maanantai 22. heinäkuuta 2013

Gillian Flynn: Gone Girl

J. Karjalaisen Mennyt mies on hallinnut alkuvuoden populaarimusiikkia Suomessa, kun taas globaaleja rikoskirjallisuuspiirejä on hallinnut vielä selvemmin Mennyt tyttö. Suitsutusta ja kaupallista menestystä on riittänyt, tosin kaikkein arvostetuin Edgar-pysti luiskahti Dennis Lehanen Live by Nightille. Kun vielä Antti Tuomainenkin puffasi Flynniä, päätin hankkia teoksen lukulistalle. Gone Girl on Flynnin kolmas teos, en ole aiempia lukenut. Nimen girl ei varsinaisesti ole enää tyttönen, kyseessä on viidentenä hääpäivänä 5.7.2012 katoava lähes 39-vuotias aviovaimo. Aviopari on viettänyt New York Cityssä glamoröösiä elämää media-alan hommissa, mutta taloustaantuma puraisee lopulta 2010 potkujen muodossa. Pariskunta päättää muuttaa viisi vuotta nuoremman miehen kotiseudulle keskilännen Missouriin, jossa mies perustaa baarin, vaimo jää McMansionia mittailemaan. Tapahtumapaikka on kuvitteellinen North Carthage Mississippin rannalla, parikymmentä kilometriä Mark Twainin kotikaupungista Hannibalista ylävirtaan.

Gone Girl on psykologinen trilleri, jonka lukujen kertojina vuorottelevat pariskunnan molemmat jäsenet. Financial Timesin arvio teoksesta on "Read it and stay single". Melko pian käy selväksi, että kertojat eivät ole luotettavia. Lukijaa hämätään, Flynn suorastaan manipuloi. Puolivälissä tapahtuu suurempi käänne, mutta vuoristoratatyyppistä menoa jatkuu loppuun asti. En tämmöisestä tekniikasta erityisemmin tykkää, mutta kohtuullisen taitava Flynn on. Vääntöä trillerissä on riittävästi, tunnelma on puhtaan noir-mainen, Flynn kirjoittaa sujuvasti. Aivan vakuuttavia yksityiskohdat eivät ole, esim. huippuasianajajan 100 000 dollarin käsiraha, jää kertomatta kuinka rutiköyhä aviomies sen saa kasattua. Mediakritiikkikin hieman yksioikoisia. Sivuhenkilöt ovat karikatyyrimäisiä, mutta pääparissa on uskottavia piirteitä, tällaisia avioliittoja ei ole vaikea kuvitella löytyvän lähempääkin. En ole Missourissa käynyt, mutta miljöö on vakuuttavasti kuvattu. Yhtymäkohtia löytyy esim. tyystin toisenlaiseen Missouri-romaaniin, Daniel Woodrellin Winter's Boneen. Pientä tiivistystä olisi ehkä tarvittu, Flynnin tarina ei välttämättä rönsyile, mutta tehostusvaraa on havaittavissa.

Ei kommentteja: