Kävelin vastatuulessa ja tihkusateessa neljä kilometriä Vallilasta Orioniin ja mietin Teemu Hirvilammen esikoiskokoelmaa Niille jotka dallaa sateessa. En ymmärrä runouden päälle, joten en ole sitä lukenut, mutta nimi on hieno.
Näin tämän Truffaut'n komedian joskus 1980-luvun alkupuolella ja lopullisesti siinä vaiheessa aloin pitää Truffaut'ta toisen luokan tekijänä. Truffaut oli tunnetusti naisten säärien suuri ihailija ja päätti sitten tehdä kokonaisen elokuvan aiheesta. Nimiosaa näyttelevä Charles Denner on selvästi Truffaut'n omakuva. Nyt nähtynä elokuva on kevyesti hilpeä, mutta ei varsinaisesti hauska. Ylipitkä tarina pyörittää samaa teemaa aina uudestaan. Pienet tummemmat sävyt tuntuvat heti kiinnostavimmilta ja niiden parissahan Truffaut tekikin kestävintä jälkeä. Tämän 1977 valmistuneen teoksen jälkeen Truffaut teki toinen toistaan vaisumpia elokuvia ennen kuin teki sitten hämmästyttävän comebackin parhaaseen vireeseensä Vivement dimanche! -leffalla. Se jäi sitten traagisesti uran viimeiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti