Toinen viime vuonna ilmestynyt kuuluisan everstin elämäkerta, nyt kohteena Alpo Marttista hieman vanhempi tiedustelujohtaja Aladár Paasonen. Marttisen elämäkerrassa Paasonen mainittiin ohimennen mm. Länsi-Saksassa lounasseurana, mutta Turtola ei mainitse Marttista kertaakaan. Paasosen elämä oli vähintään yhtä dramaattista kuin Marttisellakin. Kohokohtina esim. vuoden 1918 taisteluihin osallistuminen Hans Kalmin pataljoonassa, opiskelu Ranskassa 1920-luvun alussa, Moskovan neuvotteluihin osallistuminen talvisodan alla, Ranskassa länsimaiden avusta neuvottelua varsin pitkälle päästen, presidentin adjutanttina Kallion kuollessa käsivarsille, rykmentin komentajana jatkosodan verisessä hyökkäysvaiheessa ja sitten itse tiedustelujohtajuus. Turtola lopettaa tarinansa harmittavasti jatkosodan päättymiseen, vaikka Paasonen vain paransi vauhtia sen jälkeen. Stella Polaris -kiemurat Ruotsissa, Ranskassa ja Espanjassa, Mannerheimin muistelmien haamukirjoitus Sveitsissä ja vielä CIA-ura, jolloin polut viimeistään yhtenivät Marttisen kanssa.
Paasonen oli todella monessa mukana, keskustelukumppaneina olivat mm. de Gaulle, Tuhatševski, Stalin, Daladier, Horthy ja Canaris. Turtola painottaa Paasosen unkarilaistaustaa ja muutenkin Unkari-suhteita, tämä oli itselleni uusinta aineistoa. Turtolan tendenssinä tuntuu olleen Paasosen pudottaminen jalustalta, niin paljon kritiikkiä tulee. Tärkeimpiä lähteitä Turtolalla on Paasosen kirjeenvaihto Ruotsissa toimineen sotilasasiamies Martin Stewenin kanssa. Niistä välittyy Paasosesta surkuhupaisan törmäilijän kuva, jopa hunaja-ansaan huippuvakooja tuntuu astuneen Tukholmassa. Se ei liene kovin objektiivinen näkemys, vaikka Paasosen terävyyttä onkin ehkä liioiteltu. Turtola tuntuu Mikkelin päämajajuonitteluissa sementoineen itsensä tiukasti Airon poteroon ja heittelee sieltä munakäsikranaatteja Paasosen suuntaan. Tällainen asenteellisuus ei tunnu ammattimaiselta ja heikentää muutenkin suppeaa teosta. Ilmeisesti vasta CIA-arkistojen avautuminen valaisisi kunnolla tämänkin hahmon elämää. Paasosesta on kyllä julkaistu toinenkin tuore teos, se voisi olla mielenkiintoisempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti