keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Max Sjöblom: Ruotsalaisvaikutus vapaussodassa


Suomen Sotahistoriallisen Seuran kevätkauden päätösseminaarissa käsiteltiin vuoden 1918 sotaa. Itse pääsin kuuntelemaan vain ensimmäistä esitystä, jossa väitöstilaisuuteen valmistautuva evp-eversti Sjöblom esitteli ruotsalaisten osuutta Suomen dramattisissa tapahtumissa 1918. Täytyy sanoa, että tämän seuran toiminta on ollut viime aikoina raskas pettymys. Täytyy harkita luopumista jatkossa. Tämäkin esitys oli todella kuiva, puiseva ja mielenkiinnoton. Menetin uskoni heti alussa, kun Sjöblom esitti ensimmäisen maailmansodan tilanteesta kartan, jossa Portugali oli merkitty keskusvaltioihin kuuluvaksi. Suomessa valkoisten puolella sotaan osallistui noin 1000 ruotsalaista, joilla oli merkittäviä asemia mm. Mannerheimin esikunnassa. Hyvin koulutetuilla ruotsalaisilla oli käyttöä upseereina, mutta varsin epäselväksi jäi mm. ruotsalaisten todellinen panos esimerkiksi Tampereen taisteluissa. Sjöblom luetteli käytännössä jokaisen ruotsalaisen hevoskuskinkin, mutta kokonaiskuva jäi hahmottumatta.

Vocation Pride & Joy

After-cinema -oluena APAa Yorkshiresta, 5,2%. Samea, hyvä vaahto. Kirpeää hedelmää, hieman kalkkia. Kuiva pitkä jälkimaku, mutta ei voimakkaan katkera. Ihan ok-tavaraa, tosin kovasti liikaa hiilihappoa. Kallistakin tietysti, 9,60€. 40 cl. Angleterre, 17.4.2018.

Elio Petri: La decima vittima

Orionin Elio Petri -sarja eteni varsin merkilliseen tapaukseen vuoelta 1965. Tämä muuttaa aika lailla kokonaiskäsitystä Petrin tuotantoon. Kyseessä on svengaavan 60-luvun poptaiteen hengessä toteutettu eroottiskomediallinen scifi, ennakoi vaikkapa Joseph Loseyn Modesty Blaisea tai Roger Vadimin Barbarellaa. Bond-tyttö Ursula Andress esittää tappajaa ja Marcello Mastroianni uhria dystooppisessa pelissä, jossa osallistujien on selvittävä 10 kierrosta hengissä, rooleina vuorotellen tappaja ja uhri. Voittajalle luvassa miljoona taalaa. Sijoittuu 2000-luvun Roomaan, joka kyllä vaikuttaa varsin 60-lukulaiselta. Taustalla Robert Sheckleyn novelli The Seventh Victim, jolla ei yhteyttä Val Lewtonin 40-luvun kauhuleffaan. Tonino Guerran ja kumppanien sovitus on varmaan suhteellisen vapaa, varsinkin loppupuolella jännitys löystyy ja tyypillistä kapitalismikritiikkiä kohoaa esiin. Jännite muutenkin löystyy, mutta varsin viihdyttävä pläjäys on kyseessä. Andress on tietysti vakuuttava amatsoni ja Howard Hawksin Hatari!n ikimuistettava Elsa Martinelli säväyttää pienemmässä roolissa. Ei taatusti kuitenkaan Petrin parhaita saavutuksia.

Cascade Bourbonic Plague

Sorin hanassa taas harvinaisuutta Portlandista, bourbon- ja viinitynnyreissä kypsytetty villieili, 12%. Talo tarjoili oluen vesipullon kanssa. Hyvin tumma, tuoksu hapan ja tamminen. Aika pehmeä maku, tynnyrikypsytys tuntuu, täyteläistä marjaisuutta taustalla. Intensiivistä portviinityylistä fiilistä. Aika hyvää on. Sori, 17.4.2018.

Cervisiam Jungle Juice IPA

Voimakkasti sitrustuoksua oslolaisessa NEDIPAssa, vakuuttavilla numeroilla 8,5% ja 100 IBU varustettu tuote. Samea, mutta ei piimätasoa. Mausteinen kirpeä suutuntuma, trooppista hedelmää. Monimuotoinen hedelmäinen olut, ei tässäkään tarpeeksi katkeruutta, mutta varsin miellyttävä. Amundsenilla pantu, Nelson Sauvin pääroolissa, josta varmaan mausteisuus irtoaa. Muita humalia Chinook, Galaxy, Mosaic, Centennial. Sori, 17.4.2018.

Sori Gracious IPA

Uutta tuotantoa Tallinnasta, hunajalla höystetty Mosaic-IPA, 7,7%, 42 IBU. Makeahan tämä väistämättä on. Herukkaa vahvasti, kuivempi perätila, mutta ei katkeroa erityisemmin. Puhdaspiirteinen, mutta ei odotetusti kohonnut minun suosikiksi. Sori, 17.4.2018.

maanantai 16. huhtikuuta 2018

Flying Dutchman Witching Bitching Funny Bunny Spring Ale


Paneman avauduttua Kurvin William K on jäänyt aika vähälle huomiolle. Oluiden vaihtuvuus sinänsä viihtyisässä baarissa on tuntunut hidastuneen totaalisti. Päätin nyt lopulta ponnahtaa paikalle ja taas oli melko vaikea löytää mielenkiintoista kokeiltavaa. Dutchmanin kevätolut sellaiseksi päätyi, 5,3%. Perushedelmäisyyttä melko karkeasti, hieman karamellia, hartsia, kevyesti katkeroa. Hieman hämmentyneenä luin jälkeenpäin netistä, että tässä on belgihiivaa, korianteria ja appelsiininkuoria. Siis wit? En semmoista huomannut. Hyvin tyypillinen vantaalaismustalaisvalmistajan tuote, ei makrokuraa, hieman makua löytyy, ei suuria ongelmia. Mutta ei mitään sen enempää. Pitkillä lapsekkailla nimillä näköjään saadaan hanapaikkoja ja ilmeisesti riittävästi myyntiä. William K Kurvi, 16.4.2018.

Whiplash Swoon

Nyt sitten pirtelönnäköistä olutta Irlannista, Whiplash aloittanut mustalaispanimona ja ehkä jatkaakin, nettisivujen perusteella tuotanto pyörii pääasiassa County Wicklow'n Kilcoolessa sijaitsevassa mystisessä Larkin's Brewingissa, jonka omia oluita ei taida esim. Ratebeerista löytyä. Näin perjantaina Helsinki Beer Festivalissa Whiplashin oluita Pienen tiskillä, mutta en loppujen lopuksi ehtinyt siellä maistelemaan. DIPA, 8%, Vic Secret ja Chinook. Chinook on aika persoonallinen valinta modernissa kamassa ja melkoisen kirpakka ote onkin, ei pihkaiseen asti, mutta ei tästä mitään ananasta tai melonia irtoa. Jotain mangoisuutta kuitenkin, joka kääntyy nopeasti kuivemmaksi ja rapeammaksi. Onpas raikasta ja puhdasta tämäkin, lievä katkeruus, hyvin miellyttävää. Panema, 16.4.2018.

Mallassepät NEIPA #2

Siirryin Vallilasta Fleminginkadun kanjonia pitkin Kallion kirjastoon, mutta paluumatkalla päätin seikkailla Torkkelinmäellä. Paikka on yksi hankalimmin navigoitavia urbaaneja ympäristöjä, joissa olen elämäni aikana käynyt. Ruutukaavasta ei ole täällä mitään tietoa, kadut kiertyy ja kaartuu joka suuntaan ja varsinkin korkeussuunnassa. Tavoitteena oli päästä Harjutorin kautta Panemaan, mutta taas ajauduin melkein Hämeentielle ja Sörnäisiin. Onneksi etäisyydet niin lyhyitä, että harhailu pysyi viihdyttävänä. Mäenharjalla ei muuten ole craft-baareja tai panimoja, vaikka miljöö olisi mitä soveliain. Pengerpuiston kuuluisalle huumekauppa-alueelle saisi hienon terassinkin. Pudottauduttuani (aika mielenkiintoinen sijamuoto, Etelä-Pohjanmaalla esim. Jalasjärvellä purottauruttuani? Dresdenhän on siellä tunnetusti Reesren.) Helsinginkadun kuhisevaan laaksoon Panemaan tiskillä patsasteli taas Ari Nyfors, kuinkas muutenkaan. Sosiaalinen tilanne rajoitti muistiinpanoja oluista, mutta mitäpä siitä.
 
Turun seudulta NEIPAa, taitaa olla peräti Naantalista. Googletuksella selvisi, että tässä yhteydessä NEIPA tarkoittaakin Naantali Epic India Pale Alea, 6,7%, 60 IBU. Ensituntuma panimoon, sameaa, mutta ei pirtelötasoa. Hyvin hedelmäistä, mehuisuutta on, mukava matala hiilihappotaso. Raikasta, tuoretta ja puhdasta, kevyt katkeruuskin. Erittäin lupaavaa kaikin puolin, ei vähäisintäkään horjahdusta havaittavissa. Panema, 16.4.2018.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Alan Furst: A Hero in France

Furstin viimeisin romaani vuodelta 2016 jatkaa hänen tuttua tyyliään. A Hero in France käsittelee Ranskan vastarintaliikkeen alkuvaiheita 1941 maaliskuusta heinäkuuhun. Furstin tapaan juoni on episodimainen ja henkilöhahmot ohuita, se sopii romanttiseen vakoiluromaaniin paremmin kuin muihin tyylilajeihin. Se on ehkä jopa harkittua, maanalaisessa toiminnassa ja muussa vakoilussa pelurit eivät tunne kokonaisuutta tai partnereidensa varsinaista henkilöllisyyttä, taustoista puhumattakaan. Furst liikkui aiemmin ympäri Eurooppaa romaaneissaan, mutta myöhäisurallaan hän on keskittynyt  Ranskaan ja varsinkin Pariisiin. Se on ehkä viisas valinta, vaikka romaanit kertaavat samoja kuvioita turhan paljon. Furstin vahvuus on miljöön luonti. Hotellit, kahvilat, yökerhot, junat, ratapihat, autot ja yölliset tiet ovat melkein tärkeämpiä kuin henkilöt. Tämä romaani ei ole Furstin parhaita, mutta juuri nuo vahvuudet leimaavat tätäkin tarinaa. Teksti soljuu vaivattomasti viimeistä piirtoa myöten viilattuna. Erittäin miellyttävää luettavaa kaikin puolin.

lauantai 14. huhtikuuta 2018

Brew By Numbers 01/04 Saison - Ginger & Grapefruit


Harjun harjanteen huipulle Solmu-baariin, useammassa monitorissa jääkiekko-ottelua, ikävä fiilis. En ole aiemmin sisäistänyt, että tämäkin on sporttibaari. Lontoosta saisonia hanassa, 5%, greippiä ja vähemmän mielenkiintoisesti inkivääriä. Hyvin sitruksinen tuoksu. Raikas hedelmäinen maku, inkivääri ei onneksi kovin pinnalla. Ei tämä tietenkään mikään saison ole, pikemmin wit. Lämmetessä mausteisuus kasvaa, mutta hyvän puolella olut pysyy. Taatusti sellainen kuin tarkoitettu, mutta se tarkoitus ei nyt mielenkiintoinen. Solmu, 14.4.2018.

Brewski Starman DDH DIPA

Etelä-Ruotsista tuplakuivahumaloitua tupla-IPAa, 9%.  Kevyesti samea, ananasta ja hunajamelonia, maku kuivuu nopeasti, jopa kuivattuja hedelmiä. Alkoholi peittyy, olut tuntuu jopa ohuelta. Katkeruutta on kepeästi. Periaatteessa mielenkiintoinen ja puhdas, mutta enemmän makua oli syytä odottaa. Panema, 14.4.2018.

Maistila Erämaan Tietäjä

Luulin juoneeni aiemmin tätä Maistilan ruisolutta, mutta eipä blogista arviota löydy. 5,6%, matalahiilihappoinen, hieman makea. Tyypillinen ruisfiilis, joka ei ole kovin miellyttävä. Kevyet katkerot seuraavat hedelmien takaa. Puhdasta tyylikästä kamaa Maistilan tapaan, mutta tyylisuunta tässä ei kiinnostava. Panema, 14.4.2018.

Cool Head Panema Hell Yes!

Toinen Harjun huippubaarin isäntäpanimon olut, nyt suoraan nimetty baarille. Lager, 4,9%. Hieman yllättäen ei jenkkihumalaa, viljaisen maltainen maku, hieman enemmän hedelmäpastilleja kuin ruohoa. Ei tietenkään hellesin maltaista intensiivisyyttä, mutta kohtuullisen onnistunut kokonaisuus on. Katkeroa tietysti voisi olla enemmän. Panema, 14.4.2018.

Cool Head Haziness

Aurinkoinen päivä Harjussa, mutta suhteellisen kolea tuuli edelleen, katupöly tungeksii joka suunnasta. Panemaan iltapäiväsessioon, Tuusulasta 5,5-prosenttista kamaa, nimen mukaan pitäisi olla sameaa. Sellainen tämä tosiaan on, heikko vaahto. Kuivaa hedelmää, tuoreelta tuntuu, katkeroa kapeasti, mutta yllättävän voimakkaasti. Oikein mukava olut. Panema, 14.4.2018.

Helsinki Beer Festival 2018










Perinteinen kevään olutfestivaali pidetään nyt 20. kerran. Itsekin vedin jo rutiinilla homman läpi. Menin paikalle klo 13 lehdistötilaisuuteen, jatkoin ammattilaistuntien pienten näyteannosten napostelulla ja lopuksi hankin muutaman oluen juotavaksi vanhanaikaisilla korkkipoleteilla. Vanhoja tuttuja oli paljon paikalla, heitä tuli jututettua hörhöpöydässä ja ympäri tehdasta.
 
Lehdistötilaisuudessa Markku Korhonen kertoi tämänkertaisista järjestelyistä, joihin kuului mm. bingo ja kotimaiset cask-oluet. Teemamaana nyt Slovenia, mutta jostain syystä Belgia oli myös voimakkaasti esillä. Tilaisuudessa vientikoordinaattori Werner Spinnoy esitteli oluita ja Belgian suurlähettiläs pörräsi ympäri festivaalia. Oluet olivat samoja, joita oli tarjolla edellispäivänä Belgian suurlähetystössä.  Maistelin nyt Contreras-panimon Valeir Divers -tripeliä, hillitty hedelmäinen vähäkatkeroinen perussetti. Lappeenrannan Tuju-panimon Jukka Mononen esitteli Tujun toimintaa. Selvisi mm. se, että panimon nimi tulee voimakaksikon Tuomaksen ja Jukan nimien alkutavuista. Tuotantotavoite tänä vuonna 50000 litraa, kauppa on vielä virittämättä viranomaisten seinäpsykoosin takia ja humala maksaa maltaita. Tujun export stout maistui nyt vielä paremmalta kuin kaksi kuukautta sitten Alkosta kokeiltuna.
 
Pääsalin puolella jatkoin itäsuomalaisissa merkeissä maistelemalla Savonlinnan Musta Virran Tott DIPAa, joka jäi hieman karkeaksi ja jopa mansikkaiseksi. Tässä kohti päätin jo tsekata yläkerran kotimaiset riilit, mutta homma meni sähläykseksi. Pyysin pienen annoksen Olarin Smash Lemondropia ja tiukkailmeinen Luigi (?) vaati siitä neljä euroa. Kuulemma ns. ammattilaistarjoilu ei koske HBF:n omaa osastoa yläkerrassa, ei ole koskaan koskenut. Minulla ei ollut tässä vaiheessa poletteja eikä käteistä, kortti ei käynyt. Eihän siinä muu auttanut kuin jättää lasi tiskille ja palata lähtöruutuun ulko-oven polettipisteelle, jonne oli jo kerääntynyt mittavasti jonoakin.  Aikaa kului, mutta lopulta pääsin olarilaisen pariin. Pehmeää kamaa, mutta jokin sivumaku löytyi, mansikkaako kurkkii tässäkin. Liian vähän hiilihappoa, ei saisi olla näin flätti. Katkeroa ihan vähän, hyvin erilainen kuin keg-versio. Ostin saman tien annoksen Suomenlinnan Victory Imperial Porterin cask-versiota ja palasin alakerran hörhöpöytään jatkaen sähläämistä. Jostain syystä sain päähäni, että kyseessä on Ruosniemen Vuorineuvoksen riilivariaatio ja jakelin pari näytettäkin siitä olutpaaville ja -kardinaalille. Hieman myöhemmin tajusin virheeni ja pääsin korjaamaan suuremmat reittausvahingot. Mausteinen hauska olut, pehmeyttä, mutta myös runsaasti makeaa vaniljaa.
 
Tujun nerokkaasti nimetty Vermont Ravit on jäänyt minulta kokeilematta, mutta nyt otin tyypit uudesta Tuplalähtö-versiosta, joka on tyyliltään TDHNEDIPA eli triple dry hopped New England Double India pale ale.  9%, Cryo-Ekuanotia, Galaxya ja Mosaicia. Tuoksu sitruksinen, alkoholi ei tunnu, hedelmää on maussakin. En nyt saanut oluesta kunnon otetta, täytyy palata asiaan. Raumalaisen Lindenin Three Amigos NEIPA oli paljon kevyempi, 5,5%, laktoosia mukana. Aika ohut ja kylmä, hedelmää, mutta ei säväyttävän tuoretta. Pikkulinnun tiskillä jututin Timo Jukkaa ja sain vielä hiljaisessa tarjonnassa ollutta Olutpajan Keinuhevosta, joka on Olutpajan ensimmäinen vahvempi olut. 10%, imperial stout, hedelmäinen, pehmeyttä on,  hyvää katkeruuttakin, erittäin tasapainoinen, kuinkas muutenkaan
 
Takatalo & Tompurin Savubockista ehdin kuulla hyviä kommentteja ja päätin kokeilla itsekin. Kevyesti savua tuoksussa, maku hieman karkea, hiilihappoa kovasti, ei oikein kolahtanut. Fat Lizardin Ekualizer DIPAssa 8%. Hyvin appelsiininen, myös meloninen, yllättävän vähäaromaattinen. Alkoholi peittyy, mutta veto ei jatku peräkärryyn asti. Belgihiiva ei ollut erityisen leimallista. Etkon Hocus Focus IPA (6,8%) tuntui taas hieman mansikkaiselta, jo session kolmas sentapainen maku. Kohtuullisen kuiva, mutta ei oikein iskenyt. Kipaisin yläkerrassa tsekkaamassa kolmannen caskin, joka oli Kettu-niminen tuote Olu Bryki Raum -panimolta. Pehmeää, omituinen pähkinäisyys, jotain kastanjan tapaista, ei kovin hauska. Ajauduin uudestaan Etkon tiskille, nyt testiin toinen uusi IPA Pacific Standard Time (6,5%). Pehmeää pähkinäisyyttä, ei kunnolla sitrusta, jopa tunkkainenkin.
 
Monena vuotena on HBF:n teemamaa jäänyt tyystin kokeilematta. Nyt päätin ottaa pari slovenialaista näytettä. Slovenian craft-tarjonta on itselleni vierasta, kävin maassa 2007, mutta silloin siellä oli esillä vain saksalaistyylisiä oluita. Hopsbrew IPAa hanasta, 6%, 60 IBU, panimo on Domžalessa Ljubljanan kupeessa. Kylmää, hedelmää, diasetyyliä, surkeaa. Ei toimi millään tasolla. Olipas pettymys, mutta otin vielä toisen näytteen pullosta. Crazy Duck -panimo tulee Žiristä Ljubljanan länsipuolelta. 1 Hour Crazy IPA, 6,8%. Sameaa ja tummaa, kovin kepeää. Ei raikasta hedelmää tai tiukkaa katkeroa. Jäljellä oli vielä kolme euroa poletteina ja niillä hankin suunraikastusta Bryggeri Helsingin tiskiltä. Uusi HOP 2018 kirkas, meripihkainen, pähkinää, brittityyliä, katkeruutta hyvin. Ei erityisen raikas, mutta ihan ok. Kapasiteetti riitti tänä vuonna tähän asti, kannatti taas käydä bileissä.

perjantai 13. huhtikuuta 2018

Maku Tuomas NEIPA


Orionin leffan jälkeen vielä illan kolmas NEIPA, toinen tuusulalainen, 6,3%. Hyvin tuoretta vastakegitettyä kamaa baarimestarin mukaan. Kohtuullisen samea, tuoksussa sitrusta vahvasti. Maussa myös, sitruksia moniulotteisesti, greippiä lähinnä, appelsiinia, mutta ei tällä kertaa pienempiä makeampia mandariinipohjaisia hedelmiä. Tuoreus ja raikkaus on kyllä kohdallaan, jälkimaun katkeroakin löytyy. En tiedä onko oma makumieltymys siirtynyt tähän suuntaan, mutta kaikki kolme NEIPAa maistuivat tänään mukavilta. Angleterre, 12.4.2018.

Elio Petri: I giorni contati

Kun 1980-luvun alussa perehdyin perusteellisesti elokuvahistoriaan, Elio Petrin nimi pompahteli usein esiin Italian 1960/70-luvun merkittävänä ohjaajana. Petri kuoli varsin nuorena 1983 ja on nyttemmin varmaan suhteellisen tuntematon monille elokuvaharrastajillekin. Itse näin joskus 90-luvun alkupuolella vuoden 1970 poliisielokuvan Indagine su un cittadino al di sopra di ogni sospetto (Epäilyksen yläpuolella), joka kolahti varsin kovaa. Muita Petrin elokuvia ei kuitenkaan ole tullut vastaan, joten Orionin tämänkeväinen Petri-sarja tuntuu erityisen kiinnostavalta. Petrin esikoisleffan L'assassino ensimmäinen esitys meni kuitenkin Mestareiden liigan matsin kanssa päällekkäin ja toinenkin esitys on Helsinki Beer Festivalin aikana, joten se jäänee nytkin katsomatta.
 
Ehdin kuitenkin Petrin Päivät ovat luetut -kakkosleffan esitykseen. Vuodelta 1962, sijoittuu Roomaan nykyaikaan, lehdissä näkyy otsikkoja Titov-kosmonautista. 53-vuotias putkimies näkee raitiovaunussa samanikäisen miehen kuolevan sairauskohtaukseen ja ahdistuu omasta kuolevaisuudestaan. Saman ikäluokan edustajana oli helppo samaistua elokuvan perusasetelmaan. Tämä ei siis ole mikään rikosleffa. Hieman neorealismin perinteiden mukaan nähdään päähenkilön pyrkimykset muuttaa loppuelämänsä suuntaa. Varsin raikasta otetta, hyvää kaupunkileffaa, pysyin hyvin hereillä, vaikka alkuillan ohjelmassa oli rentouttavia aineksia. Ehkä pieni pettymys kuitenkin Epäilyksen yläpuolella -teoksen muistikuviin heijastellen.

Arbor Space Hardware NEIPA

Bristolistakin saapunut NEIPAa, 6,6%, humalina ainakin Ekuanot, Galaxy, Mosaic ja Simcoe. Nyt on selvästi sameaa. Varsin kuohkeaa, kuivaa hedelmää, ei mitään tunkkaisuutta, mutta tuusulalaiseen verrattuna hedelmäisyys on selvästi kevyempää. Ananasta silti löytyy, hyvin hillitty ote, mallasrunko tuntuu taustalla ja katkeruuteen siirrytään kepeän siirtymän kautta. Selvästi laatukamaa kaikin puolin. Baarissa olisi ollut kaksikin kokeilematonta cask-alea, mutta niin on Kainuun pitkän linjan olutharrastajakin hypettöitynyt, että tämmöisiin sijoitusvalinnat kohdistui. Black Door, 12.4.2018.

Cool Head MosaicMosaicMosaic NEIPA

Vielä ennen Orion-leffaa aikaa jäi toiseen baarivierailuun ja Black Door oli sopivasti reitillä. Uutta NEIPAa Tuusulasta, 7%. Oluen nimestä voisi rohkeasti arvailla, että Mosaic-humalaa on kipattu astiaan. Ei varsinaisesti samea, enemmän utuinen. Hyvin herukkainen, hyvin mehuinen, hyvin raikas. Hedelmäisyys on siis erityisen hyvin esillä. Peräkärry ei ole raskas, mutta on kuitenkin kiinnitetty. Nyt on hyvää tavaraa, panimon parhaita. Black Door, 12.4.2018.

Ohrana Muilutus

Aurinkoisessa Etelä-Helsingissä varsin koleaa kierrellessäni lähetystöalueelta Kaartinkaupungin panimobaariin. Muutama uusi olut valmistunut tarjolle edellisen vierailun jälkeen. Muilutus on milk stout, 5,6%. Mustaa ja kylmää. Ei juuri paahteisuutta, hedelmät enemmän esillä. Lievää maitoisuutta ehkä voi kuvitella olueen, mutta kovin säyseältä olut tuntui. Ohrana, 12.4.2018.

Beer & Chocolate Evening @ Belgian Suurlähetystö Helsingissä








Viime syksynä pääsin Belgian suurlähetystön bileisiin, jossa esiteltiin pienoismessujen tapaan kotimaisia ja belgialaisia oluita. Nyt järjestettiin vastaava tilaisuus, jossa fokuksessa belgialaiset suklaat sikäläisten oluiden ohella. Lähestyin Kaivopuiston residenssiä hieman tunnustellen, sillä en ollut saanut ilmoittautumiselleni mitään vahvistusta. Eihän aulasta minun nimilappua löytynytkään, mutta virkailija kertoi prosessissa olleen vikaa ja kehotti kirjoittamaan nimen tyhjään lappuun. Ei muuta kuin portaat ylös varsinaiseen juhlasaliin ja portaiden päässä suurlähettiläs Carl Peeters olikin jo käsi ojossa.

Tuttu konsepti, pieniä ständejä kaksiosaisessa tilassa. Paikalla mielenkiintoinen sekoitus diplomaatteja, kansanedustajia, toimittajia ja oluthörhöjä. Esittelijöinä belgioluiden suomalaisia maahantuojia ja joidenkin panimoiden edustajia. Ei istumapaikkoja, joten väkisin joutui sosiaalisiin tilanteisiin koko ajan. Hieno homma, mutta mitään muistiinpanoja ei käytännössä oluista tullut kirjoitettua. Jäi hieman epäselväksi maistellut oluetkin. Suomalaispanimoita ei siis paikalla, mutta omituisena poikkeuksena yhdessä nurkassa teeskentelypanimo Alberga.
 
Sain ensimmäisenä lasiin Fagnesin tripeliä Valloniasta läheltä Chimayta ennen kuin Ultimatorin Ingrid houkutteli maistelemaan Westmallen omaa suklaata Westmallen tripelin kanssa. Tämä olikin mainio yhdistelmä ja suklaakin illan parhaita. Nappailin siis suklaita sieltä täältä, mutta en niitä maallikkona lähde ruotimaan. Seuraavaksi maistelin tuntemattoman Bryggja-mustalaispanimo Extra Hops Tripeliä, ihan näppärä, ja ajattelinkin vetää koko tilaisuuten tripel-linjalla. Suunnitelma kariutui heti seuraavalla tiskillä, josta mukaan lähti toisen mustalaisen Bossuwén I Pit's IPAa, se ei erityisemmin säväyttänyt. Tutumman Haachtin Super 8 IPA ei kovin superlatiivista sekään, meripihkainen annos oli varsin suuri ja sitä siemaillessa kului suurin osa tilaisuuden ajasta. Lopuksi vielä tsekkasin Castalia-valmistajan quadrupelia (nimi ehkä Urania Daughter of Zeus), joka olikin mukavan pehmeää. Tilaisuudessa tällä kertaa ei mitään puheita tai suurempia musiikkiesityksiä, akustinen kitaristi vain näppäili kevyttä taustarytmiä. En tuntenut olevani aivan keskeisimmällä mukavuusalueellani tällaisessa miljöössä, mutta hyvin viihdyin.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Manchester City - Liverpool 1-2

Englannin mestariksi käytännössä jo pelannut Manchester City joutui taas vaikeuksiin Mestareiden liigassa. 3-0 -tappio Liverpoolissa oli erittäin paha tulos, mutta ei vielä mahdoton kiinniotettavaksi. Onnistunut alku isänniltä, jo toisella minuutilla Liverpoolin puolustus aukesi varsin yksinkertaisella kuviolla, Liverpoolin pelaajat näyttivät lopettavan pelaamisen ja Gabriel Jesus viimeisteli häkityksen. City hallitsi ensimmäistä jaksoa suvereenisti, käytännössä pitkiä painostusjaksoja ja tilanteitakin syntyi. 41. minuutilla Bernardo Silva täräytti tolppaan ja minuuttia myöhemmin Leroy Sane teki maalin, jonka tuomaristo kuitenkin hylkäsi paitsiona. Paitsio se ei kuitenkaan ollut, koska pallo kimposi ex-Leeds-peluri Milneristä Sanelle. Videotarkistus ei ole vielä tässä kilpailussa käytössä, mutta nyt sitä olisi tarvittu. Linjatuomari ei ehkä pystynyt Milner-kosketukseen keskittymään, mutta maalituomarilla oli paljon parempi näkyvyys. Tuntuu, että näistä maalituomareista ei ole ollut mitään etua näkemissäni peleissä. Guardiola kiukutteli tilanteen jälkipuinneissa itsensä katsomoon toiselle jaksolle.
 
Jos City olisi päässyt 2-0- tai jopa 3-0 -tilanteessa toiselle jaksolle, siitä olisi taatusti tullut toisenlainen. Nyt tuomarivirheen takia City joutui yrittämään nopeasti lisää maaleja ja se odotetusti kostautui. Vastahyökkäyksestä syntyi 56. minuutilla Cityn maalille mittava sähläys, josta egyptiläissensaatio Salah rankaisi. Ottelun jännitteestä purkautui ilmat kertalaakilla, City olisi tarvinnut neljä maalia lisää. Se oli aivan liikaa, usko loppui ja loppuaika pelkkä muodollisuus. Firmino viimeisteli vielä 77. minuutilla Liverpoolille kosmeettisen voittomaalin Otamendin karkeasta virheestä. Jälkikäteen ajatellen Yle valitsi esitykseen väärän matsin, koska samaan aikaan toisaalla Roma käänsi sensaatiomaisesti 1-4 -tappionsa kirkkaaksi voitoksi Barcelonasta.

Rodenbach Caractère Rouge

Oulun Oluthuone Leskinen on lisäämässä hanalukumääränsä numeroon 36 alkuviikon remontilla. Remontin ajaksi henkilökunta oli lähtenyt virkistäytymään Helsingin hulinaan ja pääsin maakunnan tytöille ja pojille paikallisoppaaksi Harjun alueen baareihin. Startti luonnollisesti Panemasta, jonne Jenni, Marita, Jouni, Matti ja Mikko saapuivatkin. Reissulla oli mukana myös kuudes henkilö, mutta hän oli jossain vaiheessa tippunut vauhdista. Sosiaalisessa tilanteessa ei tullut Panemassa uutuuksia juotua, mutta vieraat saivat tuntumaa pääkaupungin kuumimpaan craft-temppeliin.

Siirryimme vielä Harjun laelle vanhaan kunnon Haukeen, jossa pääsin osalliseksi Robenbachin pulloon, jota en muista ennen juoneenikaan. 7%, kirsikkaa, vadelmaa ja karpaloa. Varsin hapanta ja marjaista, intensiivisesti. Erittäin hyvää, marjaisuus korostuu. Selvästi parempaa kuin Alexander viime aikoina, mutta ehkä ei kuitenkaan pärjää Kulminatorin kellarista juodulle Grand Crun kahdeksanvuotiaalle. Kiitokset Sarkkisen Mikolle ja edustamalleen yritykselle tarjoilusta. Hilpeä Hauki, 10.4.2018.

Stallhagen Summery Helles Pils

Poikkesin Harjusta rajan toiselle puoleen Kallioon after work -oluelle. Stallhagenin NEIPAsta olen kuullut niin tyrmäävää kritiikkiä, että päätin skipata sen nytkin. Tarjolla toistakin kokeilematonta tuotetta Ahvenanmaalta. Paikkakunnan nimi tuntuu omituisen vanhahtavalta, eikö olisi jo aika muuttaa se Ahvenenmaaksi? Mistähän nimi johtuu, eihän ahven maalla viihdy. Suomenkielinen nimi ei ehkä alkuasukkaita kiinnosta, mutta eipä Åland-nimessäkään hurraamista ole. Ei taida saaristossa kovin mahtavia jokia olla. Kannattaisi ottaa oppia no-nonsense-lahtelaisilta, jotka ovat nerokkaasti nimenneet järvensä Vesijärveksi.

Mutta siis ahvenseudulta kesäistä Helles Pilsiä ja myös oluen nimi herättää kysymyksiä. Onko kyseessä helles vai pils? Kyseessähän on hieman sama kuin olut nimettäisiin IPA APAksi. Ehkä saaristolaiset ovat ajatelleet korostavansa pilsinsä vaaleutta hell-adjektiivilla? Ei sekään oikein avaudu, kun kaikki pilsit ovat vaaleita. Pelkäsin kyllä, että olut ei ole kumpaakaan ja oikeassa olin. Kovasti poreilevaa juomaa, kevyesti maltainen, ei juuri muuta makua, ei varsinkaan katkeruutta. Cella, 10.4.2018.

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Cervisiam S’Morbidly Obese

Cervisiam on kovamaineinen käkipanija Oslosta, se alkaa selvästi lähestyä naapurimaiden vertaistoimijoidensa Mikkellerin ja Omnipollon statusta. Tammikuisella Oslon reissullani kävin firman baarissa Oculuksessa, mutta tiivistahtisella keikalla ehdin juoda siellä vain yhtä olutta. Panemaan on tulossa ensi viikon lopulla mittava Cervisiam tap takeover, joten siihen verryttelynä kokeilin ylipainoista stoutia, jossa ehkä voileipäkeksejä, vaahtokarkkeja ja kaakaomuruja. 10%, hyvin vaniljainen tuoksu kevätflunssaiseenkin nenään. Makeaa vaniljaa, vaaleaa suklaata, pehmeää, matalahiilihappoisuus. Ei täysin epämiellyttävää, vaikka näin makeaa. Panema, 9.4.2018.

De Molen Hamer & Sikkel

Hollannin pitkäikäisen craft-panimon tuotantoa Harjussa kevään saavuttua Helsinginkadulle. Kuten on helppo englannin perusteella arvata, Hamer & Sikkel tarkoittaa Vasara & Sirppiä. Neuvostoliiton painajaismaisen diktatuurin symbolin käyttö ei edelleenkään tunnu herättävän samanlaisia intohimoja kuin vaikkapa lyhytikäisemmän Kolmannen valtakunnan hakaristi. Esimerkiksi Latviassa ja Liettuassa sirppi ja vasara -symbolin käyttö on kuitenkin rikos. Mitään perusteluja oluen nimelle en netistä löytänyt. Kyseessä on porter, 5,2%. Hyvin pehmeää, kahvia, kuivaa, kuivattuja hedelmiä, lievästi maitoisuutta, lievää häiritsevää kitkeryyttä ennen lopun hienoista miellyttävämpää katkeruutta. Panema, 9.4.2018.

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Mallaskoski Borg PiNeipasdottir

Omalaatuinen oluen nimi, mutta New England IPAanhan siinä viitataan ja dottir suuntaa kohti Islantia. Yhteistyö sikäläisen Borg-panimon kanssa, 5,6%. Keskiruskea, samea ulkonäkö. Hyvin kylmää, hedelmää, pihkaa, hartsia. Ei erityisemmin katkeroa. Kovin kepeäksi tämä jää suositussa nykytyylissä ja kokonaisuus ei kunnolla vakuuta. Sinällään ei mitään vikaa tai ongelmaa oluessa. Hilpeä Hauki, 7.4.2018.

Stadin Australian Double IPA

Pudottauduin pitkästä aikaa Sörnäisistä Suvilahteen, kovasti jengiä panimobaarissa. Todennäköisesti australialaisilla humalilla ryyditetty tupla-IPA hanassa, 7,5%. Kirkas kultainen olut, hyvin aromaattinen, trooppista hedelmää. Maku persikkainen, kuivahko, hieman jopa alkoholisuus tuntuu puskevan, pehmeä, kohtuullisesti katkera. Puhdasta kamaa panimon tyyliin, mutta jokin wow-efekti tuntuu edelleen puuttuvan. Stadin Panimobaari, 7.4.2018.

Lervig Liquid Sex Robot

Stavangerista DDH NEIPA, 7,9%, vehnää, kauraa, Citra, Mosaic, Azacca, Ekuanot. Hieman mausteinen, täysin sama ulkonäkö kuin edellisessä oluessa. Pehmeämpää hedelmää, ananasta, kuivaa, lievä katkeruus. Ehkä ei niin raikas kuin Beerbliotekin olut. Panema, 7.4.2018.

Beerbliotek Cervisiam Not Guilty The Juice IPA

Kiipeäminen takaisin Kallioon ja Paneman hanojen ääreen. Göteborgista oslolaisyhteistyönä mehu-IPAa, 7,5%. Samea, mehuinen, hieman katkera. Hyvin raikas, kirpeää hedelmää. modernin tyylin valioyksilö. Ei kuitenkaan erityisen hyvä olut, maltaisuutta ja katkeruutta saisi olla reilummin. Panema, 7.4.2018.

Olari Dibs on the Cacao Nibs

Kolmas uutuus otaniemeläispanimolta, peräti 11% imperial stoutissa. Kaakaota, maitohappoa, paahdetta, vaniljaa. Kuivahkoa, ihan ryhdikäs, joskin hieman anonyymi puhdaspiirteinen vahva stout.  Sori, 7.4.2018.

Olari Smash Lemondrop

Olarin Smash-sarjaa, siis single malt and single hop, sinkkuhumalana siis amerikkalainen Cascade-äpärä Lemodrop, 5,9% 32 IBU. Kirkas olut, kirpeämpää hedelmää, ei katkeroa. Yrttejä, herukkaa, aika erikoinen humala. Puhdas kokonaisuus, mutta vaisuhko, enemmän makua toivoisi. Sori, 7.4.2018.