sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Bruuveri Hillbino's American Light Hiffer

Kevytolutta Sysilältä, 4,7%. Tuttu sitrusveto alussa, mutta runko haukkaa sitten tietysti tyhjää. Katkeruutta on kohtuudella, jopa riittävästi. Kyllä tämä lähes sessio-ipan lokeroon osuu, kaikin puolin puhdas ja tuore, vaikka oletettavasti johonkin Saimaan tuotekehitysprojektiin sisältyykin. Bruuveri, 31.5.2015. 

Volker Schlöndorff: Der Fangschuß

Schlöndorff on omistanut tämän 1976 valmistuneen Marguerite Yourcenar -sovituksensa suurelle opettajalleen Jean-Pierre Melvillelle. Tarina tapahtuu mielenkiintoisesti Baltiassa 1919-20, siis Venäjän sisällissodan länsikahinoissa, mitä ilmeisimmin Latviassa. Saksalaiskartanon mailla alueelle ensimmäisen maailmansodan jälkeen jämähtäneet Freikorps-saksalaisjoukot taistelevat bolsevikkeja vastaan. Mustavalkoinen leffa, karua räntäsadetta koko ajan, kuraa, paskaa ja lavantautia riittää. Silti välillä kartanossa yritetetään sinnitellä vanhan maailman malliin. Schlöndorffin puoliso Margarethe von Trotta on osallistunut käsikirjoitukseen ja esittää naispääroolissa paikallista kreivitärtä. Kreivitär on iskenyt silmänsä samalla seudulla kasvaneeseen saksalaisupseeriin, joka osoittautuu harmittavasti homoksi. Monenlaista ihmissuhdekiemuraa kerätään tästä draamasta, mutta itse juoni ei kunnolla etene. Ei Schlöndorffin parhaita, ylidramaattisissa puitteissa ote on liian etäisen viileä, eikä edes melvilleläisellä tavalla viileä.

Roosters Fort Smith, real ale

Riili-APAa, 5%. Pihkaista kamaa, karamelliakin, mutta ei sitrusta, ei ehkä kuohkeimmassa kunnossaan. Katkeruutta on kyllä reippaasti jälkimaussa, mutta matka sinne olisi voinut olla miellyttävämpi. Angleterre, 31.5.2015.

lauantai 30. toukokuuta 2015

De Dochter van de Korenaar La Renaissance Barrel Aged 1 Year

7%, 7€, 50 cl. Helsingin hintatasossa edullista englantilaistyylistä IPAa Baarle-Hertogista. Maris Otter ja East Kent Goldings, you cannot get more traditional than that. Ilmeisesti sain baarin viimeisen pullon tästä tällä erää, vuoden tynnyrikypsytys. Tuoksu on jotenkin epämiellyttävä, lähes virtsaan viittaava. Pihkainen tammisuus nousee maussa ensin esiin, ei puhettakaan raikkaasta sitruksesta.  Kuivattua hedelmää löytyy, mutta katkeruus lähinnä seremoniallista. Tynnyrikypsytetty IPA kuulostaa omalaatuiselta ja jää tässäkin luokkaan contradictory in terms. Ehkä brittivirkamiehille Intiaan saapunut olut oli suunnilleen tällaista, mutta vuonna 2015 se ei ole kiinnostavaa. IPA ilman jenkkihumalia on kuin olut ilman mallasta. Stadin Panimobaari, 30.5.2015.

Stadin Juniper

Uusi hanaolut Suvilahdessa, 5,3%, kevyttä red ale-fiilistä. Katajanmarja maustaa vienosti ja katkeruus leviää hiljakseen mukaan. Aika hillitty kesäjuoma, mutta kataja ja katkero komppaavat aika hyvin toisiaan. Stadin Panimobaari, 30.5.2015.

Fuller's Oliver's Island

Uusi lontoolainen Cromwell-viittauksinen golden ale, 4,5%. Yllättävän kuparinen väriltään, keksiä ja mallasta, hedelmät vähissä. Hiilihappotaso mukavan alhainen, mutta riili-käsittely tähän toisi lisää ulottuvuuksia. Katkero-osasto on sentään kunnossa, tuttu brittiläinen kapea purenta tarraa hyvin kitalakeen. Kuikka, 29.5.2015. 

Thornbridge American Sister

Vaalea pale ale, sitrusta ja ohutta mallasrunkoa, 5,2%. Liikaa hiilihappoa ja liian vähän katkeruutta. Thornbridgelta tulee nyt liikaa puolivillaisia oluita. Kuikka, 29.5.2015.

perjantai 29. toukokuuta 2015

Ruosniemi Wolf Den Red Ale

Ensivierailu yliopistoalueen sokkeloiseen moniosaiseen holvibaariin keskeisellä, mutta paradoksaalisen syrjäisellä Fabianinkadun pohjoislaidalla. Enemmän elämää olen nähnyt Vaalan sivukylillä kuin tällä kadulla. Olin kuullut huhuja talon oluesta, sitä ei hanalistassa näkynyt, mutta kysyttäessä tavaraa löytyi tiskin takaa, pieni mainospahvi tiskilläkin. Ruosniemi siis baarimestarin mukaan valmistaja, baari vaikuttanut reseptiin. Muutenkin kohtuullinen oluttarjonta baarissa, mutta Helsingin nykytilanteessa ei mitään innostavaa. Susiluola-redissä pehmeän hedelmäinen tuntuma, hieman karamellia, 5,5%. Makua selvästikin tuunattu opiskelijoiden herkkiä aisteja ajatellen, katkeruus on aivan liian laimeaa. Mutta kaikin puolin puhdasta ja juotavuus erinomainen. Thirsty Scholar, 29.5.2015.

Elav Punks Do It Bitter

Italialaisilta aina yhtä nokkelaa sanaleikittelyä nimessä. Vain 4,3%, samea hedelmäinen peruspale, miksei bitterikin. Tasapainoinen katkeruus kruunaa tasapainoisen paketin. Ei huono, mutta ei erotu massasta. Kitty's, 29.5.2015.

Tadeusz Konwicki: Salto

Tämä 1965 valmistunut Konwicki-leffa muistuttaa alkuasetelmaltaan miehen edellistä ohjausta Zaduszki. Nyt yksinäinen jonkinlaisella pakomatkalla näköjään oleva mies saapuu pikkukaupunkiin ja sodan traumat alkavat syödä tajuntaa. Aiemmassa leffassa oli siis pariskunta, mutta nyt puolalaisen elokuvan kulttisankari Zbigniew Cybulski ottaa koko projektin harteilleen. Ja ikävä sanoa, että ei onnistu. Cybulski oli todella vakuuttava Wajdan tuhkatimanteissa, mutta nyt suoritus menee ylikunnon puolelle. Tarina on aivan liian abstrakti ja edellisessä elokuvassa toimineet sotatakaumat jäävät nyt suppeiksi tehosteiksi. Jälkipuoliskolla elokuva kipsaantuu jäykäksi teatterimaisuudeksi. Elokuvan nimi viitannee loppupuoliskon tanssityyliin. Orionissa ilahduttavasti katsojia näinkin obskuurissa tilaisuudessa, joka ei sitten kuitenkaan varmaan monenkaan odotuksia vastannut. Weberin kuvaus ja Kilarin musiikki ensiluokkaista, mutta ne eivät riitä kokonaisuutta pelastamaan.

Beer Hunter's Kaislan Porilainen

Porilaista talon olutta Kaisaniemessä. 5,5%, IPAksi nimetty, voimakas sitrustuoksu. Maussa myös mandariinia ja klementiiniä. Nyt on kunnolla jenkkihumalaa täräytetty sekaan, sillä katkeruuskin intensiivistä. Huomattavasti vakuuuttavampaa kuin äskettäin kokeilemani CCCCC hanasta. Pihkaakin, mutta ei vihannesta, hyvin kuiva. Beer Hunter's harmittavasti horjahtelee, mutta nyt onnistui hienosti. Kaisla, 28.5.2015. 

Bryggeri Helsinki Midnight Sun

Helsingin vanhankaupungin (jos niin voi sanoa) panimobaarissa uutta vehnäalea, 4,7%. Tämä ei ole weizen eikä wit, vaan ehkä brittityylinen wheat ale. Raikasta kirpeyttä, katkeruus vähäisempää, mutta ok-kamaa. Saavuin paikalle työpaikan virkistysristeilyltä, joten aistit eivät ehkä olleet tarpeeksi avoimina. Bryggeri Helsinki, 28.5.2015. 

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Bruuveri Hilbert the Hipster Ale

Bruuverissa tarjolla uusi erä Time Ain't Nothing Triple IPAa ja uusi hauska hanalätkäpiirroskin. Kokeilin tätä erää kuitenkin jo viime viikolla ja samalta taso vaikutti kuin ensimmäisessäkin HBF:n aikoihin. Nyt maistoon sitten hilpeästi nimetty hipsteri-ale, joka kai näki päivänvalon ensi kerran viime viikonlopun SOPP-festivaalilla Tampereella. 8%, mutta vain 30 IBUa. Ulkonäkö ei vielä paatunutta olutjuojaa hämmennä, mutta maussa kulmakarvat kohoaa. Metallista viinalagerin fiilistä selvästi, jopa jotain pahvisuuttakin makeassa viljaisuudessa. Ilmeisesti maestro Ilkka Sysilällä on ollut kieli tukevasti poskessa muutenkin kuin nimeä miettiessä. Bruuveri, 27.5.2015.

To Øl Rødgrød Med Fløde

Jarvan elokuvan jälkeen löntystelyä Eerikinkatun ylöspäin. Ruotsalaisessa oluthuoneessa niin reippaasti ø-merkkiä viljelevä tanskalaishanatuote, että pakko kokeilla. Baarimestarittaren mukaan kyseessä on IPA, jossa mukana tuntuvasti erilaisia lisäaineita. Varsin epäilyttävän punainen samea väri, paksu viskositeetti ja happamuus hönkii esiin päällimmäisenä maussa. Marjaisuutta ja todellakin reipasta katkeruutta, mutta en nyt ollut oikeassa fiiliksessä tämmöiseen juomaan. Elokuvassa pitäisin tämmöistä otetta teennäisenä tekotaiteellisuutena, jolla peitetään aidon näkemyksen puutetta. To Øl on joskus onnistunutkin, joten yritetään ymmärtää. Ølhus Stockholm, 27.5.2015.

Risto Jarva: Mies, joka ei osannut sanoa ei

Olen nähnyt tämän Jarvan komedian vuodelta 1975 usein televisiosta, enkä ole tykännyt oikeastaan ollenkaan. Satuin nyt viime talvena muuttamaan aivan Puu-Vallilan viereen ja huomasin, että Elokuva-arkisto esittää "restauroidun" kopion tästä Puu-Vallilassa kuvatusta elokuvasta. Siksi hankkiuduin Orioniin, jossa paikalla oli vain muutama muu katsoja. Restaurointi tarkoitti, että 35-millisestä filmistä on tehty digitaalikopio, ei siis laadullista parannusta, vain konservointia. Aiemmilla katsomiskerroilla en ollut sisäistänyt, että elokuvan fiktiivinen Kivimäki-kaupunginosa on kuvattu Vallilassa. Kuvittelin, että se oli kauempana keskustasta. Hienoa oli miljöötä seurata elokuvasta, paikkahan ei ole 40 vuodessa muuttunut oikeastaan ollenkaan. Itse elokuva on tietysti äärimmäistä jööttiä lähes kaikin puolin, mutta Kirsti Wallasvaaraa on aina mukava katsella.

Ghost Darkest Moon

Vetäisin viime syksynä hanasta Kööpenhaminassa Ghostin Black Beastia, joka ei ihmeemmin kolahtanut. Nyt helsinkiläisen Københavnin Ghost-istunnon päätteeksi vielä tujumpaa kamaa, 12,2%. Imperial stout siis, ehkä jo tyrannial stout-tasoa, paksua ja yllättävän kuivaa. Hedelmä on esillä ja tällä tasolla hämmentävästi katkerokin (94 IBU) erottuu suklaan(kin) seasta. Ehkä session kovin. Nikulainen jatkoi matkaa oikeaan Kööpenhaminaan, minä Vallilaan.  Ølhus København, 26.5.2015.

Ghost Dark 'n Hoppy

Ghost-session toisena taas black IPA ja taas 7,5%. Eroa kuitenkin löytyy, tämä on paahteisempi ja kuivempi, hedelmät jäävät taka-alalle. Katkerampikin väistämättä, oikein tyylikästä kamaa. Ølhus København, 26.5.2015.

Ghost Black Octopus

Sjellannin pohjoisosissa Gørløsessa vaikuttaa hämäräperäinen Ølkollektivet-panimo, jossa kööpenhaminalainen Ghost käy tekemässä oluitaan. Vetäisimme keväisen Helsingin illassa Hannu Nikulaisen kanssa pienimuotoisen haamusession. Ensimmäisenä musta mustekala, black IPA, 7,5%. Maitohappoa, hedelmää voimakkaasti, mukavasti katkeroakin, mutta painopiste hieman makeassa hedelmäisyydessä. Ølhus København, 26.5.2015.

Mikkeller I Wish Gluten Free IPA


Vilkaisin Konwickin leffan jälkeen Angleterren tarjontaa, mutta ei uutuuksia. Kukkulan yli Københavniin, jonka tiskillä törmäsin suunnittelemattomasti taas Jyväskylän väsymättömään oluttutkija Nikulaiseen. Kuvassa hieman näytettä miehen käsialasta aiemmin illalla Il Birrificiossa. Testasin hanasta Mikkellerin gluteenittoman IPAn, 5,5%. Hedelmää kuohkeasti, aika tasapainoinen pehmeä ote ja oikeastaan aika voimakaskin katkeruus. Maukkain juomani gluteeniton olut ilman muuta. Ølhus København, 26.5.2015.

Tadeusz Konwicki: Zaduszki

Luin helatorstaina kirjahyllyssä vuosikymmeniä lojuneen Tadeusz Konwickin Pienen ilmestyskirjan juuri siksi, koska huomasin Konwickin ohjaamia harvinaisia 60-luvun leffoja tulevan tarjolle Elokuva-arkistoon (jonka nykyisen nimen olen taas unohtanut). Irtaannuin siis Nikulainen/Vaarala -seurueesta Orionin pehmeän tuolin syliin. Melkoisen himmeä kopio mustavalkoisesta elokuvasta vuodelta 1961, Konwickin ensimmäinen soolo-ohjaus. Ei aivan nuori pariskunta kirjaantuu pikkukaupungin hotelliin yöksi uteliaiden silmien alla. Yön aikana elokuva takautuu toisen maailmansodan vuosiin, jonka melskeissä molemmat henkilöt ovat kokeneet jonkinlaisen romanssin. Mies on ollut Kotiarmeijassa, naisen muistoissa mukana tuntemattomampi NSZ, Narodowe Siły Zbrojne. Tuntuvaa realismia takaumissa, mutta vaikeissa oloissa tietysti valmistuneen elokuvan monet viittaukset jäävät suomalaiselle hämäriksi. Kiehtovaa kuvastoa silti.

Ruosniemi Willi

Fredrikinkadun superlatiivisessa gonnabe-panimobaarissa Porin junioripanimolta uutuus-witiä. Hyvin sameaa, yllättävän selvää weizen-fiilistä. Ei siis korianderia tai appelsiinin kuorta, vaan reilusti esteriä ja banaania. Jokin informaatiokatkos tai henkilökohtainen mielenhäiriö? Joka tapauksessa ihan kivaa olutta, jos weissbieristä tykkää. Il Birrificio, 26.5.2015.

Coronado 18th Anniversary Imperial IPA

Toinen Nikulainen/Vaarala-kollaborationaalinen kalifornialaispullon tyhjennys. Nyt tuhdimpaa DIPAa, 10%, 80 IBU. Tuoksussa sitrusta, marjaisempi lähtö suussa, mutta tyylikkäästi appelsiinisempi osa kääntyy mukaan. Yllättävän tiukka katkeruus takapurennassa ja alkoholi jää peittoon. Vastiketta hinnalle löytyy. Tommyknocker, 26.5.2015.

Coronado Hibiscus IPA

Jaoimme Hannu Nikulaisen ja Harri Vaaralan kanssa sandiegolaisen sessio-IPA-bomberin. Vain 4,9%, tammista puumaisuutta, kiinanruusu ei ole aiemmin oluissa tenhoavasti maistunut, ei tehnyt sitä nytkään. Mausteisuus on lähinnä häiritsevää, kun katkeruuskin käytännössä puuttuu. Olutta on ilmeisesti tehty aiemmin havaijilaispanimon kanssa yhteistyönä, nyt mainintaa siitä pullossa ei näkynyt. Oluena pettymys, mutta sosiaalisena kokemuksena tietysti puhdasta kultaa. Tommyknocker, 26.5.2015.

Radbrew Don't Panic

Kohtuullisen mukava pyöräilykeli Helsingissä karun kevään edelleen jatkuessa. Siirryin Punavuoreen tapaamaan pitkästä aikaa kaupungissa vierailevaa Sonnisaaren johtohenkilöä Harri Vaaralaa. Punavuoren jenkkibaarissa oli ovella kättelemässä yllättäen myös Jyväskylän olutfilosofi Hannu Nikulainenkin. Tempaisin aluksi Kaarinan ahkeralta uutuuspanimolta taas uutta näytettä. Toffeeta, karamellia, nihkeää hedelmää, laimeaa katkeruutta, 6,2%. Ihan ok brittityylinen suoritus, mutta lievä pettymyshän tämä oli. Olutta on Nikulaisen mukaan myyty Tampereella Throw in the Towel -nimellä, mutta Ratebeerin mukaan jotain erojakin siihen löytyy. Tommyknockerin baarimestari oli pohjoisen olutlegendan Teemu Raasakan vanhoja tuttuja Rovaniemen Irish Timesin ajoilta. Tommyknocker, 26.5.2015. 

maanantai 25. toukokuuta 2015

Mallaskoski Black Pils

Mallaskosken panimon edustaja lähestyi bloggaajaa torstaina 7.5. kysellen mihin osoitteeseen näytteitä sopisi lähettää. Juuri silloin oli päällä Sonnisaaren ensimmäisen oluen debyyttikohkaus, joten muistin vastata viestiin vasta sunnuntai-iltana 10.5. Sitten perjantaiaamuna 15.5. kiristin Kajaanissa solmiota tätini hautajaisiin valmistautuessa, kun puhelin soi. Olutlähetystä oltiin tuomassa Vallilan kämppääni. Sanoin olevani paikalla seuraavana maanantaina. Maanantaina odotin soittoa turhaan ja ehdin unohtaa koko homman kevään melskeissä. Sitten puhelin soi perjantaina 22.5. Tallinnan laivalla, olutlähetys olisi nyt täällä Vallilan oven takana. Mielenkiintoinen on kuljetusfirmojen toimintaprosessi, ehkä jokin vastaanottaja tällaisellakin taktiikalla tavoitetaan. Itse käytän asuntoa lähinnä nukkumiseen, jos satun Helsingissä olemaan. Yritin huutaa helvetillisen humppaorkesterin melun yli, että voitaisiinko mahdollisesti sopia jokin aika, jolloin lähetys toimitetaan.

Toimitusajaksi sovittiin maanantai 25.5. klo 17 ja juuri kun olin häipymässä paikalta 17:45, lähetti saapuikin. Nyt sitten oluet käsissä, neljä pulloa, Mallaskosken Black IPAa ja Black Pilsiä.  Saatekirjelmässä herrat Larkio ja Ojaluoma vetoavat pohjalaiseen synkkyyteen ja marraskuun pimeyteen. Ideaksi muotoutui tehdä mustat versiot "kaikista" olutttyyleistä, tummilla maltailla, ei väriaineilla. Tähän asti kuulostaa kaikki hyvältä film noir -friikin kannalta. Black pilsin kohdalla elämöidään germaanipuristien raivosta, joten niinköhän Köstritzer Schwarzbier on Seinäjoella vielä maistamatta.

BIPAa ehdin hanaversiona jo kokeilla HBF:n aikana Stone'sissa, joten tarjolle avautuu musta pils. Kyseessä on Mallaskosken uuden pullotuslinjan neitsytkamaa, 5,5%, Hallertau Magnum, Perle ja Hersbrucker. Vaahtoa ei paljoa muodostu, väri on riittävän lähellä mustaa. Tuoksussa on paahteisuutta, mallasta, talkkunaa, makeutta. Maku on melkoisen karamellinen, paahto jää sivummalle. Hiilihappotaso mukavan alhainen, keskitäyteläinen runko. Makeus ei loppujen lopuksi häiritsevä ja toden totta, takasuoralta nousee esiin katkeruutta. Ei paljoa, mutta on sitä sen verran, että Jalasjärven turkistarhaaja voi hieman hämmentyä. Tasapainoinen suoritushan tämä on, panimon parhaita tuotoksia.

Raba Mustalt

Hopnerin pullolistasta löytyi näyte ennenkokeilemattomalta mustalaispanijalta Keski-Virosta, olut pantu Genikalla, joka ei ole Viron craft-skenen terävintä kärkeä. Harvemmin nähty tyyli, imperial black pilsner, 8,2%. Nimi kyllä voisi viitata vaikka tummaan altbieriin. Vähän tunkkainen ale-fiilis, silti kohtuullisen pehmeää, mutta ei katkeroa. Alkoholi peittyy hyvin, lupaavaa. Tallinna, Hopner, 24.5.2015.

Kalamaja Miss Haizon

Sotahistoriallisen seuran kevätretken pääkohde oli kolmen kukkulan sarja 15 kilometriä Narvasta länteen, Sinimäet. Usein mainitaan Suomen sankarillisen talvisodan yhteydessä, että Viro muiden Baltian maiden tapaan antautui Neuvostoliitolle laukaustakaan ampumatta 1939-40. Silloin on unohdettu, että virolaiset pistivät hanttiin voimallisesti puna-armeijalle heinä-elokuussa 1944. Se tapahtui juuri näiden kolmen kukkulan maastossa. Torjuntataistelua johti Saksa ja virolaiset sotilaat taistelivat SS-joukoissa. Kuulostaa ehkä karulta, mutta virolaisten vaihtoehdot olivat vähissä ja molempien diktaattorien miehityksestä oli jo kokemusta. On väitetty, että puna-armeijan tappiot olivat jopa 170 000 miestä ensimmäistä maailmansotaa muistuttaneissa materiaalitaisteluissa. Keskimmäisen kukkulan omistajuus vaihtui useampaan kertaan, loppuunajettujen virolaisjoukkojen vastahyökkäyksiä johti traagisen kohtalon hahmo Paul Maitla, jonka päiväkirjoihin perustuva dokumenttielokuva löytyy englanniksi tekstitettynä netistä.

Kävimme jo lauantaina korkeimman kukkulan näköalatornissa, josta näkee Suomenlahdelle ja kukkuloiden eteläpuoliselle tasamaastolle, josta venäläiset hyökkäsivät. Kukkuloiden välisessä kylässä on pienimuotoinen museo. Sunnuntaina tutkimme verisimmän keskimmäisen kukkulan maastoa, jossa madaltuneiden taisteluhautojen välissä on uudehko taistelun muistomerkki, jonka Viron venäläiset ovat jo useampaan kertaan yrittäneet tuhota. Paluumatkalla Tallinnaan pysähdyimme vielä Rakveressa, jossa on muistomerkki NKVD:n Virosta Siperiaan kyyditetyille.


Tallinnassa jäi vielä hetki aikaa ennen laivan lähtöä. Vietin ajan Hopnerissa, jonne hieman yllättäen hakeutui myös muita sotahistorian harrastajia. Harrastusyhdistelmä ei siis ole ainutlaatuinen. Uusi tallinnalainen mustalaispanija, saison pantu Õllenautissa. Belgihiivaa, hyvin mausteinen, 6,4%. Ruohoisuutta ja inkiväärin vivahdetta. Minun makuun aivan liian mausteinen, hillitymmillä keinoilla pitäisi maukas saison saada aikaan. Tallinna, Hopner, 24.5.2015.

Põhjala Must Kuld

Narvassa myynnissä oikeaakin craftia, porter, 7,8%. Beige vaahto, kahvinen paksu suutuntuma, yllättävän makea. Ei ehkä panimon onnistuneimpia tuotoksia, en tykkää näin makeasta kamasta. Sinänsä virheetöntä tavaraa tietysti tämäkin. Ostopaikka Narva, Rimi.

Viru Õllekõrs Indian Pale Ale

Sotahistoriallisen partioretken toinen päivä käynnistyi vierailulla Tarton rauhansopimuksen laatimispaikassa. Siitä siirryttiin pienin maastopysähdyksin Mäetagusen kartanoon lounaalle, johon ei sisältynyt uusia olutelämyksiä. Merikülassa ihmettelimme jyrkkää rantajyrkännettä, jonka kautta puna-armeijan merijalkaväkiprikaati teki maihinnousun helmikuussa 1944. Vastarintaa ei välittömästi ollut, mutta kaikkien siviilien tappokäskyn saanut yksikkö tuhottiin sitten nopeasti viimeiseen mieheen. Narva-joen rannasta löytyi hyvin kukitetun punatähtisen ja valkokylkirenkaisen T-34:n lisäksi Siivertsin hautausmaa, johon on haudattu Viron vapaussodassa 1918-1919 kaatuneita. Metalliset ristit Neuvostoliiton miehitysjoukot katkoivat 1940. Tyngät on jätetty ennalleen, vaikuttava nähtävyys.

En ole Venäjällä käynyt vuoden 1976 jälkeen, mutta Narva näytti juuri sellaiselta kuin kuvittelen siellä näyttävän. Puna-armeija hajotti kaupungin sileäksi 1944 ja virolaisia kiellettiin palaamasta kaupunkiin, uudet asukkaat tulivat Venäjältä. On silti hämmästyttävää, että 24 vuotta Viron miehityksen päättymisen jälkeen kaupungin venäläisyysprosentti on edelleen 96. Etukäteistutkimuksissa ei Narvasta craft-olut -kohteita löytynyt ja kaupungin ilmapiiri ei rohkaissut improvisoituun baarikierrokseen. Kävin ostamassa juotavaa lähikaupasta ja seurasin Inger-hotellin ikkunasta, kun autoilijat yrittivät väistellä keskellä katua hortoilevia päihtyneitä nuoria miehiä.


Ensimmäinen ostos epäonnistui. Luulin Õllekõrsiä uudeksi craft-tähdeksi, mutta se osoittautuikin makropanimon yritykseksi jäljitellä IPA-trendiä. Nahkeaa hedelmää, jokin ikävä sivumaku, hyvin laimeasti katkeraa. 5,2%, vehnää ja cascadea mukana, heikko suoritus. Ostopaikka Narva, Rimi.

Õllenaut Suitsu Porter

Sotahistoriallinen illallinen Tartossa piti olla kuuluisassa Püssirohukelder-ruutikellarissa, joka on rakennettu kukkulan sisään. Paikalla on mainetta maailman korkeimpana baarina. Harmittavasti jokin paremmin maksava taho oli varannut koko paikan koko illaksi. Pääsin silti kurkistamaan sisään ja varsin vaikuttavaltahan se näyttikin. Korkeampiakin on ehkä silti nähty. Illallinen jouduttiin siis siirtämään muualle, paikaksi oli valikoitunut paikallisen kirjailijan mukaan nimetty Eduard Vilde, jolla vaikutti olevan jotain yhteyttä Oscar Wildeen. Olutlistalla craftia vähemmän, mutta löytyi Õllenautin savuporteria, 5,4%. Paahtoa ja maitohappoa, savuisuutta kevyesti, mutta tuntuvaa kuitenkin. Ei katkeruutta, mutta kohtuukamaa. Tartto, Eduard Vilde, 22.5.2015.

Pühaste Humalakoda



Vielä aikaa yhdelle nopealle baarivierailulle. Naiiv hieman rinnettä ylöspäin, tässäkään ei terassia, tyhjä baari perjantaina keski-illasta. Pühasten Põhjalassa panemasta tupla-IPAsta join erinomaista sweet citrus -variaatiota kevään craft-festarilla. Nyt onnekkaasti hanassa tarjolla saman oluen perusvariaatiota, 80 IBU, 8,4%, Chinook, Citra, Equinox. Hyvin sitruksinen tämäkin, puhdasta appelsiinia. Yllättävän kova ja tiukka katkeruus takamatkalla. Reissun kovin olut, hieno tasapaino. Tartto, Naiiv, 22.5.2015.

Pühaste Mr. Tangerine Man

Tartossa on tietysti syytä kokeilla paikallisen Pühaste-valmistajan oluita. Kyseessä on kuitenkin sopimuspanija, tämä vehnä-ale tehty Lehellä Keidassa. 4,8%, edellisten Tartto-oluiden jälkeen väistämättä ohutta. Keksimäinen, brittituntumaa, hyvin puhdas, mukava katkera takakiskaisukin. Silti pettymykseksi tämä kääntyy. Yllättävän hiljaista keskustan kellaribaarissa alkuillasta perjantaina, ehkä ihmiset pysyttelevät vielä ulkotiloissa. Tartto, J. R. Schramm’i Keller, 22.5.2015.

Põhjala Boneyard Baltic Notorious IPA3



De Tollyn avulias baarimestari suositteli nopealla vierailulla toiseksi kohteeksi London-hotellin viereistä Keller-baaria. Se osoittautui omalla listallanikin seuraavana olleeksi Schramm'i Kelleriksi. Tartossa mukava patiokeli, joten sinänsä harmi painua toiseen kellaribaariin, mutta craft-oluen viettelystä on vaikea vastustaa. De Tollyssa olin vähällä kokeilla Boneyardin panimomestarin Tony Lawrencen Põhjalassa tekemää variaatiota 12-volttisesta hirviö-IPAsta. Onneksi en niin tehnyt, sillä Schramm'issa sitä oli hanassa. De Tollya isompi pyöreä kellaribaari ja hanaolutvalikoima todella vakuuttava.

Kevättalven Tallinnan craft-festivaalissa pääsin kokeilemaan Boneyardin originaalia tripla-IPAa, maistui todella hyvin. Baltic-versio herkullisen hedelmäinen, hyvin pehmeä, katkeruus alavireistä, mutta riittävää. Mahtava tasapaino, tietysti tuoreempaa kuin Oregonista völjätty alkuperäisversio. Vuoden ykkösoluita ilman muuta. Tartto, J. R. Schramm’i Keller, 22.5.2015.

Põhjala Ulg 2

Sotakirjailija ja everstiluutnantti Ari Raunion johdolla kävimme tutkimassa Tarton eteläpuolisia peltoja. Täällä Wehrmacht hyökkäsi kesällä 1941 puna-armeijaa vastaan. Kolme vuotta myöhemmin osat olivat vaihtuneet, Tartossa puna-armeija todellakin koukkasi 1944 Peipsijärven kapeimmalta kohdalta yli ja hyökkäsi pohjoiseen kohti saksalaisia ja Suomesta palannutta virolaista JR200:ta vastaan. Venäläisten tykkien hajoittama Tarton keskusta vaikutti kesäisessä auringonpaisteessa lähes häikäisevältä. Kauniisti restauroidussa vanhassa osassa aivan erilainen tunnelma kuin Tallinnassa. Vanha yliopisto rinteessä, pitkä kävelykatu halki vanhankaupungin ja Emajoki rinnalla.

Kävelykadun välittömässä läheisyydessä uusi laatuolutpaikka De Tolly. Luulin kohdetta pääasiassa kaupaksi, mutta se olikin hieno kellaribaari. Erittäin hyvä valikoima virolaista craftia, ei tosin hanassa uutuuksia. Valitsin nopeasti Põhjalan punaisen ruis-IPAn, 7,5%, tehty Haapsalun kauhuelokuvafestivaalille. Hedelmäistä veriappelsiinifiilistä, pihkaa, hieman viime aikoina aistimaani kalkkisuutta. Katkeruus jää aavistuksen vajaaksi, mutta tyylikästä olutta silti. Tartto, De Tolly, 22.5.2015.