Olarin Michigan-humalilla maustetut uutuudet

 Olarin Panimon Chris Hild on kotoisin Michiganista ja hänen yhteyksillään panimo on saanut harvinaisia sikäläisiä humalalajikkeita. Michigan Copper -humalaahan Olari on käyttänyt viimeisen vuoden aikana jo useamman kerran, mutta nyt tarjolle isompi variaatio. Kerralla on tehty neljä eri olutta, jotka julkaistiin megalomaanisesti kaikki kerralla Juovassa. Paikalla oli panimon henkilöstöä, pääkaupunkiseudun olutskenen usual suspectit, haalarinuorisoa ja satunnaisia asiakkaita meininkiä ihmettelemässä. 

Sosiaalinen tilanne oli odotetusti intensiivinen, joten muistiinpanot olivat pikaisia ja pinnallisia. Kaikkia neljää olutta maistelin kuitenkin. Ensimmäisenä What Up Doe?, hieman utuinen pilsner, 5,6 %, sinkkuhumalana Emerald Spire, tätähän maistelin käymistankistakin pari viikkoa aiemmin. Viljaisuutta, ruohoista, kevyt hedelmäisyys. Oikein raikasta, katkeroakin on lähes riittävästi. Seuraavaksi kirkas täysipainoinen Michigan IPA, Olari VS Everybody, 7,2 %, kolme humalaa, Bergamot, Mackinac ja Bitter Gold. Tämäkin tuttu samasta käymistankkisessiosta. Ruskea, täysin kirkas, mäntyinen, pehmeää. Sitrusta ja katkeruutta. Trooppista hedelmääkin seassa, oikein puhdasta.

Setissä kaksi sumukaljaakin. Otin ensiksi hieman epähuomiossa vahvemman Hart Plazan, 7,4 %, humalina Emerald Spiren ohella Gemini. Nimetty Detroitin skeittausaukion mukaan. Heiziä, sitrustuoksua. Mehuisaa, katkeraa, pehmeää, ehkä ei ihan samaa tasoa kuin edelliset. Toinen heizi The Yard sessiokamaa, 6,3 %, nimetty sikäläisen graffitikohteen mukaan. Bergamot ja Mackinac. Sameaa,  trooppista hedelmää. Kuivaa, appelsiinisempi, raikkaampi kuin edellinen. Aika näppäriä nämä heizitkin, mutta kyllä session tähdet olivat pils ja kirkas IPA. Juova, 17.4.2024. 

Protokoll Rockmill She's A River

Berliinin Friedrichshainin ja Gdańskin kiertolaispanimoiden kollaboa red IPA, 6,0 %. Citra, Simcoe ja Cascade, 45 IBU. Kirkasta ja punaruskeaa. Kuohkean vaahdon takaa nousee maltaiset aromit. Hieman leipäisyyttä, hedelmäisyyttä vähemmän, jos nyt juuri ollenkaan. Aromihumalointi tuntuu hävinneen jonnekin, mutta katkeruutta on jonkin verran. Varsin vaisu kokonaisuus, erityisesti huomioiden IPA-termin. Perus- red alena toimisi paremmin, mutta siinäkin pitäisi olla enemmän hedelmää. Selvä pettymys näiltä toimijoilta. Bierhaus Berlin, 16.4.2024.

Left Handed Giant Strange Secrets

Bristolin laatusumuttamon heizejä alkaa näkyä hyvin baareissa. Tuplaheizissä 8,0 % ja Etelämereltä Nelson Sauvin, Motueka, Riwaka ja Galaxy. Hyvin sameaa, keltaista, kuulasta. Pehmeää, appelsiinista, täyteläistä, nektarimaista, kuivaa ja raikasta. Sumukaljaksi hieman epätyypillisesti jälkimakuakin löytyy. Erittäin hyvää. Bierhaus Berlin, 16.4.2024.

Mallaskoski Sommerhopfen Kold IPA

 Seinäjoelta kesäistä humalaolutta saksalaisittain, siihen kai saksankielinen nimi viittaa. Kold on taas tanskaa ja viitannee omituiseen cold IPA -pseudotyyliin, joka on käytännössä india pale lager. 6,4 %, 50 EBU, Amarillo, Citra, Simcoe ja Cascade. Käytössä näköjään kölsch-hiiva, joten tämä onkin jenkkihumaloitu pintahiivaolut, tosin kypsytetty varmaan lager-lämpötilassa. Poikkeuksellisen ruma ulkonäkö, talkkunapuuro tai kuralätäkkö tulee mieleen. Sameaa ja ruskeaa siis. Tuoksu on kohtuullisen raikas, hedelmäisyyttä lähinnä. Maku on hailakka, ohuehko, lievää kirpeyttä, yleistä hedelmäisyyttä, mutta hintelästi. Raikkaus heikkenee maussa loppua kohti, jälkimakua on, mutta se ei ole erityisen katkeraa, enemmän yrttistä mausteisuutta. Hyvin epämääräinen olut, joka ei tunnu puhtaaltakaan. Ei mikään miellyttävä kokemus. Helsinki, Kallion Alko.

Maku Nektari NEIPA

 Tuusulasta täysiveristä NEIPAa, 6,2 %, tosin myös hämmentävä Alkon EBU-mittauslukema 78. Näppärän näköinen usvainen sumuolut, hyvin vaalea. Ananas, meloni ja mango hönkivät esiin lasista. Maussa on samaa mehuisuutta, pehmeitä trooppisia makeahkoja hedelmiä. Pehmeää, mutta voisi olla hieman täyteläisempää vielä. Kärryä ei ole enkä sitä odottanutkaan EBU-luvusta huolimatta. Ostopaikka Helsinki, Kallion Alko.

Hohenthann Bodenkirchener Helles Landbier

 Pitkäripaisessa oli jo kesäisiä oluita tarjolla, vaikka sää on edelleen melko koleaa. Baijerista saapunut todella vaaleaa hellesiä, Hallertaun humalia, 5,0 %, 10 EBU, lähes väritöntä. Luulin ensin Bodenkircheneriä uudeksi panimotuttavuudeksi, mutta pienellä präntätty valmistaja onkin vanha tuttu Hohenthanner Schlossbrauerei, noin 40 kilometriä Bodenkirchenistä pohjoiseen. Ehkä naapurikylän brändi on jossain vaiheessa siirtynyt heille. Tuoksussa on odotetusti maltaisuutta. Maussa on keksisyyttä, viljaisuutta, lievästi heinäistä yrttiä. Hyvä juotavuus, raikasta ja virkistävää ohrajuomaa, eihän usein paljon muuta tarvitakaan. Jälkimakua voisi olla enemmän, mutta lyhyt olematon katkeruus on teollisuusstandardi lagereissakin. Ostopaikka Helsinki, Kallion Alko.

Jean Negulesco: Nobody Lives Forever

 Romanian Craiovassa 1900 syntynyt Ioan Negulescu on merkittäviä noirin kultakauden ohjaajia. Ensi kertaa pääsin nyt netistä näkemään tämän con man -tarinan vuodelta 1946. Aavistuksen himmeä kopio espanjalaisilla teksteillä, mutta hyvin sai selvää. W.R. Burnettin alkuperäiskäsikirjoitus, kirjanakin julkaistu, Burnett on noir-jättiläisiä, High Sierra, This Gun For Hire, The Racket ja The Asphalt Jungle ovat genren suuria klassikkoja. Burnett kirjoitti tämän alunperin Humphrey Bogartille, mutta hanke viivästyi ja Bogart oli kiinni Hawksin The Big Sleepissä. Paikkaamaan tuli John Garfield ja naispääosaan Ann Sheridanin paikalle harvemmin noirissa nähty irlantilainen Geraldine Fitzgerald, joka on ehkä hieman liian hienostunut näihin kuvioihin. Matti Salo ei muutenkaan tykännyt Negulescon tulkinnasta, vaikka kova Garfield-fani olikin. Minusta tämä kulkee ihan mukavasti, voiceover taas kuvien päällä kohtalonomaisesti. Garfieldin ammattihuijari kotiutuu sodasta New Yorkin yökerhoihin, joista siirrytään pikaisesti Los Angelesiin jallittamaan miljönäärileskeä. Arthur Edesonin kuvaus on puhdasta noiria koko ajan, varmaan savuiset baarikohtaukset parasta antia. Lopun satamakohtaus apinoi ehkä liikaa Hawksin To Have And Have Notia. Ehkä yllättävin kohtaus tapahtuu Mission San Juan Capistranossa, joka ennakoi kiinnostavasti Vertigon Mission San Juan Bautistan tyylittelyjä. Walter Brennan on yhtä muistettava kuin aina ennenkin, mutta George Coulouris on turhan kolho päänilkkinä. Kieltämättä juoni etenee turhan ennakoivasti, Burnettin tarinaa on vesitetty. Hyvää noir-tasoa kuitenkin, vaikka ei varsinainen mestariteos.

WeldWerks Extra Extra Juicy Bits

Coloradon Greeleysta vahva NEIPA, 8,6 %, Citra, Mosaic ja El Dorado. Hyvin sameaa. Varsin raikasta sitrusta tuoksussa. Mehuinen maku, ananasta ja satsumaa, pehmeää, alkoholi peittyy täysin. Katkeruus nytkin hyvin hailakkaa. Puhdasta on, tuorettakin. Oikein näppärää. Juova, 14.4.2024.

Tired Uncle Uncle's Pills

Gluteeniton pils Espoon Kerasta, 5,2 %, 40 IBU.  Kirkasta ja kultaista. Maltaisen aromit. Ruohoista, hieman yrttistä makua. Kuiva runko ja tuntuva katkeruus, oikein ryhdikästä. Tämä panimo on suosikkini Keran panimoista, toivottavasti löytää uuden kodin ensi vuonna, kun hallit jyrätään sileäksi. Juova, 14.4.2024.

Revenant Restless

Viides kokeilemani olut kuopiolais-hyvinkääläiseltä kiertolaispanimolta. Tyylisuuntana edelleen vahva NEIPA ja isäntäpanimona tuttuun tapaan Tuju. 8,0 %, Motueka, Citra ja Nelson Sauvin. Sameaa, paksua, keltaista. Ananaksen, limen ja aprikoosin tuoksua. Kirpeähkö maku, mutta viidakon hedelmien säestämää tunnelma on. Melko täyteläinen, mutta ei erityisen pehmeä. Alkoholi peittyy, mutta jälkimakua ei tuttuun tyyliin ole. Ei nyt erityisemmin säväytä, parempaakin Revenant on tällä saralla saanut aikaan. Persoonattomampi ja geneerinen lopputulos. Juova, 14.4.2024.

Sonnisaari Seuralainen

Sateen hieman lievennyttyä spora-siirtymä Kaisaniemeen. Sonnisaari on pannut Oulun Olutseuralle 35-vuotisjuhlaoluen, 1989 tosiaan perustettu tämä yhteisö, johon olen itsekin kuulunut. American wheat, 5,5 %, Sabro, Cascade, Strata, Enigma. Vaaleaa ja sameaa. Trooppishedelmäinen tuoksu. Maussa ei paljoa vehnäestereitä esiinny, neutraali jenkkihiiva onkin käytössä, jonkinlainen kevyt happamuus ehkä tuntuu hedelmien seasta. Rungon ohuus on tietysti esillä myös, ei jälkimakua. Kuiva JS hedelmäinen kesäinen olut. Alun happamuudesta huolimatta varsin raikastakin. Juova, 14.4.2024.

Fat Lizard Fat Lab 75 ESB

Paska ilma Helsingissä laivalta poistuessa. Tarkoitus oli pysähtyä Barley & Baitissa, mutta spora 8 ei ajanutkaan sen edestä. Niinpä jatkoin One Pintiin. Otaniemestä ESB, 5,8 %, 53 IBU. Melko punaista, maussa runsaasti maltaisuutta ja pähkinää. Pähkinäisyys hallitsee selvästi. Ei paljoa hedelmäisyyttä, mutta makua on runsaasti. Katkeruuttakin mainittavasti. Ei muistuta erityisemmin Fuller'sin klassikkoa, mutta oikein maistuvaa muuten. One Pint, 14.4.2024.

Purtse Udukogu

Hell Huntissa vielä iltapalana fish 'n' chips. Purtselta hazy IPA, 7.0 %. 55 IBU, Mosaic, Galaxy, Citra. Erittäin sameaa. Trooppista hedelmäisyyttä runsaasti. Kuohkeaa ja raikasta. Ei katkeruutta. Puhdasta kamaa on, melkeinpä päivän parasta. Kokonaisuutena miellyttävää, varsin yllättävä suoritus tältä panimolta. Pisteet nousee. Tallinna, Hell Hunt, 13.4.2024.

Viljandi Meestepuna, hanaversio

Telliskiven baarit jää nyt ikävästi kokeilematta, mutta yksi päivä on vain yksi päivä. Suuntasin Kohtiin, jossa törmäsin lyhyesti paikalliseen olutaktiiviin FatPhiliin. Päädyin kokeilemaan Viljandin olutta, jota olen kokeillut aiemmin tölkistä. 6,6 %, punaista, melko kirkasta, lievää utua. Maltaista, kevyttä, ohutta. Pitäisi siis olla American IPA, mutta ei hedelmäisyyttä, ei paljon muutakaan. Hyvin mauton, ei toisaalta virheitäkään. Tallinna, Koht, 13.4.2024.

Nuustaku Admiral Porter

Uba Ja Humal ehti jo kuolla kerran, mutta näyttää olevan taas hengissä. Peter Tammenheimon taannoisessa maistelussa oli tarjolla Otepään Nuustakun kehnoa IPAa. Uskaltauduin nyt kokeilemaan panimon porteria. 30 cl maksoi yllättäen vain 1.50€. Siitä päätellen baarilla todennäköisesti ongelmia edelleen. 6,5 %, tummanruskeaa, tuoksussa jotain epämääräistä. Maku on myös outoa, makeaa, koleaa, epämääräistä. Venäjää kuuluu baarissa. Ehkä se selittää ongelmia. Olut on ihan surkeaa. Karamellista, ohutta, vetistä. Tallinna, Uba Ja Humal, 13.4.2024.

Tuletorn Silm Silm

Põhjalan voimahahmo Chris Pilkington irtautui yhtiöstä viime vuonna ja nyt hän on perustanut uuden Tuletorn-panimon Tallinnan Kopliin. Nimi on vanhaa viroa ja tarkoittaa majakkaa, tulitorni, jepjep. Kopli ennestään itselle tuntematon alue. Sen verran kaukana, että siirryin paikalle Boltilla. Oikein tyylikästä seutua matkan varrella, vaikka käsittääkseni siirrytään nyt Tallinnan kovemmille kulmille. Kuulin Peter Tammenheimolta, että paikassa alkaa yksityistilaisuus klo 17, joten nopea siirtymä tarpeen. Pienehkö, mutta korkea taproom panimon kyljessä. Avautui vasta viikkopari sitten, kolme olutta hanassa. Heizissä tuplassa 7,5 %, HBC586 ja Citra. Sameaa on, melkein kuulastakin. Ananaksen tuoksua on. Maussa puhdasta hedelmäisyyttä, trooppisia vivahteita eniten, ei katkeruutta. Mukavasti asiakkaita, paikka käytännössä täynnä klo 15. Tänne ei luulisi turistien eksyvän, mutta ruotsia kuuluu. Tallinna, Tuletorn, 13.4.2024.

Imprint Adopted

Noblessnerin ytimessä valoisa kulmaolutkahvila Brewklyn. Ei hanaoluita, vain tölkkejä. Mutta paljon niitä. En muista Euroopassa nähneeni yhtä paljon jenkkioluita tarjolla, vaikka ei Pien tietysti kovin paljon takana ole. Pennsylvanian Hatfiedistä tupla-IPA, 8,5 %. 12€. Mosaic, Simcoe, Idaho 7, Motueka ja kokeellinen humala numerolla 630. Hyvin sameaa. Trooppishedelmäinen, kuiva, intensiivinen. Hyvin puhdas, bensiiniä on. Ei kyllä jälkimakua. Miellyttävää. Tallinna, Brewklyn, 13.4.2024.