perjantai 13. huhtikuuta 2018

Beer & Chocolate Evening @ Belgian Suurlähetystö Helsingissä








Viime syksynä pääsin Belgian suurlähetystön bileisiin, jossa esiteltiin pienoismessujen tapaan kotimaisia ja belgialaisia oluita. Nyt järjestettiin vastaava tilaisuus, jossa fokuksessa belgialaiset suklaat sikäläisten oluiden ohella. Lähestyin Kaivopuiston residenssiä hieman tunnustellen, sillä en ollut saanut ilmoittautumiselleni mitään vahvistusta. Eihän aulasta minun nimilappua löytynytkään, mutta virkailija kertoi prosessissa olleen vikaa ja kehotti kirjoittamaan nimen tyhjään lappuun. Ei muuta kuin portaat ylös varsinaiseen juhlasaliin ja portaiden päässä suurlähettiläs Carl Peeters olikin jo käsi ojossa.

Tuttu konsepti, pieniä ständejä kaksiosaisessa tilassa. Paikalla mielenkiintoinen sekoitus diplomaatteja, kansanedustajia, toimittajia ja oluthörhöjä. Esittelijöinä belgioluiden suomalaisia maahantuojia ja joidenkin panimoiden edustajia. Ei istumapaikkoja, joten väkisin joutui sosiaalisiin tilanteisiin koko ajan. Hieno homma, mutta mitään muistiinpanoja ei käytännössä oluista tullut kirjoitettua. Jäi hieman epäselväksi maistellut oluetkin. Suomalaispanimoita ei siis paikalla, mutta omituisena poikkeuksena yhdessä nurkassa teeskentelypanimo Alberga.
 
Sain ensimmäisenä lasiin Fagnesin tripeliä Valloniasta läheltä Chimayta ennen kuin Ultimatorin Ingrid houkutteli maistelemaan Westmallen omaa suklaata Westmallen tripelin kanssa. Tämä olikin mainio yhdistelmä ja suklaakin illan parhaita. Nappailin siis suklaita sieltä täältä, mutta en niitä maallikkona lähde ruotimaan. Seuraavaksi maistelin tuntemattoman Bryggja-mustalaispanimo Extra Hops Tripeliä, ihan näppärä, ja ajattelinkin vetää koko tilaisuuten tripel-linjalla. Suunnitelma kariutui heti seuraavalla tiskillä, josta mukaan lähti toisen mustalaisen Bossuwén I Pit's IPAa, se ei erityisemmin säväyttänyt. Tutumman Haachtin Super 8 IPA ei kovin superlatiivista sekään, meripihkainen annos oli varsin suuri ja sitä siemaillessa kului suurin osa tilaisuuden ajasta. Lopuksi vielä tsekkasin Castalia-valmistajan quadrupelia (nimi ehkä Urania Daughter of Zeus), joka olikin mukavan pehmeää. Tilaisuudessa tällä kertaa ei mitään puheita tai suurempia musiikkiesityksiä, akustinen kitaristi vain näppäili kevyttä taustarytmiä. En tuntenut olevani aivan keskeisimmällä mukavuusalueellani tällaisessa miljöössä, mutta hyvin viihdyin.

1 kommentti:

Ilkka Sysila kirjoitti...

Craft-skenemme attribuutisto senkun kehittyy; paskantamo saanut rinnalleen teeskentelypanimon.