimmasta tuotteesta. Tällä kertaa 15,5-prosenttinen kahvistout käyttäjäystävällisemmin pienessä 25 cl pullossa. Tällaiset oluet eivät ole missään nimessä suosikkityyliäni, mutta pidin kohtuullisen paljon ykkösversiosta. Myös toinen painos oli miellyttävä, yllättävän kuiva olut tässä sarjassa. Nyt on jotain mennyt pahasti pieleen. Siirappimainen makeus on saanut yliotteen ja peittää lähes kaiken monimuotoisuuden oluesta. Kahvia on vaikea havaita, jotain ylikypsää, lähes mädäntynyttä, hedelmää työntyy taustalta esiin. Hyvin kauan nielaisun jälkeen pientä katkeruutta hiipii hampaankoloihin, mutta liian vähän liian myöhään. Nøgne Ø:n monet viimeaikaiset tuotokset ovat olleet epäonnistuneita kokeiluja, semmoiseksi kallistuu tämäkin. Ostopaikka Oulu, Stockmannin Alko.

Teerenpeli Luomuleevi

Luomuolutvillitys riehuu kaikissa suomalaispanimoissa kuin ydintsunamijäristyksestä mutatoitunut Godzilla. Tämä voi olla sama olut kuin viime keväänä Teerenpelin Helsingin konttorissa juomani puistattava luomupils. Olut ei synnytä vaahtoa juuri ollenkaan. Aivan samaa hernekeittoa tässä ei ole, ruohoa ja viljaa ensituntumassa, mutta sen jälkeen pintaan nousee nahkeaa nihkeyttä, ei rouheaa humalaa. Kovin vaatimaton kokemus tälläkin kertaa. Ostopaikka Oulu, Välivainion K-Supermarket.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Stallhagen Porter

Uusi tuttavuus Ahvenanmaalta. 7%, todennäköisesti Baltic Porter - nimellä nettiarvioissa esiintyvä olut. Paahteisuutta, makeutta, suklaata, kuohkeutta. Liian kylmä tarjoilu, katkeroa tuntuu liian vähän. Huomattavan täyteläinen viskositeetti ja katkeruus lisääntyy lämmetessään. Varsin onnistunut olut ja tasapainoinen kokonaisuus. Loppuvaikutelmana aavistuksen sordinoitu makukirjo, mutta panimon tarjonnan ehdotonta kärkeä kaikin puolin. Oluthuone Leskinen, 16.3.2011.

tiistai 15. maaliskuuta 2011

Bayern München - Inter 2-3

Hyvä tempo, kauniita maaleja. Tietysti osuus karmeilla puolustusvirheillä, mutta hyvää yritteliäisyyttä ja loistavaa taitoa. Inter avasi baijerilaisten puolustuksen heti ensimmäisellä hyökkäyksellä, Goran Pandevin nerokas pystysyöttö vapautti paitsion rajalta Eto'on, tasoitus yhteistilanteessa 1-1. Bayern kuitenkin hallitsi palloa ja loi toistuvasti tilanteita. 21. minuutilla Robbenin kaukoveto, Julio Cesarin paha pomputusvirhe, Gomezin nerokas ulkosyrjänosto verkkoon. Puolen tunnin kohdalla Müller sai pallon kimmokkeesta, hallitusti keskeltä pallo häkkiin. Useita läheltäpititilanteita Bayernillä, huippuvireinen Ribery epäonnistui pari kertaa. Gomezin tilanteesta pallo vieri pitkin Interin maaliviivaa.

Toisella jaksolla Milanossa leiriä vaihtaneella Leonardolla ei oikein tuntunut olevan otetta tapahtumiin. Coutinho olisi voinut tulla sisään jo tauolla, nyt vasta 51. minuutilla kömpelösti Stankovicin tilalle. Bayern hidasti vauhtia, yritti jäädyttää ja näytti pitkään onnistuvan. Tunnin kohdalla Schweinsteigerin ja Riberyn upea esityö, Gomezin hieno volley, Julio Cesar mukana. 63. minuutilla Sneijderin veto 18. metristä upposi takanurkkaan. Van Gaal otti mystisesti Robbenin pois ja Inter sai yllättäen tilaa reilusti. Cambiasson nerokas sivuttaisjakelu Sneijderille, joka kuitenkin karkeasti ohi. Ottelun pelaaja Samuel Eto'o sitten ratkaisi 88. minuutilla, hieno taistelu 16. rajalla, Pandeville laukaisupaikka, ylänurkkaan verkko kiristyi, hämmästyttävä lopputulos.

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Samuel Adams Noble Pils

Loistava ahdas suosikkibaarini Gamla Stanissa. Olutvalikoima tuntuu ilahduttavasti parantuvan,  fiilikseltään varmaan paras Tukholman nykyisistä laatuolutjakelupaikoista. Tarjolla mm. suhteellisen harvoin Tukholmassa esiintyvän Jämtlannin panimon IPAa. Olen juonut sitä ennenkin ja vaikutelma oli suunnilleen sama nytkin, ei suuremmin ilahduttanut. Reissun viimeiseksi olueksi jäi ensikokeilu bostonilaisesta pilsistä. Viljainen runko, mukava täyteläisyys, humala asettuu mukaan saumattomasti. Suhteellisen makea pilsiksi, mutta se ei kokonaisuutta haittaa, toimii loistavasti. Tukholma, Wirströms, 13.3.2011.

SKA Modus Hoperandi IPA

Pakko valita reissun ensimmäinen pullo-olut, kun bongasin Oliver Twistin jenkkikaapissa tämän kulttioluen Coloradon Durangosta. Ensitutustuminen SKA-panimoon, 6,8%, mukana hieman yllättäen kauraa ja vehnää. Kirkas kuparin väri, hedelmää nahkeasti, brittikeksiä, hienostuneesti hitaasti kohoava humalaisuus. Ehkä odotin silti voimakkaampaa katkeroa, tämä jää liian kevyeksi. Pullokin varmaan kohtuulisen tuore, säilyvyyttä elokuun loppuun. Jälkimaku on jotenkin englantilainen, samaa vienoa, mutta silti vahvaa katkerointia tapaa brittioluissa. Ehkä vehnä ja kaura pehmentävät ohran purevuutta siihen suuntaan. Tukholma, Oliver Twist, 13.3.2011.

Left Hand Sawtooth Ale

Colorado-ESBiä hanassa Söderissä. Hienoinen pettymys, ei tarpeeksi tuoreutta, pähkinäisyys puuttuu. Kovin metallinen ja kolea kokonaisuus. Virhevalinta, ESBiinkin pitäisi saada kohtuullinen humalointi, se puuttuu tästä. Hieman mietityttää kannattaako astiaoluita raahata Eurooppaan ollenkaan, mutta onhan toisaalta hyviäkin esimerkkejä. Tukholma, Oliver Twist, 13.3.2011.

Skebo P'Ale

Kuparinväri, hyvin hedelmäinen, raikas ja kuohkea, 5%. Humalointi kevyttä, real-käsittely voisi parantaa monimuotoisuutta. Hiljaista sunnuntaipäivänä Gamla Stanin vilkkaimman kadun sinnikkäästi ruotsalaisia pienpanimoja tarjoavassa viskibaarissa. Tarjolla näkyy nyt tosin olevan myös Heinekenin ja Murphysin tapaisia "classic"-oluitakin. Tukholma, Glenfiddich Warehouse #68, 13.3.2011.

St. Eriks Pilsner, hanaversio

Ensi kertaa hanakokeilu tästä loistavasta oluesta, Glenfiddichin taululla nimi muodossa St. Eriks Pils. Lievästi samea. Hyvä vaahto, maltaisuus kääntyy nopeasti hedelmäksi ja sitten valtavaksi katkeroksi. Ruotsalaisen nykyolutkulttuurin huippusaavutuksia. St. Eriks Dubh Imperial Stout olisi ollut myös tarjolla, 250 kruunua, 0,33 lltraa. Ei aivan kohtuutonta, mutta jäi nyt kokeilematta. Tukholma, Glenfiddich Warehouse #68, 13.3.2011.

Dugges Vasagatan Rail Ale

Varmaankin rautatieaseman vieressä kyhjöttävälle Bishops Arms -baarille nimetty olut. Hieman samea, hyvin hedelmäinen, tasapainoisesti humalaa. Mukava ESB-tyylinen olut, pähkinäisyyttä voisi olla enemmän mukana. Tuhholma, Bishops Arms Vasagatan, 12.3.2011.

Nils Oscar Hop Yard IPA

Gamla Stanin ennen vierailemattomassa Järnet -ruokasali-baarissa 7,3 -prosenttista IPAa. Suhteellisen pilsmäinen tuntuma, ei erityisen hedelmäinen, enemmän mallasta ja viljaa.  Hedelmäisyys tulee mukaan oluen lämmetessä, mutta ei tarpeeksi humalaa. Suhteellisen miellyttävä olut, mutta ei tavoita oleellista nautittavuutta. Tukholma, Järnet, 12.3.2011.

Ocean Stout, real ale

Hyvin kuohkeaa ja tuoretta mustaa olutta Göteborgista. Real-prosessointi tuntuu toimivan todella hyvin tässä. Täyteläinen mallas pääroolissa, paahteisuus heikosti taustalla ja lopulta miellyttävä katkeroinen liuku loppua kohti. Baarimestaritar tuntui ottavan säännöllisesti näytteitä riili-oluiden kunnosta, juuri näin tuleekin toimia. OT on ehkä hieman menettämässä otettaan uusien olutbaarien rinnalla. Tarjonnassa ei tällä kertaa wow-fiilistä ja hieman kulahtanutkin yleistunnelma. Asiakkaita toki näyttää riittävän. Tukholma, Oliver Twist, 12.3.2011.

Närke Kaggen Konjaks! Stormaktsporter

Tämä örebrolainen porter on jo muutaman kerran valittu maailman parhaaksi olueksi Ratebeer.comissa. Syynä lienee lähinnä rajoitettu saatavuus. En ole tällaisten oluiden ystävä, mutta nyt oli tarjolla kohtuullisen edullinen (195 SEK) konjakkitynnyriversio oluesta. 9%, 10 kuukauden kypsytys, 5 kk konjakkitynnyrissä. Makeutta, varsin täyteläinen, omituisesti bourbon-tyyppistä vaniljaakin. Paahteisuus vähäistä, peittyy makeuteen. Jälkimakua ei juuri ole. Kovin vaatimaton suoritus maineikkaalta panimolta. Tukholma, Akkurat, 12.3.2011.

Skebo Forty-Two, real ale

Kevyt (4,1%) ruotsalainen riili Akkuratissa. Hedelmäinen olut golden alen ja bitterin välimaastosta, maltaisuutta löytyy ja nautinnollinen humalan puraisu jälkimaussa. Makeus ja katkeroisuus lomittuvat hienosti kokonaisuudessa. Näppärää tasapainoa Norrtäljesta. Tukholma, Akkurat, 12.3.2011.

Strömsholms Hård

5,6%, punainen olut, tämäkin liian kylmää. Yleensä tämä panimo on tehnyt pelkästään loistavia oluita. Tällä kertaa kevyesti hedelmäinen, kevyesti humalainen, kohtuullisen täyteläinen. Tämäkään ei ehkä erityisen tuoreessa iskussa. Kohtuullisen mukava olut, mutta liian vaisu kaikissa suhteissa ja selvä pettymys. Tukholma, Monks Porter House, 12.3.2011.

Monks Carl-Philip Porter

Monks-imperiumin uusin toimipiste Gamla Stanissa. Kellaribaari, panimo katutasossa, hyvin hiljaista lauantai-iltapäivänä. Kaduilla vellovat turistilaumat eivät ole paikkaa löytäneet. Paikan oma porter 5,6%. Mustaa, liian kylmää, hyvin paahteinen, kahvimainen, todella täyteläinen. Jälkimaku sitten selvästi ohuempi, mutta kyllä keitossa on humalaakin. Ei tunnu erityisen tuoreelta, kovaa metallisuutta. Voi johtua kylmyydestäkin. Tukholma, Monks Porter House, 12.3.2011.

Gotlands Brutal Bulldog DIPA

Ruotsalaisten panimoiden tupla-IPA-innostus vain jatkuu. Nyt Gotlannista punaruskeaa olutta, ilmeisesti aivan uusi tuote, 8,4%. Nahkeaa hedelmää, humalaa kovin säästeliäästi. Tämä on enemmän barleywine-osastoa ja liian yksiulotteinen. Glenfiddichin varastobaarissa omituisia paksuja tuopinalusia, joiden ydintoiminnallisuudessa ongelmia, eivät ime kosteutta. Tukholma, Glenfiddich Warehouse #68, 12.3.2011.

Dugges High Five!

Reipas 16 km aamukävely Djurgårdenin ympäri ja göteborgilais-IPA maistuu aika hyvin. Hirvittävässä janossa Gamla Stanissa raivostuttavan hidas valutus tuoppiin, vaahtoaa runsaasti. Samea, hedelmäisen makea, 7,5%. Humalointi kohtuullisen hillittyä, mutta toimi loistavasti tässä tilanteessa. Tukholma, Glenfiddich Warehouse #68, 12.3.2011. 

Monks Svea IPA

Samea, vaalea, amerikkalaisen humalainen, todella intensiivistä sitrusmaisuutta. Hyvin lähellä amerikkalaisia esikuviaan, en keksi mitään valittamisen aihetta. Aivan tälle tasolle suomalaisilla panimoilla on vielä hieman matkaa. Tosin ei tämäkään taida olla aivan puhtaasti tukholmalaista valmistetta, tässä mahdollisesti taustalla belgialainen Struise. Tukholma, Monks Cafe Sveavägen, 11.3.2011.

Monks Bavarian Pils

Kirkas, viljainen, tyylipuhdas, todella tanakasti humalainen. Nimestä huolimatta muistuttaa hieman pohjoissaksalaisia pilsejä. Katkeroinen humalaisuus jatkuu todella pitkään. Tämä toimii paremmin kuin muutamat viime kuussa Baijerissa kokeilemani pilsit. Hieman yllättäen nettiselauksella tämä olut paljastuukin baijerilaiseksi, tehty Augsburgin Riegelessä. Monksillä on ilmeisen läheiset suhteet tähän baijerilaispanimoon.  Suhteeellisen hiljaista Monksissa Wallingatanilla, suurin perjantairuuhka varmaan jo ohitettu. Tukholma, Monks Cafe Wallingatan, 11.3.2011.

Nynäshamns Dragets Kanal Dubbel IPA

Jo kolmas ruotsalainen DIPA lähes samaan hengenvetoon, molemmat baarit ovat tarjoilleet näitä kookkaasta aromilasista. Kuparinen höyrypanimotuote tuntuu aluksi täyteläisemmän maltaisemmalta, mutta humalointikin voimakasta. Alkoholi ehkä hieman häilähtelee taustalla, mutta ei hallitsevasti. Henkilökohtaisesti toivoisi enemmän tavallisia IPOja, mutta ehkä ne ovat menneet muodista oltuani poissa pari vuotta Tukholman olutskenestä. Kohtuullisen keskitien olueksi tämä loppupeleissä kuitenkin jää, Oppigårds oli vakuuttavampi. Tukholma, The Queens Head, 11.3.2011.

Oppigårds Drakens DIPA

Ilmeisen uudehko brittityylinen suuri gastropub Norrmalmin pohjoisosassa lähellä kahta Monks Cafe'ta, kova tungos perjantai-iltana. Valtava oluttarjonta, real alejakin, tosin vain suurilta brittipanimoilta. Tupla-IPAt selvästi nyt ruotsalaisten pienpanimoiden suosiossa. Taalainmaalainen tulkinta hyvin kuohkea, hyvin humalainen, hyvin hedelmäinen, 8,5%. Loistava olut, pehmeää ja nautinnollista jenkkihumalaa. Tukholma, The Queens Head, 11.3.2011.