lauantai 2. tammikuuta 2016

Philip Kerr: The Lady From Zagreb

Berliini kesäkuussa 1942, välittömästi Reinhard Heydrichin eliminoinnin jälkeen. Pariskunta soutelee idyllisesti Wannseellä, Kerrin vakiosankari Bernie Gunther ja vastikään Valko-Venäjällä 45 000 juutalaista murhannut Arthur Nebe. Nebe värvää Guntherin puhujaksi Interpolin edeltäjän IPKP:n konferenssiin, joka pidetään parin viikon päästä varsin surrealistisissa oloissa Berliinin Wannseessa, puolisen vuotta paljon kuuluisamman kokouksen jälkeen. Konferenssissa Gunther kohtaa SD-kenraali Walter Schellenbergin, joka esittelee hänelle sveitsiläisiä kollegoja. Kerr kalastelee tässä 2015 ilmestyneessä kymmenennessä Gunther-saagassaan samoilla vesillä, joissa liikkui viime keväänä lukemani ranskalaisteos Schellenbergin Sveitsi-kuvioista. 

Startti on melkoisen hidas tällä kertaa, yksi murha tapahtuu, mutta siihen ei juuri kukaan kiinnitä huomiota. 130 sivun jälkeen Kerr siirtää aikatasoa vuodella eteenpäin kesään 1943, Gunther palaa Katynista edellisen romaanin tapahtumista. Guntherin tielle osuu kohtalokas nainen, UFA:n filmitähti ja Goebbelsin suojatti Dalia Dresner, romaanin nimihenkilö leidi Zagrebista. Gunther (47v) putoaa 20 vuotta nuoremman daamin pauloihin ja pahasti. Goebbels lähettää Guntherin etsimään Dalian isää Kroatiasta ja romaanin sävyt synkkenevät syvästi. Zagrebin ja Banja Lukan kautta Gunther ajautuu katolilaisten sadistipappien johtamaan Ustašan murhaleiri Jasenovaciin, jonka rinnalla Katyn ja Auschwitzkin kalpenevat julmuudessa. Tapahtumat siirtyvät sitten Sveitsiin ennen Casablanca-tyylistä poikkeuksellisen tyylikästä loppuratkaisua. Kurt Waldheim ja Allen Dulles tekevät cameo-roolit. Suppeassa kehystarinassa Gunther pohtii menneisyyttään Ranskan Rivieralla 1956. Varsin vakuuttava suoritus taas Kerriltä, Chandlerin tyyli natsi-Saksaan sijoitettuna toimii taas ilmiömäisesti. Guntherin tarinassa on edelleen aukkoja ja uusi romaani on tänä vuonna luvassa. Gunther komennetaan syksyllä 1943 Viroon Narvan rintamalle, ehkä jatkossa pureudutaan näihin vaiheisiin.

Zürichissä Kerr sortuu pahaan virheeseen. Kerr pistää Baron von (sic!) Mannerheimin asumaan Zürichissä loppukesällä 1943 Suomen tehtyä aselevon, siis yli vuoden etuajassa. Mannerheim oleskeli kyllä Zürichissä kuukauden keväällä 1943, mutta aselevosta ei silloin ollut mitään tietoa. Tämä oli masentava havainto. Edellisessä romaanissa Kerr horjahteli Suomen asetelmassa talvisodan lopussa. Toinen viittaus Suomeen koko sarjassa ja molemmissa siis kirves osui kiveen. Vääjäämättömästi virheitä on siis ollut muiltakin suunnilta, ikävä kyllä.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Loistavaa Arde; hyvä että joku jaksaa lukea tällaista roskaa.