tiistai 3. joulukuuta 2013

Predatory The Dark Side of the Farm, puoli vuotta myöhemmin

Sain oululaiselta jo pitemmän linjan kotipanijalta Esoxilta lisää maisteltavaa. Niin lahjoittaja kuin lahjottukaan ei tilanteessa muistanut, että olen jo tyypannyt tämän keitoksen viime keväänä. Mutta ei se mitään, mielenkiintoista nähdä miten olut on kehittynyt. Samanlaista paksukuplaista vaahtoa ainakin syntyy. Kyseessähän on siis black IPAn eli cascadian darkin ja belgisaisonin hybridi, 6,8%, 76 IBU. Tuoksu on paahteinen, kahvinen, hieman luumuinen. Aiempi pistävämpi aromi tuntuu hiipuneen. Maku on kypsän hedelmäinen, kevyesti paahtoa, belgihiivaa en huomaa. Kahvia ja suklaata on stout-tyyppisesti, mutta hyvin kuiva tämä edelleen on. Jälkimaussa on katkeruutta, tuhkaisestikin, mutta ei hirvittävän pitkäkestoisesti. Belgisyys tuntuu todellakin olevan poissa, tämä on kuiva tumma ale. Ero kevään tuoreempaan erään ei kovin suuri, ehkä katkerot ovat hieman löystyneet, mutta erittäin hyvässä kunnossa juoma on vieläkin. Keväällä pidin tätä kevyehkönä, nyt vaikutelma on täyteläisempi. Vertaismaistelija LBC:n Harri Vaarala on tästä löytänyt enemmän belgipiirteitä, jopa selvää happamuutta. Maitoista happamuutta irtoaa, mutta mitään flanderilaistyyppistä kunnon zure-efektiä en havaitse. Mutta sehän on craft-oluen pointti, eri maistelijat saavat eri piirteitä esiin.

Ei kommentteja: