keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Ilkley Spring Oatmeal Pale, cask ale


Toukokuun viimeinen päivä 2017, olutomatuntoiset Pekka Puskan mobilisoimat 15 kansanedustajaa onnistuivat torpedoimaan minimaalisen helpotuksen suomalaisia anakondamaisesti kuristavaan olutlainsäädäntöön. Masentuneena kiersin eduskuntatalon takapuolelta Urhon baariin. Elin elämäni alkuvaiheessa lähes 20 vuotta Kekkoslovakiassa, karua oli, mutta Kekkonen käsittääkseni ymmärsi kyllä oluen päälle. Nyt ovat keskiaikaisen pimeyden voimat kaapanneet vallan. Baarissa hillitön meininki kuin maailmanlopun edellä, olutta on juotava niin kauan kuin sitä on vielä saatavilla. Yorkshiresta keväistä kaurakamaa, 4,0%. Utuinen kultainen ulkoasu, maussa kissanpissaa, hieman mausteista sitrusta, mukava peräkärrykin. Hyvin pehmeässä riilikunnossa, hieman lieventää ahdistusta, mutta vain hieman. Urho, 31.5.2017.

Teuvo Tulio: Sensuela

Olen ollut hillitön Teuvo Tulio -fani 1980-luvulta asti. Sitä ennen en arvostanut vanhaa Suomi-filmiä, se tuntui teennäiseltä ja totaalisen vanhentuneelta. Kun sitten lopulta näin muutaman Tulion huippukauden työn, olin täysin myyty. Täydellisiä mestariteoksia ei ehkä miehen cv:stä löydy, mutta ilmiömäinen lahjakkuus on täysin ainutlaatuista. Tulion ura tyssäsi ikävästi studiosysteemin hiipuessa 1950-luvun lopulla, samaan tapaan kuin monen Hollywood-mestarin. Tulio sai värikkäiden vaiheiden jälkeen valmiiksi 1973 Sensuela-leffan, jota en ole koskaan ennen nähnyt. Muutama tilaisuus on ollut, mutta elokuvan camp-maine on nostanut kynnystä, en ole halunnut tahria Tulio-mielikuvaa myöhäisteoksen mahdollisen epäonnistumisen kautta.

Nyt sitten asetuin katsomaan leikkaamatonta versiota teoksesta. Tekniikka on surkeaa, näyttelijätyö hirveää, tökerö jälkiäänitys ei auta asiaa. Mahtipontinen musiikki korostaa pienen budjetin mainoselokuvamaista fiilistä. Vaikea ymmärtää, miksi rautainen ammattilainen Tulio hyväksyi tällaisen tuloksen, suhteellisuudentaju on täytynyt hämärtyä. Lähtökohdissa on kuitenkin ollut järkeä, prologi sijoittuu mielenkiintoisesti toisen maailmansodan aikaisiin Lapin tapahtumiin saksalaissotilaineen. Jatkotarina on tuttu muunnelma maalaistytön turmeltumisesta syntisessä Helsingissä. Periaatteessa räikeillä väreillä on oma viehätyksensäkin. Eroottiset kohtaukset eivät ole kaikkein vaivaannuttavimpien joukossa. Silti varmaan kaikkien kannalta olisi ollut parasta, jos tämä leffa olisi jäänyt tekemättä. Yksi yksityiskohta sattui silmään. Loppupuolella muuan päähenkilön hyväksikäyttäjistä houkuttelee hänet nöyryyttävään orjatyöhön Saksaan, mitä ilmeisemmin Hampuriin. Mies ajaa kuitenkin Wartburgilla, olisiko kyseessä sittenkin itäsaksalainen hahmo, ehkä Stasin miehiä?

tiistai 30. toukokuuta 2017

Pyynikki American IPA Sessio

Toinen Pyynikin bloggaajanäytepakkauksen ennenkokeilemattomista oluista. Sessio-IPA, kirkas tummahko lähes meripihkainen väri. Suodattamaton olut, mutta ehkä kuljetusvaiheen värikkäät vaiheet ovat kirkastaneet nestettä. Hyvin pihkainen tuoksu, yrttisyyttäkin. Maku on kalkkisen hedelmäinen, hyvin ohut ja lyhyt. Jos peräkärry on Tampereen Tesomassa kytketty, niin matkan varrelle se on jäänyt. Tämä on nyt Suomessa hyvin yleinen oluttyyli ja positiiviseen erottautumiseen tarvittaisiin joko hillittömän raikasta hedelmäaromia tai tuntuvaa katkeruutta, mieluiten tietysti molempia. Tästä puuttuu ne molemmat, joten ei hyvältä vaikuta.

Pyynikki Cloudberry Saison



Postnord-kuljetusfirma ilmoitti Pyynikin näytepaketista maaliskuussa, kun olin Wienissä. Sovittiin toimituksesta seuraavalle viikolle, mutta aikaa vierähti pari kuukautta ennen seuraavaa yhteydenottoa. Viime viikolla paketti sitten löysi perille, mutta pakkauksen ulkokuoresta huomaa, että kaikenlaista on lähetys kokenut. Sisältä löytyi neljä tölkkiä, Pyynikki on saanut tölkityslinjansa täyteen vauhtiin. Tämä neljän eri oluen pakkaus on myynnissäkin Big 4 Sun -nimellä. Ruby Jazz ja Dammer Pils ovat ennestään tuttuja, joten niistä ei sen enempää.

Cloudberry Saison kuulostaa nimenä hienolta ja hyvä on ideakin, lakkaa (tölkissä käytetään hilla-termiä) belgialen sekaan. Tietysti 4,7 % vahvuus laskee ennakko-odotuksia. Vaahtoaa reippaasti, lähes kirkas kaunis lievästi utuinen ulkonäkö. Tuoksusta löytyy belgihiivaa, hunajaisuutta, miksei lakankin aromeja. Maku on voimakkaan hiilihappoinen, makeahko, karamellinen, ja yllättävän katkera. Makeutta ehkä aistin hieman hätäisesti, oikeastaan tämä on kohtuullisen kuiva. Marjaista virettä tässä on, tosin se sekoittuu hieman liikaa hedelmäpastillifiilikseen. Kovat hiilihapot sopivat belgiolueen, muistetaan nyt vaikka Duvel, mutta ehkä tykkäisin tästä enemmän flätimpänä. Lisää juotaessa katkeruus vähenee, ei tämä india saison ole. Lakka ei pääse hallitsemaan liikaa. Noin 6-prosenttisena tämä voisi olla hyvinkin vakuuttava, nyt vetisyys loppupeleissä harmittaa. Lievästi positiivinen yllätys kokonaisuutena.

maanantai 29. toukokuuta 2017

Thornbridge Mango Halcyon

Kitty'sin ikävän olutkokemuksen jälkeen kiipesin Black Dooriin, ei caskia, mutta Plevnan Petolintu ilahduttavasti hanassa. Tämän oluen nautiskelin vapaasti ilman mitään muistiinpanoja tehden, hyvää oli, tuskin oli huonontunut vuoden 2014 superlatiiviseen versioon verrattuna.

Jatkoksi Thornbridgen mango-versio Halcyonista. Olen tykännyt perusversiosta ja ei viimevuotinen belgivariaatiokaan puistatuksia aiheuttanut. Mangossa edelleen samat 7,4%, sameaa, trooppishedelmäinen tuoksu. Maku on samanlainen, mangoahan sieltä tuntuu, hedelmäistä karvautta, ehkä hieman happamuuttakin. Mallas painuu ikävästi taustalle. Katkeruutta löytyy, mutta melkein tämä jää vaatimattomalle NEIPA-tasolle siinäkin suhteessa. Perusversiota paljon huonompi, mutta nykyisinä kovina aikoina on tyydyttävä siihen, mitä saa. Black Door, 29.5.2017.

Hornbeer Charlies Cool Porter


Iltakoneella Kajaanista Helsinkiin, jäät näköjään lähteneet Oulujärven Paltaselältä vierailun aikana. Junalla Vantaalta, tarkoitus oli pysähtyä oluelle Tikkurilan Maltaisessa Metsossa, mutta miellyttävä hilpeä jyväskyläläinen daamiseurue ahdisti minut vaunuosaston nurkkaan, päätin ajaa perille asti. Tsekkasin tosin Untappdista, että ei Metsossa mitään ihmeellistä tarjolla. Daamit lähtivät juoksemaan Kamppiin kohti Onnibussia, itse valuin aseman läpi Makkarataloon. Tarjonta melko vaisua tässä lähes silmissä kulahtavassa baarissa, päädyin tanskalaiseen porteriin. 5,9%, ei vaahtoa, harvinaisen ruma ulkonäkö. Suklaata ikävän tahmeasti, jotain mausteitakin, erittäin epämiellyttävä olut. Kitty'sissä olisi ollut maanantain kunniaksi kaikki isot hanaoluet pienen annoksen hinnalla, mutta poistuin ripeästi paikalta. Kitty's, 29.5.2017.

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Philip Kerr: Hand of God

Kerrin toinen osa Scott Manson -jalkapallotrilleritrilogiasta. Tapahtumat sijoittuvat sekasortoiseen Ateenaan elokuussa 2014. Mansonin valmentama London City pelaa kaupungissa Mestareiden liigan karsintaottelua Olympiakosia vastaan. Kesken ottelun Cityn turkkilaissyntyinen tähtipelaaja kuolee epäselvissä oloissa ja koko joukkue jumittuu Ateenaan, jossa mm. patologit ja tuomarit ovat lakossa. Manson ryhtyy January Windowin tapahtumien tyyliin tutkimaan juttua omatoimisesti. Kerrin romaani tuskin on kerännyt ystäviä Kreikassa, sen verran karua on isäntien käsittely. Jos January Window antoi aihetta epäillä Kerrin joutuneen vaikeuksiin Lontoon poliisivoimien kanssa, niin ehkä miehen Ateenan vierailukaan ei sujunut parhaalla mahdollisella tavalla. Teksti soljuu luontevasti ja jalkapalloaiheiset herjat lentävät sakeasti. Tarina ei ole millään tavalla uskottava, mutta se ei ole varsinainen ongelma. Kerr kirjoittaa tässäkin välityömäisesti, hän ei tunnu keskittyvän tarpeeksi työhönsä. Missään vaiheessa ei olla Bernie Gunther -sarjan tasolla, mutta viihdyttävää luettavaa silti.

lauantai 27. toukokuuta 2017

Tucher Übersee Export

Alkon hyllyyn oli ilmaantunut exportia Nürnbergin, tai oikeastaan Fürthin, teollisuuspanimolta. Export-tyyli tunnetaan paremmin dortmunderina, maltainen hieman perushellesia vahvempi lager. Kantavierre 12,8%, alkoholia 5,5%, tyylikäs retroetiketti. Kirkas kaunis väri, varsin nopeasti katoava pitsinen vaahto. Tuoksussa hieman yllättäen epämiellyttävää liimaa, jopa oksennus tuli mieleen. Maku on hyvin maltaisen makea, hunajaa, lähes metallia, jopa pahvia, mutta ei sentään. Maku on onneksi virheetön, mutta omaan makuuni aivan liian makeaa lageria. Kokonaisuutena selvä pettymys, tässäkin tyylissä on tullut vastaan hyvin miellyttäviä tapauksia. Maahantuoja Diamond oli lätkäissyt takaetiketin päälle oman tarransa, jonka taakse pääsi kurkistamaan. Siellä alkoholipitoisuus oli määritelty 5,0%. Varmaankin 5,5% oikeampi, koska se oli alempana Tucherin omassakin tekstissä. Ostopaikka Kajaani, Citymarketin Alko.

London Beer Factory Beyond the Pale


Lontoolaispanimon tölkistä irtoaa koko kansi irti, olutta on helppo juoda suoraan tölkistä. Kaikkea on kokeiltava erottautuakseen, nyt sitten tällainen. Itselleni tulee eteen hyvin harvoin oluen käyttötilanteita, jossa lasia ei ole käytettävissä. Melkein muovimukikin on parempi kuin suoraan tölkistä, riippuu kriteereistä. Ehkä jossain konserteissa tällaiselle voisi olla käyttöä, äskettäin join Nurmion keikalla Warsteineria suoraan pullosta.

Suodattamaton pale ale, vain 4,2%, 25 IBU. Runsas vaahto, samea keltainen olut, trooppishedelmäinen tuoksu. Persikkaa, kiiviä, mangoa, hedelmäisys runsasta, samoin hiilihappoisuus. Liian kova kokonaisuus ja jälkimakuun jää kovin aneeminen takatyöntö. Ostopaikka Kajaani, Citymarket.

perjantai 26. toukokuuta 2017

Tornio Arctic Stout

Toinen torniolaisuutuus, stoutissa vain 4,2%. Tummanruskea väri, nopeasti katoavaa vaahtoa. Tuoksussa makeahkoa leipäisyyttä. Maku on kevyen paahteinen, suhteellisen matalahiilihappoinen, lievää hedelmäisyyttä, runko jää väistämättä vetiseksi. Jälkimakua ei oikein ole, hieman tunkkainen leipäisyys jatkuu jonkin verran suutuntuman taakse. Näin kevyt stout on vaikea tyyli, tässä on liikaa tumman lagerin piirteitä, hedelmäisyys pitäisi saada enemmän esille. Tämä oli vaatimattomampi tapaus, lager toimi paremmin. Ostopaikka Kajaani, Citymarket. 

Tornio Arctic Lager

Siitä taitaa olla jo useampia vuosia, kun oululaisen Sangen-firman edustajat poseerasivat jakkupuvuissa ja sänkiparroissa Talouselämä-lehden kiiltäväpaperisilla sivuilla. Lapin Kullan vanhoihin tiloihin asettunut yritys valitsi lopulta panimon nimeksi Tornion ja markkinoinnissa luotetaan perinteiseen Lapin eksotiikkaan. Oluita tehtiin aluksi muualla, mutta nyt taisin lopulta ensi kertaa törmätä aitoon uuteen torniolaiseen.

Suhteellisen tumma ruskeahko väri, sopivasti suurikuplaista vaahtoa, 4,7%. Tuoksussa viljaista maltaisuutta, maku on karamellisempi, varsin makea todellakin, kovahkoa maltaisuutta. Makua on enemmän kuin bulkkilagereissa ja takatilassakin lievästi katkeruutta. Pehmeämpää ja täyteläisempää hyvä lager pitäisi olla, mutta kyllä tämä lievästi odotukset ylitti. Joidenkin huomaamaa diasetyyliä en löytänyt. Ostopaikka Kajaani, Citymarket. 

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Ajax - Manchester United 0-2

Europa-liigan finaali Solnan Friends Arenalla. Ajaxin pääsy finaaliin aika hämmästyttävää, koska ryhmä käytännössä juniorijoukkue. Toppari Matthijs de Ligt 17-vuotias, avauksessa lisäksi puolenkymmentä 19-21 -vuotiasta. Unitedilta pois esim. Ibrahimovic, Rooney, Shaw, Rojo ja Martial. United yritti karvata korkealta, mutta yllättävän hyvin Ajax pystyi pitämään palloa, ei kuitenkaan luonut tilanteita. Vähitellen United sai otetta, näyttävä Pogba-Mata-Fellaini -kuvio oli jo johtaa kauniiseen maaliin. 18. minuutilla Pogban laukaus osui Sanchezin polveen ja kimposi maaliin. Jakson lopun Mourinhon ryhmä tuntui pelaavan käsijarru päällä. 

Heti toisen jakson alussa toinen  maali, Mkhitarjan käänsi ulkosyrjällä kulmatilanteesta pallon häkkiin. Homma ratkesi tähän, Ajaxin kyvyt eivät riittäneet, United puolusti tarkasti, Ajax joutui yrittämään kaukolaukauksilla. Tunnin kohdalla melko vaatimattoman pelaajauran esim. Feyenoordissa tehnyt Ajax-valmentaja Peter Bosz ampui itseään jalkaan, otti pois kentältä tehokkaan tanskalaisen 19-vuotiaan sentterin Kasper Dolbergin. 70. minuutilla mielenkiintoinen tilanne, Ajax sai vapaapotkun 20 metristä keskeltä. Muuria rakennettiin hartaasti, Ajaxin pelaajat pyrkivät sekaan. Juan Mata yritti estää mahdollisen maanuoliaisen muurin alitse asettumalla makaamaan muurin taakse. Tuomari komensi Matan ylös. Onko maassa makaaminen vapaapotkutilanteessa kiellettyä? Tilanne raukesi heikkoon laukaukseen. Lopussa Rooney tuli kentälle.

Beer Hunter's Pyhän Urhon Juhlaolut Alt


St. Urho's Pubin taustaelementti Ostrobotnia täyttää 105 vuotta ja tasavuosien kunniaksi porilainen Beer Hunter's on käsittääkseni tehnyt joka kuukausi jo viisi erilaista juhlaolutta. Harmittavasti tämä on päässyt itseltäni unohtumaan, mutta viime viikon sahtipäivillä sentään teema tuli puheeksi ja nyt osui sitten tsekkaus kohdalle. Esimerkiksi tripel ja ipa on ollut aiemmin tarjolla ja nyt Kyrön Napue Gin -tynnyreissä kypsytetty altbier. Hirvittävä yskänlääkemäinen tai hammastahnainen tuoksu, vastenmielisempää introa olueen on vaikea kuvitella. 6,5%, maku on tietysti parempi, mutta altin mahdollinen pähkinähedelmäinen vivahteikkuus hukkuu yrttien sekaan. Hiilihappoakin liikaa. Täysin turha kokeilu, mutta tavallaan ymmärrän panimo(ide)n paineen, kun jotain uutta "pitäisi" koko ajan keksiä. Omasta mielestäni ei pitäisi, voitaisiin yrittää esimerkiksi tehdä alt, joka haastaisi  Düsseldorfin klassiset altit laadullaan. Urho, 24.5.2017.

Tanker Skeleton Force IPA

Tourneurin tajunnan räjäyttävän Out of the Pastin jälkitunnelmissa ponnahdin Baanaa pitkin Ruoholahden One Pintiin, jossa helatorstaiaaton auringonpaisteessa tungosta niin pihalla kuin huoneen puolellakin. Virolais-IPAssa 7,5%, sameaa, hartsia, trooppista hedelmää,  katkeroakin nokare. Yllättävän puhdasta, hiilihappoa ehkä hieman liikaa. One Pint, 24.5.2017.

Jacques Tourneur: Out of the Past, teatteriversio

Olen nähnyt tämän film noirin ehkä absoluuttisimman mestariteoksen lukemattomia kertoja pienemmältä ruudulta, mutta nyt käsittääkseni ensimmäinen valkokangaskohtaaminen Eerikinkadun maagisessa Orionissa. Tutut kohtaukset soljuvat kuin vuoristopuro ajassa ja paikassa Nicholas Musuracan kameran vangitsevassa otteessa. Kohtalon kylmäävä kierre Jane Greerin kauniilta kasvoilta hyytää nyt entistäkin tehokkaammin. Kiihkeästi ketjupolttava Robert Mitchum kiristää trenchcoatinsa vyötä kireämmälle hengen hädässä, mutta aavistaa koko ajan, että tämä ei voi päättyä hyvin. Kirk Douglasin hienovireiset kasvojen kiristymiset erottuvat aiempaa selvemmin. Virginia Hudsonin kirkassilmäinen naapurintyttö kohtaa todellisuuden stoalaisen tyynesti ja tyytyy Bridgeportin peräkyläelämään unelmien karistessa lokaan kuin syksyn lehdet. Rhonda Flemingin pehmeän seksikäs feminiinisyys tarjoaa hetken lohdun ennen pimeyden voimien lopullista valtaannousua. Out of the Past on painajainen, mutta miten nautinnollinen painajainen.

tiistai 23. toukokuuta 2017

Level Eleven -olutmaistelutilaisuus #3





Level Eleven -yhteisön kolmannen olutmaistelun puitteet eivät pettäneet. Näitä oluita olen päässyt jo tottuneesti maistelemaan ympäristöissä, joihin tuskin muuten olisi ajautunut. Ensimmäinenhän oli suutariliikkeessä, toinen puusepänverstaassa ja nyt oli vuorossa Janne Laxin isännöimä Saint Vacant Kruununhaan Rauhankadulla. Tila oli jalkinemuotoilija Laxin suunnitteluateljee ja myyntipiste, varmaan jotain muutakin. Samassa tilassa toinen käsityöläismestari valmisti sähkökitaroita. Kalustus oli pelkistettyä, mutta mukana oli mm. vanha Sinebrychoffin tynnyri pöytänä ja karttapalloon toteutettu drinkkiteline. Lax tarjoaa nyt vain viittä miesten kenkämallia, ehkä samanlaiseen pelkistykseen ja laadukkuuteen panimoidenkin olisi syytä pyrkiä. 

Kymmenkunta vierasta oli lupautunut mukaan, mutta omituisesti itseni lisäksi vain kaksi saapui paikalle. Isäntiä oli tällä kertaa enemmän. Mukana Olutkoira-blogin Teemu Vass, johon tuntuu nykyään törmäävän toistuvasti (toisen kerran jo) sekä Otaniemen Ota olut -festivaalin järjestelyissä mukana oleva Janne Koskenniemi, jolla myös kuulosti olevan blogisuunnitelmia. Olutta oli siis varattu huomattavasti suuremmalle seurueelle, se ei loppunut kesken. 

Tarjolla nyt viisi Level Elevenin tuotosta, yhtenä viime kerralla pullossa mukaan saatu New England IPA nykykunnossaan. Liikkeelle lähtö Saisonilla, peräti kaksi kuukautta käynyt bretta- ja saison-hiivoilla, humalina Citra ja Nelson Sauvin, 5,9%. Tuoksussa vahvaa brettan fankisuutta, hyvin hedelmäinen maku, hyvin kuivaa, aavistus katkeroakin. Hiilihappoa maltillisesti. Ehkä raikkautta saisi olla enemmän, mutta varsin onnistunut tyylissään, joka ei siis ollut mikään perinteinen saison. Toisena Wheat IPA, jossa myös navettainen tuoksu, vaikkakin eri tavalla kuin saisonissa. Tämä tuoksu herätti keskustelua, koska tuoksun alkuperää ei pystynyt raaka-aineisiin johtamaan. Ehkä lämpötilan hallinnassa jotain säätämistä, ehkä edellisen saisonin brettaisuus vielä tuntui kevyesti huuhdelluissa laseissa. Ehkä bretta oli päässyt jo villiintymään ateljeessa. Wheat IPA ei erityisen IPA-tyylinen, vähemmän hedelmää, enemmän maltaisuutta, Magnum-humalan tuoma katkeruus vaatimatonta. Tässäkin 5,9%, myös miellyttävän alhainen hiilihappotaso.
 
Kind of an IPA oli täysin identtisen samannäköinen kuin kaksi edellistä, varsin kirkkaita vaaleita oluita. Waimea-kävyillä kuivahumaloidussa 5,7 -prosenttisessa oluessa pippurisempaa hedelmää. Eniten katkeruutta kolmesta, kohtuullisen tasapainoinen, mutta jotain epämääräisyyttä tuoksussa. Amber Ale oli selvästi muita tummempi, 6,2%. Leipäinen tuoksu, raikasta yrttisyyttä löytyy, pihkaa, makeuttakin. Cascade ja Willamette humalina, katkeruutta vaimeasti. New England IPA #2 miellytti itseäni eniten, vaikka siis nyt jo varsin iäkästä. Edelleen sameaa, ei ehkä kuitenkaan niin paljon kuin aiemmin. En tullut ottaneeksi oluesta kuvaa. Sitrusta ja hartsia, makeampiakin hedelmiä. Katkeroa on riittävän tuntuisesti.  

Kokonaisuutena siis edelleen mielenkiintoisia oluita. Yhteisössähän on useita panijoita, näistäkin jokaisella oluella taisi olla eri päätekijä. Tasalaatuisuutta ei siis ole, mutta ei ole vielä tavoiteltukaan. Varsin hillittyjä reseptejä, vaikka orjallisiin tyylinmukaisuuksiin ei ole lähdettykään. Sosiaalinen tilanne oli taas suomalaiseen tyyliin jäykähköä vääntöä, mutta kyllä keskustelua koko ajan syntyi mielenkiintoisista aiheista, ei pelkästään oluista.

Gamma Hesperidium IPA


Torvehallernen torikauppiaiden ja Nørreportin joukkoliikennekompleksin välissä craft-baari, jossa en ole ennen käynyt. Puolittain kellarissa brittityyliin, 20 hanaa, paljon jenkki-importteja. Gamman kevyempi IPA hanassa, 7%, samea, hieman mausteinen, raikas, huomattavan katkera. Ehkä white IPAn tavoitetta, ehkä ei. Tykkäsin kyllä. Huomasin jälkeenpäin, että oikeita hedelmiä lisätty, happamuus ja mausteisuus nousee siis sieltä. Hiilihappoakin liian paljon. Kööpenhamina, Bootleggers, 22.5.2017. 

Gamma Ionize

Jani Simosen varauksin suosittelema tupla-IPA, 8%. Sitruksinen tuoksu, trooppisempaa hedelmää maussa, on aika makea niin kuin Jani kertoikin, pullossa ilmeisesti kuivempi. Peräkärryä on silti, ei huono missään nimessä.  Kööpenhamina, Ørsted Ølbar, 22.5.2017.

Sonnisaari Oranki



Käveleskelin Nørrebrosta keskustaan päin, huikea vastaantulevien polkupyöräilijöiden vyöry Nørrebrogadella niin massiivista etten muista vastaavaa ennen kokeneeni missään. Vanhasta muistista ohjauduin Ørsted Ølbarin suuntaan. Tämä baari on ollut suosikkini jo kauan, se on pystynyt uusiutumaan Kööpenhaminan olutskenen monipuolistuessa ja on edelleen kaupungin oleellisia kohteita tarjonnaltaan. Miljöössä ei sen sijaan ole mikään muuttunut, tuntui kuin olisi kotiinsa palannut. 

Tiesin, että Sonnisaaren Tyynismaa ja Vaarala olivat roudanneet Mikkeller Beer Celebration Copenhagenin aikana oululaisoluita Kööpenhaminan baareihin, mutta en odottanut niitä nyt kohtaavani. Hämmästyin siis aidosti baarin hanalistaa silmäillessäni, kolme Sonnisaaren olutta. Poikkeuksellisesti lähes liikutuin, tätä ei olisi uskonut vielä pari vuotta sitten. Oranki käveli ensi kerran yllättäen vastaan täällä, Mälli ja Humalaja myös hanassa. Oranki wheat ale, 5,7%. Weizen-hiivan estereitä tuntuu, hyvin kuiva, hyvin sitruksinen lähes happamalla tavalla. Katkeruuttakin on. Raikkaus ei kuitenkaan parhaimmillaan, panimolle ominaista hartsikalkkisuutta löytyy.  Mielenkiintoinen kokeilu, mutta ei panimon parhaita saavutuksia minun mielestä. Oranki oli käsittääkseni vasta toinen suomalainen olut, jota join ensi kertaa ulkomailla baarissa. Ensimmäinen oli tietysti Sonnisaaren Tippa vuosi sitten. Kööpenhamina, Ørsted Ølbar, 22.5.2017.

BRUS Chug Norris



Siirryin Nørrebron puolelle, todella miellyttävää kävellä lämpimänä alkukesän iltana vilkkaan vireässä monipuolisessa kaupunginosassa, jopa maanantai-iltana kiihkeää aktiivisuutta joka puolella. Vetäisin Ølsnedkerenin ovea, mutta pieni panimobaari aukesi vasta klo 19. Jatkoin matkaa To Ølin BRUSiin, jonka avajaisiin pääsin mukaan vuosi sitten. Nyt kokeilin 5,7 -prosenttista pilsiä, viljaa, ruohoa, herkullista tasapainoa etupurennassa, mutta takapurennan katkeruus ei riittävää, vaikkakin olemassa. Englannissa ei tullut yhtään lageria juotuakaan. Vetäisin BRUSin burgerinkin. Kööpenhamina, BRUS, 22.5.2017.

Stigbergets O/O All In Business as Usual IPA


Kuuden tunnin odottelu Kööpenhaminassa lentojen välillä. Terminaalikuolema tuntui uhkaavan, joten heitin repun säilytyslokeroon ja hurautin metrolla Frederiksbergin ja Nørrebron rajamaille Himmerigetiin. Oululainen olutaktiivi Jani Simonen työskentelee pari kuukautta Kööpenhaminassa ja oli tarkoitus tehdä pikainen baarikierros hänen kanssaan. Jani joutui kuitenkin pistäytymään layoverini aikana Oulussa, joten suuntasin pikakroolaukseen omatoimisesti, toki Janin tiedustelutietojen pohjalta. Näin hiljaisena en ole Himmerigetiä ennen nähnyt, vain kuusi asiakasta. Tätä ruotsalaista kollaboa tuli jo alustavasti Tallinnassa maisteltua, mutta päädyin nyt kunnolliseen testaukseen. 7%, sameahkoa, kissanpissaa, hedelmää, intensiivinen. Hyvin kuiva, mutta ei kovin katkera. Modernia tyyliä siis tyypillisimmillään. Kööpenhamina, Himmeriget, 22.5.2017. 

Tyne Bank American Pale



Newcastlen pienehköllä lentokentällä oli huomattavan paljon olutbaareja. Jopa cask alea Beer House -nimisessä karsinassa, mutta ei mitään aiemmin kokeilematonta. Paikallista kegiä löytyi Metro-baarista, jonka logo oli mukautettu paikallisjunasysteemin mukaiseksi. APAssa 4,9%. pihkaa, karkeaa hedelmää, kevyt katkeruus. Newcastle upon Tyne, Airport, Metro Bar, 22.5.2017.

maanantai 22. toukokuuta 2017

The Kernel Simcoe IPA

The Kernel on panimo, jonka oluita on vaikea ohittaa ja kyllä sellainen nytkin päätyi Newcastlessa viimeiseksi olueksi. Kernelillä usein on tarkempia nimiä oluissa, mutta tästä en lisämääreitä huomannut. 7,3%. 2/3 pint 4.70£. Lievästi samea, tuoksussa sitrusta. Maussa makeampaa hedelmää, silti sitruksen puolella pysyen, appelsiinisesti. Hyvin puhdas, Mallas tukee taustalla ja hyvin laskeudutaan tanakkaan katkeruuteen. Tästä on vaikea löytää mitään kritisoitavaa, erinomainen olut. Reissun paras, vuodenkin parhaita. Newcastle upon Tyne, Tilleys, 21.5.2017.

Allendale End 77 Double IPA



Moderni baari, seitsemän caskia, neljä kegiä, kaikki mielenkiintoisia. Tupla-IPA vain 7,4%, melko ruskea, karkean hedelmäinen, lähes vihanneksinen. Paranee lämmetessä, katkeroakin mukana, mutta ei huipputapaus. Newcastle upon Tyne, Tilleys, 21.5.2017.

Almasty IPA, cask ale


Bodega tilava perusbaari, sporttimeininkiä. Almasty IPAssa 6%, kissanpissaa, sitrusta, hieman hedelmäistä happamuutta, ei kunnolla katkeroa. Kuten Beer Rambler oli huomannut, Bodegalla on väärä sijainti Ratebeerissä. Oikea kadunnumero on 125 eikä 12. Newcastle upon Tyne, Bodega, 21.5.2017.

Rudgate Valkyrie APA, cask ale


Split Chimpillä piti olla kaksi sijaintia. Ensimmäistä Forth-kadulla en huomannut, mutta toisen löysin kulman takaa. Tilaa on avarasti, mutta aistittavaa riisuttua micropub-fiilistäkin.  Epämääräistä huonekalustoa, darts-heittäjiä heti ovensuussa. Kuusi caskia, Rudgaten APAssa 5,0%, kirkasta kultaista olutta. Perusbrittiosastoa, kuivaa pähkinäkeksibitteriä APA-leimasta huolimatta. Newcastle upon Tyne, Split Chimp, 21.5.2017.

Hadrian Border Tyneside Blonde, cask ale


Tulin junalla Newcastlen asemalle, ylitin kadun Victoria Comet -pubiin ja tilasin oluen. Mutta en pyytänyt sitä "in a thin glass" ja sanoin myös please-sanan. Kantti ei yltänyt Michael Cainen tasolle kulttileffassa Get Carter. Pitkä tiski edelleen, mutta muuten varmaan baari muuttunut kovasti 1970-luvun ajoista. Hadrian Borderin oluessa 3,9%., hunajaa, kuivempaakin hedelmää, ei tunnu ohuelta, mutta ei toisaalta suurta makupalettiakaan löydy. Miellyttävämpi tunnelma kuin elokuvassa. Newcastle upon Tyne, Victoria Comet, 21.5.2017.