Paul Newman: Sometimes a Great Notion

Metsurimelodraama Oregonista vuodelta 1970, sovitus Ken Keseyn romaanista. Ohjaaja itse vetää pääosan ja patriarkkana kovistelee Henry Fonda, juuri päästyään Sergio Leonen tappajaroolista. Tässäkin leffassa paljon western-vaikutteita, perheyrityksen ja ammattiyhdistysliikkeen kahnaus on otettu suoraan preerioiden valloitustarinoista. Myös melkoista macho-meininkiä, iki-suosikkini Lee Remick miniänä jää pahasti meuhkaamisessa varjoon. Hienoja maisemia ja lopussa syvää tragiikkaa, mutta aika ohueksi kokonaisuus silti jää. En tunne jälkibeatnikki Keseyn tekstejä, mutta lopun groteski anti-establishment-vinoilu lienee Keseyltä peräisin. Ajankohtaan tyypillinen hippikonfrontaatio esillä alkupuolella, mutta tämä vastakkainasettelu sulatellaan ennen loppukiemuroita. Newman kiskoo kovimmissa paikoissa Olympia-olutta useita purkkeja, myös Henry Weinhard -brändi hyvin esillä. Kantrahtava musiikki sopii aika mukavasti. John Mellencamp on levyttänyt Sometimes a Great Notion -nimisen kappaleen, mutta sillä ei taida olla yhteyttä tähän. Leffan edellisestä katsomisesta oli aika kauan, mutta todella hyvin tapahtumat olivat jääneet mieleen.