sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Erlend Loe: Supernaiivi

1996 julkaistu norjalainen filosofinen kehitysromaani. Kertoja on 25-vuotias mieshenkilö, josta kaikki tuntuu merkityksettömältä. Mies ryhtyy ratkomaan tilannetta katsomalla elämää uudesta perspektiivistä, palaamalla tavallaan lapsen tasolle. Mies ostaa pallon, jonka nakkelu seinään tuottaa tyydytystä. Kirja huipentuu matkaan New Yorkiin, jossa mies tarkkailee ihmisten arkisia toimia. Suppea romaani, Loe kirjoittaa terhakkaasti. Kaikki on kovin positiivista ja elämänmyönteistä, itselleni hurja kontrasti, kun juuri olin porautunut Reinhard Heydrichin sielunelämään. Nopeasti luettava välipala, mutta tällainen valoisa rallattelu oli todella vastenmielinen kokemus. Saan paljon enemmän mielihyvää paneutuessani ahdistukseen ja elämän pimeisiin puoliin. Kirjan nimi on tietysti ironinen, naiiviutta ei suoraan tekstissä mainita. En kuitenkaan saanut huumoristakaan otetta. Loe näkyy syntyneen 1969, epäilyttää päähenkilön olevan kirjailijan alter ego. Oikeastaan se vahvistuukin kirjan lopussa olevasta sähköpostista, se lähetetään päähenkilölle, mutta sähköpostiosoite on Loen oma.

Ei kommentteja: