sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Jim Jarmusch: The Limits of Control

Musta ilmeetön mies lentää Pariisista Madridiin, istuu kahviloiden terasseilla ja baareissa, käy Reina Sofian taidemuseossa, ajaa luotijunalla Atochasta Sevillan Santa Justaan, jatkaa samaan malliin. Jarmuschin vuonna 2009 valmistunut rikostyylittely ennakoi lähes ällistyttävästi omaa matkaani Madridiin ja Sevillaan, jonka toteutin syyskuussa 2013. En ollut nähnyt tätä elokuvaa ennen reissua, en ainakaan tietoisesti.

Jarmuschin elokuvassa on äärimmäisen hidas rytmi, joka horjuu hypnoottisen ja tylsän välillä. Jarmusch silti onnistuu tässä kohtuudella. Miljööt ovat siis ainakin itselleni äärimmäisen kiehtovia, ihmisiä on suhteellisen harvassa, kuvattu varmaankin talvella. Kirveellä veistetty Isaach de Bankolé on kohtuullisen hyvä valinta vähäpuheisen hitmanin päärooliin, vaikka moniulotteisempaa hahmotusta välillä kaipaa. Puhetta on siis vähän Melvillen tyyliin ja se vähäkin usein filosofista arvoituksellisuutta. Elokuvaviittauksia Jarmuschilla on tietysti koko ajan Point Blank -tuotantoyhtiöstä alkaen, suoraan puhutaan Hitchcockin Suspicionista, Wellesin The Lady from Shanghaista ja Aki Kaurismäen Boheemielämäästä. Ilman vaatteita viihtyvä Paz de la Huerta ja valkoisiin sonnustautunut Tilda Swinton tuovat eroottista värähtelyä lakonisen miehen taipaleeseen. Toistuvat rituaalit kahden espressokupin, tulitikkuaskin ja paperin nielemisen muodossa sparraavat vakoilugenren kanssa, mutta loppumaton toisto kuluttaa efektin loppuun. Loppupuolella homma lässähtää muutenkin pahasti, kun Sevillasta siirrytään pieneen vuoristokylään. MIelenkiintoista kamaa, Jarmuschin epätasaisen myöhäistuotannon parempaa tasoa.

Ei kommentteja: