tiistai 8. toukokuuta 2018

Philip Kerr: Greeks Bearing Gifts

Philip Kerr kuoli masentavasti maaliskuussa, mutta tuotantoa riittää vielä julkaistavaksi. Tässä nyt käsillä ensimmäinen postuumi teos, uusi romaani Bernie Gunther -sarjaan, osa 13. Kerr on tullut tutuksi räväköistä aloituksistaan, mutta tällä kertaa lähdetään liikkeelle todella hitaasti. Gunther viettää 1957 hiljaiseloa Münchenissä väärän nimen suojissa työskennellen ruumishuoneen yövartijana. Muuan vanha vihamielinen tuttavuus tunnistaa sankarin ja tarina alkaa lopulta saada kierroksia. Gunther pestataan vakuutusyhtiön korvaustutkijaksi ja ensimmäinen keissi muistuttaa omituisesti noir-klassikko Double Indemnityn asetelmaa.  Se ei todellakaan ole sattumaa, sillä Kerr nimeää yhden henkilön Walther Neffiksi, erona siis vain h-kirjain Double Indemnityn antisankariin.
 
Vakuutusyhtiö lähettää Guntherin Ateenaan selvittämään uponneen jahdin tapausta. Kerr tarjoilee hyvin paikallisväriä muinaisesta kaupungista, vaikka Kerrin käsitykset kreikkalaisista vaikuttavat yhtä alavireisiltä kuin futisromaanissa Hand of God. Tapahtumat saavat Ateenassa synkempiä käänteitä ja taustoittuvat Kerrin tyyliin toisen maailmansodan tragedioihin, tässä tapauksessa mm. Thessalonikin mittavan juutalaisväestön tuhoamiseen 1943. Tuttuun tapaan Kerr sekoittaa juoneen todellisia henkilöitä, tällä kertaa mm. 2000-luvulle asti etsityimpänä natsirikollisena sinnitelleen Alois Brunnerin.
 
Elokuvaviittaukset eivät jää Double Indemnityyn. Yhtä henkilöhahmoa Kerr kuvaa niin selvästi Sydney Greenstreetin näköiseksi, että klassiseen elokuvaan perehtynyt lukija arvaa pointin samantien. Ikävästi Kerr ei malta jättää hommaa siihen, vaan mainitsee vielä Ambler-filmatisoinnin Mask of Dimitrios ja lopuksi nimeääkin Greenstreetin. En tiedä ehtikö Kerr kirjoittaa tämän teoksen ennen metoo-kampanjaa. Joka tapauksessa mies on nyt julkisen ristiinnaulitsemisen tuolla puolen. Gunther ei enää menesty daamien parissa nuoruusvuosiensa tapaan, mutta silmää naiskauneudelle edelleen riittää. Kerr kuvailee kreikkalaisen naispuolisen juristin (vakoojan?) vartaloa Chandler-tyyppisillä metaforilla lähes sivun verran ja pääsee siinä vaiheessa oikeastaan vasta rintoihin asti. Antiikin Kreikka ei ole mukavuusalueitani, mutta käsittääkseni tässä Kerrin tarinassa on jatkuvia viittauksia antiikin taruihin. Tämä kohtalokas nainen on tietysti kuin yksi Odysseusta vokottelevista seireeneistä.
 
Trillerijuoni kiristyy mukavasti loppua kohden tapahtumien pyöriessä herkullisesti Ateenassa, Korintissa ja lähisaarilla. Erityisen intensiivinen kohtaus sijoittuu Ateenan vanhalle Panathinaïkó-olympiastadionille Guntherin kohdatessa Mossadin vaikuttavan edustajan. Kyseessähän ei ole tunnetun Panathinaikos-jalkapallojoukkueen kotikenttä vaan hevosenkengän muotoinen historiallisempi areena. Enpä ole ennen tullut ajatelleeksi että Pan-Athinai-kos tarkoittaa kaikkia ateenalaisia. Tunnen kohtuullisesti Kreikan poliittista historiaa 1900-luvun alusta alkaen ja Kerrin teos tarjoaa näppärän tiivistyksen Kreikan asemasta Karamanlisin ensimmäisen hallituksen tilanteessa Suezin kriisin, Unkarin kansannousun ja EEC:n Rooman perustamiskokouksen välissä. En ole koskaan käynyt Kreikassa, mutta toukokuun lopulla aion lopulta tsekata Thessalonikin ja Ateenan. Sen takia hankin mahdollisimman pian tämän vastailmestyneen teoksen, jotta ehdin lukea sen ennen matkaa. Ja kyllä kannatti, matkakuume nousi huomattavasti.
 
Ei tämä Gunther-sarjan parhaita ole missään mielessä, mutta erittäin nautittavaa luettavaa jälleen kerran. Tällä kertaa Kerr ei harrasta takaumia, pysytään koko ajan alkuvuodessa 1957. Lopussa Kerr avaa innostavan näkymän Guntherin mahdollisiin tuleviin vaiheisiin. Helppo arvata, että niihin tulisi sisältymään Adolf Eichmannin kiinnijääminen 1960 Argentiinassa. Mitä ilmeisimmin Kerr ei ehtinyt kuitenkaan sinne asti Guntherin saagaa jatkamaan. Hän ehti vielä viimeistellä seuraavan Metropolis-osan, joka ilmestyy ensi vuonna. Tiettävästi se pureutuu kuitenkin Guntherin varhaisempiin vaiheisiin Weimarin tasavallassa.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Itse olen melkein loppuhuipennuksessa. Pidin edellisesta enemman mutta tamakin on hyva. Stadionin nainen veikkasin Golda Meir mutta taustahistoria ei tasmannyt, mielestani. Viimeinen kirja: Eichmann? Wiesenthal? Bernien kuolema olettaisin, tai! osallistuu Eichmannin vangitsemiseen ja saa leppoisan elakkeen ja talon Israelissa ja redeems itsensa. Olisihan naita kirjoja lukenut viela monia, Bernie Wiesenthalin palkkalistoilla jne...

---Juha