perjantai 16. maaliskuuta 2012

Paul Weiland: Sixty Six

Feelgood-komedia 60-luvun Pohjois-Lontoon juutalaisyhteisöstä. Ilmeisen omaelämäkerrallinen tarina ohjaaja Weilandin bar mitzvah -juhlista, jotka ajoittuvat samalle päivälle kuin vuoden 1966 jalkapallon MM-finaali Lontoossa. Päähenkilö toivoo, että Englanti ei pääse finaaliin, jotta juhliin tulee reipppaasti porukkaa. Kaikki menee tietysti pieleen, vastoin kaikkia odotuksia isäntäjoukkue raivaa tiensä finaaliin. Dokumenttipätkiä futiskisoista, jokainen alkusarjan ottelukin käsitellään, mutta hämmästyttävästi dramaattinen animals-neljännesfinaali Argentiinaa vastaan ohitetaan, vaikka Argentiinan kapteeni Antonio Rattin mainitaan alkulämmittelyissä. Hyvä lavastus, kirkkaat värit, autenttisia autoja kadulla, aina yhtä ihastuttava Helena Bonham Carter päähenkilön äitinä. Jopa Krayn gangsteriveljekset mukana ajankuvaa rikastuttamassa, musiikkikin toimii hyvin. Pientä tyylivirhettä heilutella Union Jackia, kyseessähän oli Englannin jalkapallojoukkue, ei Britannian. Loppu on harmittavan imelä, pahalla tuomarivirheellä vääryydellä saavutettua voittoa hehkutetaan estottomasti. Lopputekstien taustalla ilmeisesti autenttista filmimateriaalia Weilandin oikeista bar mitzvah -kemuista. Näppärä filmi, mutta ei täysin vakuuttanut.

Ei kommentteja: