lauantai 26. syyskuuta 2015

BrewDog Hello My Name Is Holy Moose

Helsinginkadun lähialkossani on niin masentava olutvalikoima, että olen käytännössä unohtanut koko monopolin Helsingissä oleskellessani. Kapasiteetti täyttyy jokatapauksessa baaritarjonnallakin. Provinsseissa liikkuessa pitkäripainenkin välillä kiinnostaa, niin kävi tänäänkin Puolangalta Kajaaniin palatessa. Skottipoikien hirviolut on suunnattu Nordic-alueelle ja maustettu lakalla, puolukalla, mustikalla ja tyrnillä. Tuoksussa on silti lähinnä jenkkihumalaa, ehkä hieman normitasoa happamampana. Väri on varsin punainen, 5,5%. Maku on marjaisen kirpeä, kepeän hapan ja kohtuullisen katkera takapotku. Sama fiilis kuin Mika Oksasen toissapäiväisessä puolukkasaisonissa, ilman marjoja olut olisi mielenkiintoisempi. Varmaan tylsempi tietysti, sehän tässä pointti onkin. Täydellisen APAn tavoittelu on työlästä ja lopputuloksesta tulee helposti lässähtänyttä keskitien perustavaraa. Helpompaa on siis heittää marjat mukaan ja filmata hirvivideo sekaan. Kiehtovinta oluessa on ehkä Alkon pari vuotta kestävän ostoprosessin läpäisykyky, herrat Watt & Dickie eivät ole aikaisemmin kunnostautuneet näin pitkäjännitteisessä toiminnassa. Ostopaikka Kajaani, Citymarketin Alko.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Olen juuri maistanut oluen, joka erittäin vahvasti kilpailee Ridgewayn Criminally Bad Elfin kanssa hirveimmän koskaan maistamani oluen tittelistä - ja saattaa jopa viedä sen ykköstilan. Omituinen maku, vähän niinkuin joku marajaviini maustettuna tymäkällä greipillä tai jotain vastaavaa. Tuo reipas humalapaletti ja marjat ei vaan kertakaikkiaan toimi, mutta ilman yhtäkään marjaa käsissä olisi aikas loistava IPA. Kaunis olut lasissa, siitä kyllä pisteet. Noin muuten käytän tätä hirveää ilmaisua "viemärikamaa". Uff...