Tony Currie oli yksi suurimpia suosikkejani 1970-luvulla, mutta silti on aika hämmästyttävää, että hänestä on kirjoitettu elämäkerta. Tämä 2015 ilmestynyt Matador on jo parannettu painos, Huntley näkyy julkaisseen samasta aiheesta jo 2007 teoksen nimellä A Quality Player. Currie pelasi 70-luvulla näyttävällä tyylillä Sheffield Unitedissa ja Leedsissä, 17 maaottelua Englannin paidassa, mutta jäi armotta marginaalihahmoksi. En muista nähneeni häntä Sheffieldin paidassa, mutta varmuudella näin tv:stä muutaman pelin 1970-luvun lopulla Leedsissä. Klassinen keskikentän kenraali, pelasi taaempana kuin perinteinen kymppipelaaja, äärimmäisen tarkkoja pitkiä syöttöjä. Henkilökohtaisesti kiinnitin huomion Currieen, koska hän muistutti niin paljon ehkä kaikkein suurinta suosikkipelaajaani Günter Netzeriä. Samanlainen ulkonäkö, pitkä vaalea tukka ja hyvin samanlainen pelityyli. Currie ja Netzer eivät koskaan pelanneet vastakkain, mutta keväällä 1972 se oli lähellä. Kuusi vuotta nuorempi Currie oli murtautumassa Englannin maajoukkueeseen, jonka länsisaksalainen Netzer murskasi typerryttävällä esityksellä EM-kisojen neljännesfinaalissa Wembleyllä. Currie oli loukkaantunut silloin.
Huntleyn kirja on tyypillinen jalkapalloelämäkerta. Mitään kirjallisia hienouksia tässä ei ole, tarina käydään koruttomasti läpi ja pelikuvaukset täyttävät suurimman osan kirjasta. Currie syntyi 1950 rikkinäiseen perheeseen Lontoossa, Chelsea-kannattaja. Sekä QPR että Chelsea hylkäsivät hänet testeissä, mutta ammattilaissopimus syntyi alemman tason Watfordiin. Sieltä lahjakas pelaaja scoutattiin 1968 pääsarjan Sheffield Unitediin, joka saman tien putosi divariin. Siellä kolme kautta, Currie oli tässä vaiheessa keskushyökkääjä. 1971 siirtyminen keskikentän keskelle ja nousu pääsarjaan. 1972 maajoukkueeseen ja Currie pelasi syksyllä 1973 kuuluisassa Puola-tasapelissä, jossa Englanti putosi ensi kerran historiassa pelaamalla MM-lopputurnauksesta. 1973 jäi ehkä Currien huippuvuodeksi, hänestä olisi saattanut tulla globaali supertähti MM-kisoissa 1974. Se on tuplajossittelua, Currie oli loukkaantunut tuonakin kesänä.
Englannin päävalmentajaksi 1974 noussut Leeds-manageri Don Revie ei tykännyt Curriesta, vain yksi maaottelu hänen kaudellaan. Currie leimaantui samaan legendaariseen joukkoon Alan Hudsonin, Charlie Georgen ja Stan Bowlesin kanssa. Laiskoja temperamenttisia taitopelaajia, joilla ei ollut tarpeeksi fyysistä kestävyyttä. Nykynäkökulmasta käsittämätön asenne ja Revien kausi olikin täysi katastrofi. Hieman absurdisti Currie siirtyi 1976 Revien entiseen seuraan Leedsiin, joka on siis oma suosikkijoukkueeni. Leedsillä oli menossa siirtymäkausi vanhojen legendojen väistyessä, mutta Currie pelasi kolme upeaa kautta Leedsissä. Suuria voittoja ei saavutettu ja homma lässähti viimeistään alkuvuonna 1978, kun Joe Jordan ja Gordon McQueen siirtyivät Manchester Unitediin. Currie teki silti 1978 paluun Ron Greenwoodin valmentamaan Englannin maajoukkueeseen ja kaikki näytti hetken lupaavalta.
Currie teki ratkaisevan virheen 29-vuotiaana kesällä 1979. Vaimon koti-ikävä kärjistyi ja mies siirtyi hänen takiaan takaisin Lontooseen divarissa pelaavaan Queen's Park Rangersiin. Currie menetti maajoukkuepaikan, loukkaantumiset vain lisääntyivät ja avioerokin tuli vuoden jälkeen. Myös Leeds romahti samaan aikaan, mutta yhdessä Currie ja Leeds olisivat voineet jatkaa menestystä. Currie olisi voinut pelata 1980 EM-kisoissa ja MM-kisoissa 1982, hänen avullaan Englanti olisi voinut menestyäkin niissä. Tämä menetettyjen mahdollisuuksien melankolia leimaa väistämättä Huntleyn kirjaa.
1982 Currie johdatti QPR:n FA Cupin finaaliin, mutta se jäi viimeiseksi kohokohdaksi. Monien muiden brittien tavoin Currie yritti turvata eläkepäiviään lähtemällä hakemaan rahaa Pohjois-Amerikan sarjoista. Currien kohtalo oli yksi kurjimmista, käteen jäi kahden viikon palkka lyhytikäisen kanadalaisen CPSL-liigan Toronto Nationalsissa. Alkoholiongelmat painoivat, polvia piti leikata, rahapula oli alituinen.1970-luvun jalkapallotähdistä vain Kevin Keeganin kaltaiset terävimmät laskelmoijat onnistuivat keräämään jonkinlaista toimeentuloa. Currie ei koskaan päässyt valmentajaurallekaan. Vanha tukikohta Sheffield United nosti hänet kuitenkin kuiville palkkaamalla 80-luvun lopulla jonkinlaiseksi yhteisölähettilääksi, jossa hän näyttää pärjänneen kunnialla näihin päiviin. 2014 Currie äänestettiin Sheffield Unitedin kaikkien aikojen parhaaksi pelaajaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti