keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Senne Jambe De Bois

Brysselin modernilta Senne-panimolta vahvaa alea, 8%. Tiukka vaahto, pippurinen mausteisuus. Hedelmää on hallitsevasti, ehkä vähän katkeruuttakin takavaiheessa. Bryssel, Moeder Lambic Fontainas, 28.4.2015.

Verzet Golden Tricky

Illan toinen Verzet-olut,  7% , belgihiiva maistuu,  lievästi hapan,  ei katkeroa. Musiikki alkaa liian kovalla muuten viihtyisässä baarissa. Bryssel, Moeder Lambic Fontainas, 28.4.2015.

Jandrain-Jandrenouille L’Amer des Moeders



Ensi vierailu Brysselin keskustan Moeder Lambiciin. Tilava pitkähkö baari, siisti tunnelma, mahtava hanavalikoima, pulloissakin varmasti kaikenlaista. Päädyin aluksi paikan nimikko-olueen, 6%. Panimo tehnyt maineikkaita saisoneja, tässä kuivaa hedelmää ja katkeroakin ok. Yksiulotteinen kuitenkin. Bryssel, Moeder Lambic Fontainas, 28.4.2015. 

Verzet Rebel Local

Vastarintapanimo, uusi itselleni, IPA, 8,5%. Kevyesti tällä kertaa belgihiivaa, kuivaa hedelmää, hieman nahkeaa. Katkeruutta varsin vähän. Bryssel, Nuetnigenough, 28.4.2015.

De Ranke XXX Bitter



Laukkujen siirto majapaikkaan Brysselin keskustan eteläpuolelle ja paluu taaksepäin hieman pohjoisemmaksi. Itselleni uusi kehuttu ruokapaikka Nuetnigenough ("ei koskaan tarpeeksi"), pieni tyylikäs moderni ravintola, jossa todella hyvä olutvalikoima. Jaoimme aluksi kolmen x:n bitterin. 6%. Tiukkaa katkeroa hedelmän takana, ehkä miellyttävämpi kuin yleisempi XX Bitter. Toimi hyvin vasikkapullien kanssa. Bryssel, Nuetnigenough, 28.4.2015.

Dupont Bière de Miel



Tyttöpissaajapatsaalta siirtyminen tunnetumman poikapissaajapatsaan luo tuttuun baariin, joka vaikutti olevan elämänsä kunnossa. Olueksi hanasta valikoitui Dupontin vahva hunajaolut, 8%. Belgihiivaa ja siis havaittavasti hunajaakin. Aika makeaa, simamainen. Raikas kuitenkin, ympäristö varmaan parantaa vaikutelmaa. Bryssel, Poechenellekelder, 28.4.2015.

Viven Imperial IPA


Paluu pastalounaan jälkeen Deliriumiin, nyt alakertaan, jossa jo selvästi parempi fiilis. Katossa tarjoilulautasia. Vivenin tupla-IPA punaruskea, 8%. Tässä ei belgihiivaa, liian kylmää. Trooppista hedelmää, kohtuukatkerotkin. Yllättävän hyvä. Bryssel, Delirium, 28.4.2015.

Silly Green Killer IPA




Varsin sujuva aamusiirtymä Vallilasta Vantaan ja Kööpenhaminan kautta Brysseliin. Seurueen muut henkilöt saapuivat Oulusta hieman eri reittiä paikalle 15 minuuttia aikaisemmin ja jatkoimme junalla kaupungin keskustaan. Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui karu Delirium Cafe, koska se sattui olemaan auki 10:30. Ei muita asiakkaita, nuhruinen tuttu fiilis katutason baarin, baarimestaritar kuuli tiistaiaamun kalpeudessa kaikki tilaukset väärin ja itsekin sain aluksi Pink Killerin eteeni. Sen sai kuitenkin vaihdettua vihreäksi tappajaksi Silly-panimolta. IPA siis belgialaiseen tapaan, 6,5%. Belgihiivaa, hedelmää hyvin, raikas, jonkin verran takapotkuakin. Bryssel, Delirium, 28.4.2015.

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Antoš Polotmavé

Böömiläistä puolitummaa Slanýsta, Kladnon pohjoispuolelta, Prahasta luoteeseen. 5,2%, pehmeän maltainen kuivahko suutuntuma. Ei makeutta paljoa, lievästi karamellia. Katkeruutta ei senkään vertaa. Ei pahvia tai metallia, mutta muuten olut on harmittavan lähellä suomalaisen teollisuuspanimon jouluolutta. Hilpeä Hauki, 27.4.2015.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Further Beer Posse 4/4 Beat

Sain taas ilahduttavasti yhteydenoton helsinkiläiseltä kotiolutvalmistajalta, nyt käsissä IPAa Meilahdesta. Valmistamon nimi Further Beer Posse ja tietysti oluenkin nimi viittaa elektroniseen musiikkiin, johon en osaa sen kummemmin kommentoida. Oluen etikettikin suunniteltu jonkinlaisena musiikkiviittauksena, mukana viivakoodi ja mukailtu Venäjän kaksipäinen kotka. 7%, IBUja riittävästi, katkerohumalana Warrior, aromissa Citra, myös kuivana. Vikingin sahtimallas pääroolissa, muitakin lajeja mukana. Neljäs tai viides versio IPAsta, pullon Further 04 ei ehkä ole järjestysnumero.

Kinuskin väri, vaahtoa kunnolla, tuoksussa reippaasti sitrusta, ehkä pehmeämpiäkin hedelmiä. Maku on enemmän trooppisen hedelmäinen, ehkä voisi olla täyteläisempi. Hyvin puhdas, ei mitään vihannesmaisuutta tai yrttejä. Jälkimaku lähtee mukavasti katkerana, mutta katkeaa suhteellisen pian. Hiivan lisäämisellä täyteläisyys parantuu, mutta hieman myös karamellisuus nousee esiin. Se voi johtua lämpenemisestäkin. Taas kovalaatuista kotiolutta, itse tykkäisin rankemmasta katkerohumaloinnista, mutta hyvin nautinnollista juomaa silti.

MiLa Vallila Amber

Sitkeästi palasin taas Toukolan baariin, vaikka eilisiltana liikenneonnettomuus baarin edessä vaati kuolonuhrinkin. Kolmannella Oljenkorsi-vierailulla neljän päivän aikana onnistuin lopulta bongaamaan Vallilan uuden panimon debyyttituotteen. Panimo sijaitsee Nilsiänkadulla vanhassa Orionin lääketehtaassa ja nimi tulee päähenkilöiden Miika Haverisen ja Lauri Korhosen etunimistä. Tietysti voisi ajatella panimon nimen viittaavan Varsovan ghetton kuuluisaan osoitteeseen Miła 18, mutta tuskinpa niin on. Laskujeni mukaan Helsingin seitsemäs panimo Perhon, Suomenlinnan, Stadin, Bruuverin, Teerenpelin ja Bryggeri Helsingin jälkeen.

6,1%, siis aika vahvaa tässä tyylissä. Amber viittaa aika hyvin oluen väriin. Vaahtoa ei juuri ollenkaan, sameudesta hämärässä baarissa vaikea sanoa, saattaa olla jopa kirkaskin. Tuoksuakin vaikea peruspintista hahmottaa, hedelmäisyyttä kuitenkin. Maku on trooppisen hedelmäinen hieman karamellisuuteen kääntyen. Keskitäyteläinen, jälkimaku on kuivempi, jopa kohtuullisen katkera. Kestääkin pitkään. Hieman raikkaampi olut voisi olla, viime aikoina viljelemäni hartsisuus-termi tulee nytkin mieleen. Tyylilajissaan tämä on erittäin onnistunut ja odotukset kohoavat jatkoa ajatellen. Oljenkorsi, 26.4.2015.

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Huyghe Delirium Argentum

Huyghen oluet eivät ole millään tavalla koskaan innostaneet, mutta niin vain päädyin uuden Delirium-variaation ostamaan. IPAna markkinoidaan, hauskasti tarjoilu Ranuan Ilves-panimon lasista. Vahvaa vaahtoa, pullon mukaan 7%, kaunis meripihkan väri. Maussa kevyesti belgihiivaa, kevyesti hedelmää. Hyvin pahvinen vaikutelma on tässäkin, mutta kieltämättä jälkimausta löytyy häivähdys katkeruutta. Ei tämä mikään IPA kuitenkaan ole. Stadin Panimobaari, 25.4.2015.

Broeder Jacob Tripel

Taas pyöräilin kauas pohjoiseen Toukolaan Oljenkorteen, tavoitteena päästä maistelemaan kotikaupunginosani Vallilan uuden panimon MiLa Brewn Vallila Amberia. Eihän sitä nytkään ollut tarjolla, jouduin tyytymään kovin tuttuun Rousal IPAan ja seuraamaan Joonas Donskoin rystypuolelta ylänurkkaan nostamaa maalia Tapparaa vastaan. Tyystin masentuneena palauduin Suvilahteen Stadin baariin. Pullolistalta valikoitui Jacob-veljen olutta. Naurettavan kevyt tripel, vain 7,5%, belgihiivaa kevyesti, hedelmää yhtä kevyesti, lähes pahvinen vaikutelma. Enempää vivahteita ei löydy, tämä oli todella turha olut. Stadin Panimobaari, 25.4.2015.

Hopping Brewsters Hopping Betty

Aurinkoisessa, mutta koleassa kevätsäässä ylitin Hämeentien Kalliosta Sörnäisiin. Oslo-baarissa akaalaista IPAa. Akaa ei sano mitään, mutta käsittääkseni jossain Toijalan seudulla Pirkanmaalla valmistamo sijaitsee. Hauskasti paikka täynnä yksityistilaisuudesta jälkeen jääneitä teinityttöjä ja -poikia juhlapuvuissa. 6,4%, tumman ruskeaa, aika kuohkeaa trooppista hedelmää, mutta liian makeaa, karamellia. Katkeruutta on liian vähän hopping-nimen katteeksi. Tämän panimon laadukkuus on edelleen kysymysmerkki, ryhdikkäämpää otetta on toiveissa. Ølhus Oslo, 25.4.2015.

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Suomen huonoimmat käsityöoluet?

Pitkän linjan olutmies Markku Kaario oli hankkinut läjän oluita Suomen pienpanimoskenen vaatimattomammalta laidalta, jos näin voi todeta. Kyse on tietysti makuasioista. Lupauduin avustamaan Markkua oluiden nautiskelussa, joten päädyin taas Espoon bussiin kohti Soukkaa. Lopputalvestahan pääsin käymään Fat Lizardin tuotantolaitoksilla Länsi-Espoon Kivenlahdessa, joten seudun eksotiikkajännitys oli jo hieman lieventynyt. Aivan uusi kokemus kuitenkin tämäkin alue minulle oli. Hämmästyttävästi kuulin, että tämä erämaa on asutettu jo 1960-luvulla.

Startti heinolalaisen Pihamaan neljällä oluella. Kyseessä on jonkinlainen viinitila, joka on laajentanut repertuaariaan sahtiin jo vuosia sitten ja nyttemmin streitimpiin oluisiin. Tämä oli minulle aivan uusi panimo. Ensimmäisenä Vehnä, 4,6%, hieman hapan, hiilihappoa paljon, viljaa. Ei mitään weizen-tuntumaa, ei katkeroa. Seuraavaksi Jäärä, joka on puolitumma vehnäolut. Makea tuoksu hämmentävästi mansikkainen. Maku on makean leipäinen ja tässä on vähän katkeruutta. Hienoisesti parempi kuin vaalea vehnä. Kolmantena Pääsiäinen, 4,2%., vielä tummempi, paahtoa, karkeaa kirpeyttä. Makeakin tämä on, en tykkää. Toistaiseksi heikoin olut. Viimeinen Pihamaa-kokeilu Savujussi, 4,6%. Vaalea samea ulkonäkö, marjainen tuoksu. Savu maussa äärimmäisen hillittyä. Esanssista, tuskin savumallasta käytetty, ei katkeroa. Tämäkin pintahiivaa, hieman edellisiä parempi. 


Pihamaan ohella Sauvon Panimotupa on minulle uusi tuttavuus. Ensimmäisenä kokeiluna Mallas-Akka, 4,5%. Kaunis ulkonäkö, mutta brutaalin hapan tuoksu. Maussa happamuutta, palanutta kumia, epäpuhdas fiilis. Tämä on netissä luokiteltu kölschiksi, olisikin hauska kuulla kölniläisten mielipide tällaisesta tulkinnasta. Ei katkeruutta, ei hedelmää, tämä on selvästi heikoin tähänastisista. Markun kanssa pohdittiin, mikä on mennyt pieleen. Ehkä ei kuitenkaan kontaminaatio, koska olut on kuulemma pysynyt samanlaisena pitempään. Luulisi, että olut ajan myötä huononisi entisestään. Ehkä prosessissa on jokin bakteeri tai epäpuhtaus. Voihan hapan talonmaku olla harkittukin efekti, mutta tuskin tästä sour kölschistä tulee hipsterien trendijuomaa. Sauvon Pito-olut kahden litran pullossa toinen kokeilu. Hyvin samanlainen kuin Mallas-Akka. Ehkä suurempi pullo tuo lievästi raikkautta enemmän. Samat happamuusjutut esillä. Tässä pullossa maininta pohjahiivaoluesta, tämä on siis lager valmistajan ilmoituksen mukaan. Kolmas Sauvo-olut Kuura-Akka on tummempi, metallinen vaikutelma, happamuutta tässäkin, mutta ei Mallas-Akan tasolla. Epäpuhdas vaikutelma jää siis tästäkin.





Pyynikki on vaikean alun jälkeen tehnyt hyvääkin jälkeä, tykkäsin kovasti esim. Ruby Jazzista. Huhujen mukaan Viroon avatun Papabeers-verkkokaupan kautta on taas ulos päässyt vaatimattomampaa tavaraa, joten session kolmannessa osassa oli nämä oluet pääosassa. Scott the Juggler Oatmeal IPA on 5,7%, tuoksussa lievästi sitrusta. Maku on laimeaa ja ohutta, katkeroa ei juuri havaittavissa, raikkaus puuttuu. Ehkä sama olut kuin Pyynikin American Oatmeal Pale Ale. Seuraavaksi alkoholialan virkamiesruhtinas Ismo Tuomiselle omistettu tupla-IPA Ismo The King,  8,5%. Todella heikko vaikutelma, jotain savuista nihkeyttä, muistuttaa Pyynikin alkuaikojen puistattavia yritelmiä, ei katkeroa tietenkään. Kolmas kokeilu Papabeersin ulkopuolelta, Pyynikin Varusteleka-putiikille väsäämä Miehistö Pilsner, 4,7%. Ilmeisesti kyseessä Pyynikin ainoa lager. Ruohoinen kohtuullisen raikas tuntuma, mutta liian makea, tapettimainen liima häiritsee ja katkeruus puuttuu. Session päätteeksi Papabeersin White IPA, 5,2%. Maussa ei hedelmää, pikemmin viljainen, mutta kuiva, kevyesti katkera. Session parhaita, mutta IPA ei kuvaa olutta millään tavalla. Enemmän makua pitäisi löytyä kaikilta osa-alueilta.


Tämän leikkimielisen session voittajaksi täytynee nostaa Sauvon Mallas-Akka. Happamuus ja muiden vivahteiden puuttuminen teki siitä vaikeimmin juotavan oluen. Tämä sessio muistutti, että käsityöolut ei ole itseisarvo, joukossa on monenlaisia yrittäjiä ja tarjolle on päässyt oluita, joiden laatu ei ole välttämättä kohdallaan. Heikko laatu ei ole suomalainen ilmiö. Siirryttyäni bussilla Kamppiin kokeilin Angleterressa englantilaista Portobello VPA -real alea, joka oli päässyt pahasti etikoitumaan. Lähes epätoivoisena hyppäsin sitten raitiovaunu 9:ään ja päädyin Harjun Molotowiin, jossa lopulta pääsin huuhtelemaan suuni puhtaanmakuisella belgialaisella Guldenbergilla.

torstai 23. huhtikuuta 2015

Het Nest Klevere Tien

Tumma tuntematon belgiale hienosti Austin, Texas Celisin lasista tarjoiltuna. 10%, tuoksussa kypsää luumua ja sokeria. Makean hedelmäinen maku, kovasti hiilihappoa. Ei paahtoa, ei erityisemmin mausteitakaan, jotain laimeaa anista ehkä leijailee mukaan. Makeutta luumun päälle kääriytyy. Olut kai tulee Turnhoutista, sopimuspanija tehnyt Andersissa, EBUja 45. Ei katkeroa, mutta alkoholi peittyy hyvin. Lämmetessä olut muuttuu sietämättömän siirappiseksi. Lopulta siis muistutus, miksi vieraannuin aikoinaan belgioluista antoisampien juomien pariin. Stadin Panimobaari, 23.4.2015.

Struise Ignis & Flamma

Toukola/Kumpulasta avautui hieman yllättäen pyörätiebaana myötätuuleen Hermannin rantatien reunaa Kalasatamaan, joten olin hetkessä Stadin Panimobaarissa. Hyvin jengiä paikalla. Hanaoluet eivät avauksesta vielä vaihtuneet, joten pääsin tutkimaan pullo-olutlistaa, jonka Jaska eilen täräytti nettiinkin. En ole belgiekspertti (enää), mutta enpä muista vastaavaa tarjontaa viime vuosina Suomessa nähneeni.

Struisen olut "fresh IPA from Flanders". Ilmeisesti jotain yhteyttä De Molenin Vuur & Vlamiin. 7%. 66 EBU. Galena, Chinook, Amarillo, Simcoe, Cascade, kuivahumaloitu Cascadella. Aika punaista, tuoksussa happamuutta. Maussa pähkinää ja happamuutta, puutakin. Hedelmät jää jotenkin taustalle, katkeroa kyllä kerääntyy, mutta karamellia myös. Ehkä happamuus heijastui Sour Fuzzista, ehkä tässä ei sitä esiinny loppujen lopuksi. Cantillonin viskilasia muistuttava pikkuastia ei ehkä optimaalisin IPAn nauttimiselle. Belgihiivaa tässä ei tunnu. Ei kovin tuore, mutta belgi-IPAksi kohtuullinen. Stadin Panimobaari, 23.4.2015.

Hiisi Donut Island Sour Fuzz


Hieman harmittavasti päädyin Toukolan Oljenkorteen vasta nyt ensi kertaa viime kesän neitsyysvisiitin jälkeen. Pyörätiekin nyt päällystetty Vallilan suunnasta. Metsästin täältä Vallilan uuden Mila-panimon debyyttiolutta, mutta eihän se vielä ollut hanaan päässyt. Tarjolla kuitenkin ennen kokeilematonta Donut-kamaa. 7,1%, punainen olut, hapanta ja marjaista. Ehkä jokin Flanderin punainen ollut targettina, mutta tunnetusti Mika Oksanen ei tyylisuuntarajoituksista piittaa. Farmhouse ale alaotsikkona, mutta ei mitään saisonia muistuttavaa. Kohtuullista raikkautta, ei makeutta, marjainen hapan kuivuus hallitsee. Ei minun suosikkeja oluttyylinä, mutta hauska nähdä tällaista näin kaukana Munkkisaaresta. Tiskillä daami otti tästä maistiaisen ja ihmetteli onko tämä olutta.

Tiivis tunnelma aivan erilainen kuin tyhjänä kesäsunnuntaina, ilmeisesti paljon opiskelijoita asiakkaina. Naapuripöytien keskusteluista päätellen ollaan tiukasti punavihreän kuplan sisäpuolella, mutta toisaalta Teuvo Hakkaraisen Helsinki-residenssi ilmeisesti sijaitsee lähistöllä. Itse asiassa bongasin Silvia Modigin baarin ulkopuolella, saattoi olla poistumassa juuri täältä. Oljenkorsi, 23.4.2015.

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Bayern München - Porto 6-1

Porto voitti kotiottelunsa tyylikkäästi 3-1, ei ole hävinnyt kaudella yhtään peliä ja Bayernilta Robben ja Ribery sivussa. Silti ensimmäinen jakso aivan uskomatonta Bayernin myllytystä, viisi maalia syntyi tasaiseen tahtiin. Götze, Müller ja Lewandowski täysin pitelemättömiä Porton puolustuksessa. Thiago Alcantara, Bernat ja Boateng tukivat hyvin. Tuli hieman mieleen Brasilian häviäminen Saksalle viime kesän MM-kisoissa. Toinen jakso odotetusti pelkkä muodollisuus. Jackson Martinez pukkasi lohtumaalin ja Xabi Alonso vapaapotkusta viimeisteli loppunumero. Bayern on vahva contender semifinaaleissa.

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Anchor California Lager

Täälläpäin karhu yhdistyy usein Venäjään, mutta Tyynenmeren toisella laidalla on virallisempi karhuvaltio Kalifornia. Karhu on osavaltion lipussa ja 1800-luvun lyhytaikaista Kalifornian tasavaltaa kutsutaan Bear Republiciksi. Samanniminen loistelias käsityöpanimo toimii Pohjois-Kalifornian Healdsburgissa. Nyt vielä kuuluisampi kalifornialaispanimo, modernin käsityöoluen ehkä merkittävin pioneeri Anchor on pistänyt karhun lagerinsa etikettiin. 

Kirkas kultainen väri, tuoksussa viljaa ja hedelmäisyyttä. Pehmeä maku, jopa kuohkea. Maltaisen makea, viljaisuus jää sivummalle. Katkeruus tulee perässä, mutta hyvin hillittynä. Makeus on jopa häiritsevää, se ei ole edes hedelmäistä vaan karamellimaista. 4,9%, 1800-luvun paikallisen lagerin reseptiä on tavoiteltu. Mielenkiintoisesti olut on kräusenoitu, vai miten termi suomeksi vääntyneekään. Tuoretta hiivaista vierrettä siis lisätty jo käyneeseen ja kypsytettyyn olueen. Kuohkeus varmaan siitä peräisin, mutta makeutta se ei selitä, pikemmin päinvastoin. Ostopaikka Helsinki, Kallion Alko.

Freigeist Köpenickiade Berliner Weisse

Yllättävän makea tuoksu. Maussa on happamuutta, melko vienosti, mutta selvästi enemmän kuin Koffin Bärliinerissä. Hienoa, että sourbuumi ottaa edelleen kierroksia, vieläpä epämuodikkaasti saksalaisella perinnetyylillä. Freigeisthan on moderni käkipanija, joka on erikoistunut soureihin. Nahkeaa hedelmäisyyttä, joka kääntyy hauskasti kohtuulliseksi raikkaudeksi. Humalointi puuttuu, alkoholia puskamaisesti 3,5%. Kuikka, 20.4.2015.

Moles Golden Hills, real ale

Upouusi golden ale Wiltshirestä 4,3%. Sitruksisen kepeä, mallasrunko tukee hyvin ja näppärä katkeruus.Tasapainoa on hienosti, tyylipuhdas sessio-olut, jos on rahaa juoda enemmän. Kuikka, 20.4.2015. 

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Thornbridge Bamberg

Savubock Derbyshirestä. Tuoksussa on reippaasti tervaista savua, maku on tervaleijonaa, liian esanssimaista. Frankenin savuoluiden viehätys jää kauaksi. Tällaista efektiä on ollut suomalaisissakin savuvirityksissä. Rauchbierin toimivuus on ilmeisesti vaikea yhtälö. Vaikka tämä viehättää, fanipoikien yritykset jäävät puolitiehen, mestareiden salaisuus jää saavuttamatta. Black Door, 18.4.2015.

Nómada Papaya Crash

Katalonian suomalaistaustaiselta sopimuspanimolta ensimmäinen kokeilu. Tupla-IPA, 8,8%, kuohkean hedelmäinen, varsin täyteläinen ja todella tiukka katkera vetäisy takana. Kohtuullisen kuiva, lähes tuhkainen kokonaisvaikutelma. Oikein miellyttävää. Punavuoren Ahven, 18.4.2015.

Beavertown Dogfish Head Londonerweisse

Lontoosta berliner weissea, yhteistyö Delawaren ihmepanimon kanssa, vain 2,8%. Raikkaan mausteinen tuoksu, todella tiukasti hapan, suu tuntuu kutistuvan kasaan. Jotain wit-tyyppistä mausteisuutta mukana, toimii tyylissään hienosti. Kiitos vinkistä Euphemosille. Ehkä runko voisi olla tukevampi, nyt happamuus ja mausteet kaatuu kasaantuvasti, juotavuus kärsii. Varsin kallistakin, jos asiakas odottaa rahallaan saavansa päihdyttävää ainetta. Vastarannan Kiiski, 18.4.2015.

Sunny Republic Hop Dog, real ale

Aiemmin pullossa kohdattua olutta riilinä. Tuoksussa trooppista hedelmää. Pehmeän hedelmäinen runko, kuohkeaa, raikasta, mutta jälkimaku ei täysin vakuuta. Tykkään silti, katkeroa kerääntyy takaosassakin. Huomasin, että Urho on saanut 2012 kunniakirjan Fuller's ESBin cask-version parhaana export-myyjänä. Hieno homma, eikä edes yllättävää. Urho, 18.4.2015.

Emelisse Triple IPA, hanaversio

Tämä olut ei pullossa ollut täysin vastenmielinen, joten hauska kokeilla isommasta astiasta koleassa Töölössä. Hyvin samea, tummempi kuin Time Ain't Nothing. Kevyempikin, siis vain 10%. Belgihiivaa tässä ei ole, rasvainen pähkinätoffee nousee aluksi esiin. Makeus häiritsee ja katkeruus jää heikoksi, alkoholikin maistuu. Ei siis innostanut millään tavalla. Janoinen Lohi, 18.4.2015.