David Bowie on Beatlesin ja Jimi Hendrixin tapaan niitä tunnustettuja musiikintekijöitä, joihin en ole itse saanut mitään kontaktia. 70-luvun alkupuolella Yleisradion rinnakkaisohjelmassa soitettiin yllättävän paljon (Heikki Harman takia) Bowieta, mutta laadullisesti Ziggy Stardust jäi samalle tasolle kuin Alvin Stardust. Joka tapauksessa Ziggy Stardust -kauden tuotanto lienee Bowien kestävintä, bändissä oli rokkaava kitaristi Mick Ronson ja sävellyksetkin olivat keskimääräistä parempia. Niinpä asetuin katsomaan Pennebakerin taltiointia viimeisestä Ziggy-keikasta laimean kiinnostuneena.
3.7.1973, Hammersmith Odeon. Hauskaa ajankuvaa kadulla jonottavista konserttiin tulijoista, takahuoneessa meikataan sankaria ja vaimo Angiekin pyörähtää paikalla. Pennebakerin leffa on kuitenkin puhdas konserttielokuva, takahuoneeseen palataan vain pikaisilla asustevaihto-otoksilla. 17 kappaletta, melko monta minullekin tuttua, mutta ei esim. Starmania. Melko hämärä kuvaus, Bowien esiintyminen jokseenkin kalsean hillittyä. Pari koveria ei yllätä, Jacques Breliä ja Velvet Undergroundia, mutta Stonesin Let's Spend the Night Togetheriä en odottanut. Bowie näkyy yllättäen levyttäneenkin sen. Bowie omisti kappaleen "Mickille", varmaan tarkoituksella jäi epäselväksi onko kyseessä Ronson vai Jagger. Ennen viimeistä Rock 'n' Roll Suicidea, Bowie tokaisi keikan jäävän viimeiseksi. Varmaan monet luulivat uran olevan nyt siinä, mutta kyseessä oli vain Ziggy-hahmon nitistäminen. Kohtuullista tavaraa, mutta en innostunut nytkään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti