keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Andrei Konchalovsky: Runaway Train

Menin 25 vuotta sitten ensi-iltakierroksella hajamielisesti tsekkaamaan tämän elokuvan. Odotukset olivat jokseenkin ristiriitaiset, ohjaajana Neuvostoliitosta yllättäen länteen päässyt Mihalkov-Kontšalovski, joka oli tehnyt Ensimmäisen opettajan tapaisia elegisiä arodraamoja. Taustalla Kurosawan tarina, olin jo siinä vaiheessa pahasti kyllästynyt Kurosawan loppu-uraan, tyhjään ja vaivaannuttavaan humanismiin Dersu Uzalan tapaan. Kaiken huipuksi tuottajana israelilainen duo Golan & Globus, joka oli tehtaillut Harlin-tyyppistä actionsontaa. Itse elokuva loksautti leuan auki ja auki se jäi koko leffan ajaksi. Näin tiheää toimintaelokuvaa en todellakaan odottanut, vauhti tuntui vain kiihtyvän ja kiihtyvän, valtava kierre tuntui kiristyvän äärettömästi. En arvannut, että elokuvan todellinen tekijä on käsikirjoittaja Edward Bunker, joka oli silloin minulle tyystin tuntematon. Bunker oli pitkän linjan rikollinen, joka massiivisen vankilaputken jälkeen ryhtyi 1970-luvulla kirjailijaksi, osittain näyttelijäksikin. Bunkerilta on elokuvassa selvästi täysin tylyt henkilöhahmot ja jäätävä toiminta. En ole varsinainen Bunkerin fani, mutta melko vaikuttavaa jälkeä hän parhaimmillaan sai aikaan. 

Runaway Train on jäänyt kovan ensi-iltakokemuksen jälkeen katsomatta. Se ei ole kovin miellyttävä elokuva, ei ole erityisemmin haluttanut nähdä uudelleen. Näin tylyä ja kylmäävää talvileffaa Alaskassa eivät jenkit ole aikaisemmin saaneet aikaiseksi, ehkä Mihalkov-Kontšalovski Siperiaa tuntevana on siitä vastuussa. Jon Voight sadistina hallitsee elokuvaa, hieman yllättävää ajatellen hänen aiempia roolejaan. Eric Roberts on elokuvan heikko kohta vähälahjaisena ja rasittavana nyrkkeilijänä. Rebecca De Mornayn rooli on jokseenkin turha. Bunker itse tekee pienen roolin vankilassa. Vankilajaksot ovat elokuvahistorian rankimpia, vangit realistisesti ääliöitä, vankilanjohtajan rooliin Bunker varmaan purki kaunojaan. Väkivalta on totaalista ja rumaa. Junakohtaukset eli suurin osa elokuvasta toimii todella hienosti. Kuuraiset karut veturit kiitämässä Alaskan hyytävässä maisemassa on edelleen jotain hämmentävän hienoa. Loppuratkaisu ei ole helppo tällaisessa tarinassa, mutta tyydyttävän ja olosuhteisiin nähden parhaan ratkaisun Bunker tekee.

Ei kommentteja: