Olen höylännyt tämän Melvillen elokuvan VHS-nauhoitteen puhki ja en ole aivan varma, olenko nähnyt tätä aiemmin teatterissa. Nyt kuitenkin Orionissa näin kopion ja voin verrata kokemusta 2009 kirjoittamaani blogikirjoitukseen. Kovin paljoa ei lisättävää. Kopio ei ollut paras mahdollinen, ääni puuttui kokonaan alusta ja pätki sitten lopussakin. Silti elokuvan massiivinen laadukkuus välittyi jälleen kerran. Taitaa olla kestoltaan Melvillen pisin elokuva, mutta mitään tyhjäkäyntiä ei synny. Paul Meurissen koomiset repliikit ehkä hieman nousevat esiin, mutta eihän Melvilleltä muutenkaan huumoria puutu, ironia ehkä jää usein huomioimatta. Väkivalta on ehkä brutaaleinta Melvillen tuotannossa. Shakesperiaanista loppua nyt aavistuksen pehmennetään, viimeisimmissä teoksissaan Melville ei enää sitä viitsinyt liimata päälle. Se ei tätä elokuvaa heikennä, edelleenkin on vaikea päättää, mikä Melvillen kuudesta parhaasta elokuvasta on kaikkein paras. Viimeksi nähdyin tuntuu aina parhaalta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti