Pienenä lämmittelynä Helsingin olutfestivaalin toiselle päivälle Bruuverin Ilkka Sysilä kutsui olutbloggaajia vierailulle panimoon. Yllätysvieraina paikalla olivat myös Olutliiton johtaja Heikki Kähkönen, Olutpostin kolumnisti Mikko Salmi ja Stadin Panimon omistaja Timo Konttinen. Tarkoitus oli varmaan provosoida keskustelua suomalaisessa olutskenessä, mutta aika vaisuksi lopputulos jäi. Bloggaajat ovat kirjoittajia, ei livetilanteessa mitään voi tapahtua, suunsoittajat ovat oma lajinsa. Niinpä siemailtiin Bruuverin viimeisimpiä tuotoksia kevyesti oluttilannetta kommentoiden.
Vetäisin hieman nepalilaista kanaa Kampissa sisään ja pyöräilin festaripaikalle. Ensimmäisenä tempaisin Olarin DIPAa, Not for Jokinen, ei siis tarkoitettu perusihmisille. En tästä nyt erityisemmin loukkaantunut, kun en muistaakseni tunne yhtään Jokista. Seppo Jokisen romaaneja kyllä on tullut luettua ja Krista Kososen poikaystäväkin taitaa olla sitä sukua. Anyway, karkeaa hedelmää, katkeruuskin olemassa, mutta ei tämä lähde lentoon. Asetuin hieman raukeassa tunnelmassa hörhöpöydän turvalliseen huomaan ja sain heti eteen zoigl-pullon jämät. Gänstaller-panimo, mukavan maltainen veto, hieman makeutta, katkeruutta ei löydy.
Seuraavana virolaisen Tankerin Kaksteistkuud DIPA, 8,8%. Aprikoosia trooppisesti, tunkkainen runko, yllättäen liian lämmintäkin, katkeruus jää vajaaksi. Harmittavan huono lopputulos. Plevna yllättäen sekaantunut belgihiivoihin, jonkinlaisena yhteistyösatsauksena (Pori ja Seinäjoki kai olivat varsin statistisessa roolissa) syntyi Mount Evans Saison, 6%, liian kylmää, selvää belgihiivaa. Aika simppeli, ei happamuutta, ei mausteita, hedelmäisyys hallitsee.
Stonen tiskillä Arrogant Bastard Bourbon Barrel Aged, 7,9%. Pehmeää vaniljaa vanhassa huipputuotteessa. Pähkinää, mallasta, hedelmää, katkeruutta, tässä on jälleen hyvä tasapaino. Tsekkiläinen kokeilu, Raven DIPA, 9%. Maltainen, ei hedelmää, eikä juuri katkeroakaan. Omituisen ohut, tsekit ovat aika ymmällä amerikkalaisten hallitsemassa modernissa olutmaailmassa. Urquell onnistuu vanhasta muistista, mutta pintahiivan kanssa on opettelemista.
Bryggeri Helsingin Sofia oli hieno tapaus viime syksynä, mutta rommikypsytetty versio on puhdasta skeidaa. Paha pettymys, hyvin makeaa siirappista kamaa, ottanut rommia yllättävän reippaasti. Stonen Americano Stoutissa oli maitohappoa, puhdasta paahdetta. Harmoninen tasapaino, katkeroakin takapotkussa. Tämä panimo ei päästä kuraa ulos. Aivan lopuksi pieni otos saksalaisen Hofmannin IPAsta, aika marjaisen karvasta, ei sitrusta, ei katkeroa. Sinänsä puhdas olut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti