keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Megan Abbott: The Song Is You

Luin kesällä Megan Abbottin Hollywoodin liepeille 50-luvulle sijoittuvan esikoisromaanin, joka teki erittäin hyvän vaikutuksen. Tarkoitus oli jatkaa välittömästi kakkosteokseen, mutta koko syksyn tuli aina erityyppisiä viiveitä. Nyt lopulta sain jutun luettua. The Song Is You pureutuu suoraan Hollywoodiin, lähinnä vuoteen 1951. Romaani starttaa tiheästi Hitchcockin Saboteurin tähden Robert Cummingsin pukuhuoneesta. Suuremmassa, joskin ehkä hieman päälleliimatussa, roolissa romaanissa esiintyy Trappedin ja Kiss Tomorrow Goodbyen traaginen noir-tähti Barbara Payton Minnesotan Duluthin kupeesta. Kirjan varsinaisena aiheena on tosipohjainen katoamistapaus, Daughter of Black Dahlia Jean Spangler, johon Abbott on suunnitellut fiktiivisen ratkaisun. Päähenkilö on Hollywood-studion PR-mies Gil "Hop" Hopkins, jonka kokemusten kautta tarina koukeroituu nautinnollisesti. Lähes kaikki muut suuremmat roolit on varattu kohtalokkaille naisille, joita Hop näennäisesti hyväksikäyttää, mutta kuvio voi toimia toiseenkin suuntaan. Abbottin tyyli on yhtä näppärää kuin esikoisteoksessa ja loppuratkaisu varsin tyydyttävä. Silti välillä on havaittavissa tyhjäkäyntiä, aivan maksimaaliseen intensiteettiin tarina ei yllä. Pieni horjahduskin takaumassa, Kirk Douglas ei vielä ollut filmitähti 1945, ensimmäinen rooli vasta seuraavana vuonna The Strange Love of Martha Iversissä. James Ellroyn vaikutukset näkyvät miljöössä ja väkivallan kuvauksessa, ehkä henkilöhahmoissakin. Kun päähenkilö on nyt mies, yhtä vakuuttavaa jälkeä Abbott ei synnytä hänen aivoituksiaan kuvatessaan kuin avausteoksessa. Vaikka kerronta on nyt kolmannessa persoonassa, näkökulma on koko ajan Hopkinsin. Chandler-kunnianosoituksia ei tietenkään voi välttää ja näkyvin on Lady in the Laken suuntaan ratkaisuhetkien tapahtumapaikkana. Odotukset olivat ehkä liian korkealla, ehkä en ollut oikeassa fiiliksessä.

Ei kommentteja: